Pääkirjoitus: Uskalla odottaa ja parantaa

säilölumi
Lukulistalle
Kirjaudu käyttääksesi lukulistaa Close

Aiemmin ei ole säilölumiladun teossa välttämättä parempi.

Hehkutimme Hiihdon 4/2025 lopussa, millaista luksusta hiihto säilölumella on. Kuva oli Leviltä, jossa ladun huolto piti lokakuun lopulla keskeyttää lumipakan ohennuttua.

Lämpimiä tunteja kertyi liikaa. Ladun avaamisen jälkeen kului kymmenisen päivää ennen ensimmäistäkään yöpakkasta, joten lumi suli joka suunnalta. Yksikin pakkasyö olisi ollut tärkeä, sillä sen ansiosta levitetty lumipakka jäätyisi, jonka jälkeen sulaminen hidastuisi olennaisesti.

Levillä kävi ilmeisesti myös virhearvio kesän yli säilyneen lumen määrässä. Lunta piti jäädä varalle paikkauksiin, mutta se loppuikin kesken ja paikko rahdattiin rinteiden säilökasoista. Ladun tekoa aloitettiin kahdesta suunnasta, joten keskelle ei voitu jättää aukkoa.

Ruka joutui sulkemaan säilölumilatunsa kokonaan. Siten Vuokatti pysyi varhaisimmasta kolmikosta ainoana hiihtokunnossa avauksestaan saakka. Siellä latu onkin elinehto syystalven matkailulle, kun Levillä ja Rukalla ykkösfokus on rinteissä.

Levin tapaus on kiinnostava, sillä siellä lumen säilömistä ja ylipäänsä lumiosaamista on kehitelty rinteiden kärjellä pitkään ja pitkälle. Kansainvälisestikin Leviltä käydään hakemassa oppia. Pujottelun maailmancupien järjestäminen marraskuun puolivälissä hienoissa puitteissa lämpimän syksyn jälkeen oli jälleen näyttö osaamisesta.

LATU EI KUITENKAAN OLE ihan sama asia kuin rinne. Lumialue sulaa reunoilta, joita ladulla on suhteessa enemmän. Lumen siirtely pitkin melko kapeaa latua on hankalampaa kuin rinnealueella. Yksikin liian suuri kaventuma tai puhki kuluva kohta hankaloittaa huoltoa, sillä kiviä ja soraa alkaa kulkeutua ladulle.

Ylipäänsä epäpuhtaudet haittaavat ladulla enemmän kuin rinteessä, sillä suksen naarmuuntuminen ja likaantuminen heikentää hiihtokokemusta enemmän kuin laskemista.

Epäpuhtauksien minimoinnissa riittää säilölumiprosessin kehittelyssä oivaltamista säilöntäpaikan sulamisvesien hallinnasta lunta siirtävien kuorma-autojen kuljettajien perehdyttämiseen. Tosin vastaavaa työtä piisaa luonnonlumien aikaankin teiden risteyksien ja alikulkujen hiekoittumisessa aurausten myötä.

Lisäksi monojen puhdistukseen säilölumille tullessa olisi hyvä olla oma alueensa. Sadasta kuraisesta monoparista leviää seuraavalla huoltokerralla kummasti kiviainesta ja likaa ladulle.

PÄÄTÖKSISTÄ EHKÄ MERKITTÄVIN on säilölumiladun avausaika. Jos kyse ei ole syyslomaviikon markkinointijutusta, joka saakin sulaa, ladun pitäisi kestää talveen asti. Mitoitus pitää tehdä lämpimimmän oletettavissa olevan kelin eikä keskiverron lämpötilan mukaan. Yleisenä trendinä syksyt lämpenevät.

Jos kesä sulatti lunta suunniteltua enemmän, avausaikaa pitää siirtää eteenpäin tai ladun mittaa lyhentää. Kuopiossa latupäättäjät reagoivat viivästämällä avausta ja saivat päivityksilleen enimmäkseen kiitoksia. Hyvää ja kestävää kannattaa odottaa.

Seuraavaa kautta varten pitää harkita tehtävän lumen määrä, johon tietysti rahakin vaikuttaa. Tällä kaudella Rovaniemellä latu typistyi roimasti suunnitelmista, koska poikkeuksellisen lämmin kesä sulatti lumivaraston liian pieneksi. Lopulta latu aukesi lyhyenä, mutta esimerkiksi hiihdon yläkoululeirityksiä siirrettiin kuukaudella eteenpäin. Helle-ennätykset pitää huomioida, sillä niitä rikotaan tulevaisuudessa toistuvasti.

Säilölumiladut ovat niin uusi juttu, ettei kaikki ole vielä valmista. Toisaalta silaukset erinomaiseen lopputulokseen ovat pieniä jo tehtyyn työhön nähden.

Lue myös:

Pääkirjoitus: Riittävän ravinnon haaste

Teksti ja kuva tomi savolainen

Hiihto 5/2025

Vastaa