Sirpa Korkatti kääntää Hiihtoliittoa

Suomen Hiihtoliiton talouskurimus on noussut jatkuvasti otsikoihin, eikä kriisistä puhuminen ole liioittelua. Keväällä valittu Hiihtoliiton uusi puheenjohtaja Sirpa Korkatti kertoi haastattelussamme suunnitelmasta, joka jatkuu keväälle 2029 haettaviin Lahden MM-kisoihin asti. 

Sirpa Korkatti kertoo, että hiihto on ollut osa hänen elämäänsä aina. – Oma suhteeni hiihtoon lähtee ihan lapsuudesta. Aika klassinen tarina, kun katsoin telkkarista hiihtoa ja päätin, että haluan olla Hilkka Riihivuori tai Helena Takalo, hän sanoo.

– Innostuin ja hiihdin ihan kotipihalla. Serkut hiihtivät Hämeenlinnan hiihtoseurassa ja minäkin halusin sinne. Sillä tiellä olen ja siitä asti olen ollut hiihdon parissa.

Korkatti hiihti kilpaa Hopeasompa-ikään asti. Kun suurempaa menestystä ei tullut, hän hakeutui valmennuskoulutukseen ja seuran nuorisojaostoon. Siitä aukesi reitti ensin Hämeenlinnan hiihtoseuran johtoon, useisiin luottamustehtäviin lajissa ja Hiihtoliiton ensimmäiseksi naispuheenjohtajaksi.

Liiton vaikea taloustilanne kärjistyi ennen uuden puheenjohtajan valintaa. Työ- ja elinkeinoministeriön kirjanpitolautakunta puuttui väistyvän puheenjohtajan Markku Haapasalmen johdolla tehtyihin ratkaisuihin tilikauden jatkamisesta sekä tulojen ja menojen kirjaamisesta.

Ministeriön ohjeistuksen jälkeen liiton tulos kirjautui peräti 1,3 miljoonaa euroa miinukselle. Vaikea taloustilanne oli johtokunnassa istuneen Korkatin tiedossa.

Haluan olla ratkaisemassa näitä asioita

– Mietin pitkään sitä, että tilanne on haastava ja meillä on vaikeuksia. Yksi vaihtoehto oli, että jään kokonaan pois liiton toiminnasta. Mutta sitten ajattelin, että haluan olla ratkaisemassa näitä asioita. Hiihtoliiton lajit ovat minulle tosi tärkeitä, samoin seurojen toiminta on merkityksellistä.

Ensimmäisen kerran Korkatilta tiedusteltiin kiinnostusta liiton johtoon vuosi sitten. – Silloin sain ensimmäiset yhteydenotot, olisinko kiinnostunut pohtimaan puheenjohtajuutta. En itse ollut miettinyt asiaa. Kun keskustelin yhä useamman kanssa ja arvioin, mitä tehtävä tarkoittaa, mitä se vaatii ja millaisia ihmisiä on mukana, tein sen ratkaisun, että lähden koettamaan.

Sirpa Korkatin ratkaisu oli rohkea. Negatiivisia talousuutisia tuli keväällä pahimmillaan useita yhden päivän aikana.

– Kriisi on sana, jota nykyään viljellään aika helposti. Joku voisi tilannetta niinkin kutsua, mutta sanotaan, että vaikeassa tilanteessa ollaan. Talous on se ykkösvaikeus, joka vaikuttaa tosi paljon moneen muuhunkin asiaan. Kireä talous tuo haasteita kaikkeen arjen tekemiseen ja muuhunkin.

Viiden vuoden suunnitelma

Talouden korjaaminen on pitkän ajan projekti. Sirpa Korkatin oma suunnitelma kestää viisi vuotta.

– Jotta talous saadaan kuntoon terveellä tavalla, se vaatii varmasti aika pitkän aikaikkunan, hän asettelee sanojaan. 

Sirpa Korkatin visiossa Hiihtoliiton pelastamiseksi Lahden MM-kisat vuonna 2029 olisivat paitsi tärkeä etappi, myös väline asioiden korjaamiseen.

– Kotikisat tarjoavat tavoitteen urheilijoille, jotka ovat jo kansainvälisellä huipulla. Se tuo lisävaihteen myös valmennukselle, nouseville urheilijoille ja urheilijoiden lähipiirille. On myös tärkeää, että Lahti säilyy arvokisakartalla ja voimme tuoda esiin hiihdon tarinaa. Samalla voimme taloudellisella puolella rakentaa uusia asioita kumppanuusnäkökulmasta.

Lahti on hakenut ainoana vuoden 2029 MM-kisoja. Kansainvälinen hiihtoliitto FIS oli suunnitellut järjestelyistä sopimista kesäkuun alkuun, mutta toukokuun lopulla Hiihtoliitto kertoi tarvitsevansa jatkoaikaa.

Korkatti täsmensi Ylelle, että jatkoneuvotteluja tarvitaan paikallisesta sopimuksesta eli käytännössä vastuista Suomen Hiihtoliiton, Lahden kaupungin, Salpausselän kisoista vastaavan Salppuri Oy:n sekä Lahden Hiihtoseuran välillä.

Isompana kokonaisuutena Korkatti haluaa varmistaa, että liitto on taloudellisesti vakaalla pohjalla sekä kisoja valmistellessa että niiden jälkeen. Sellaista näkymää ei vielä ole. Edellisistä kotikisoista vuodelta 2017 Hiihtoliitto on yhä Lahden kaupungille velkaa 1,9 miljoonaa euroa.

Oikotietä Hiihtoliiton laajan talouskurimuksen ratkaisuun Korkatilla ei ole.

– Tarvittavat keinot ovat laajat ja laaja-alaiset, eivätkä ne voi koskettaa vain yhtä osa-aluetta. Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että saamme rehellisesti hahmotettua tilannekuvan. Eli mikä meidän tilanteemme on nyt, minkälaiset ennusteet meillä on ja mitä tapahtuu kumppanisektorilla.

Edessä oleva kolmen arvokisavuoden putki vaikeuttaa talouden oikaisemista.

– Meillä on edessä ensin MM-kisat, sitten olympialaiset ja sitten taas MM-kisat. Siis myös kustannuksiltaan vaativat ajat. Tässäkin pitää lähteä liikkeelle tilannekuvasta ja määrittää se, mihin me panostamme, mihin haluamme keskittyä. Mikä on meille tärkeää ja mistä nousee meidän olemassaolomme oikeus, Korkatti listaa.

– Se keskustelu pitää käydä ja sen jälkeen lähteä määrittämään sitä, mitä me teemme ja mitä me mahdollisesti emme tee.

Sirpa Korkatti on toiminut pitkään hiihdon parissa ja tuntee laajasti lajin ihmiset.

– Se helpottaa paljon. Liitossa tuttuja ovat henkilöstö ja avainhenkilöt sekä johtokunnastakin suurin osa.

Houkuttelevatko hiihtoseurat?

Talousongelmien ratkaisun lisäksi kentällä odotetaan uuden puheenjohtajan näkemyksiä hiihtoseurojen asemasta.

– Talouden lisäksi meidän pitää saada tilannekuva kaikista toiminnan osa-alueista. Myös seuratoiminnasta. Kun itse mietin hiihtoseuroja, olen huolissani, miten ihmiset niissä jaksavat, Korkatti kertoo.

Hän kehuu seurakenttää ja jatkaa toisaalta ajatuksiaan seurojen muutostarpeisiin.

– On valtava asia, että menemme mihin tahansa paikkakunnalle jossa on hiihtoseura, melkein joka ilta siellä pyörivät ohjatut harjoitukset. Haluaisin puhua enemmän seuratoiminnan roolista ja merkityksestä ja seuroissa toimivien ihmisten osaamisesta. Se kuitenkin mahdollistaa kaiken muun.

– Mielestäni seuratkin voivat reilusti nostaa leukaa pystyyn. Siellä tehdään todella hienoja ja innovatiivisiakin juttuja, koska arjen asiantuntemus on paikallisella tasolla.

Silti katse pitää seuroissakin kääntää tulevaisuuteen.

– Hiihtoliiton on pysähdyttävä miettimään, minkälaista seuratoiminnan tulisi olla, jotta se olisi vetovoimaista. Paitsi että saisimme uusia harrastajia, tarvitsemme myös uusia seuratoimijoita.

Korkatti korostaa, että hänen pohdintansa ei ole kritiikkiä.

– Pitää uskaltaa kysyä, miltä me näytämme muiden silmissä silloin, kun ihmiset tekevät valintoja, mihin he haluavat käyttää omaa aikaansa tai osaamistaan. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää sekin, miten lajin sisällä puhumme toisistamme, hän jatkaa.

– Miten puhumme itse lajista? Tästä ihan mielettömän hienosta lajista, joka on paitsi menestyslaji, mutta tarjoaa jokaiselle tasosta riippumatta huikeita kokemuksia ja elämyksiä sekä hyvän olon. Miten me puhumme meistä, jotka teemme tätä kaikkea? Miten puhumme seuroissa toimivista ihmisistä ja hiihtoseuroista, miten puhumme Hiihtoliitosta?

Hiihtoseurojen päättäjiä pidetään usein konservatiivisena joukkona, joka pahimmillaan jarruttaa lajin kehitystä. Sirpa Korkatti ymmärtää seurakentän jääräpäitä.

– Muutosvastarintaan liittyy yleensä epävarmuus tulevasta. Liiton puolelta meidän pitää paremmin pystyä kuvaamaan yleistä trendiä, mitä seuratoiminnassa tapahtuu. Niin ammattilaisuuden ja palveluiden tuottamisen osalta kuin myös sitä, mitä hiihdon harrastajat ja urheilijat odottavat tänä päivänä. Näitä asioita pitää kysyä ja kerätä tietoa, joka helpottaa muutoksen vastaanottamista. Korkatin mukaan myös vanhoillisia asenteita tarvitaan.

– Aina pitää olla myös muutoksen vastustajia, kunhan käydään reilua keskustelua. Silloin tulee parempia näkökulmia. Ei vain sokeasti muuteta asioita.

Maajoukkueiden asema pohdittavana

Jännite seuratoiminnan ja maajoukkuepanostusten välillä on vuosien varrella vaihdellut.

– Haaste on siinä, että tarvitsemme molempia. Hiihtoliitto tarvitsee kansainvälisellä tasolla menestyvää huippu-urheilua. Ja sitten tarvitsemme ehdottomasti vireää seuratoimintaa. Koska ilman sitä meillä ei tulevaisuudessa ole menestyvää huippu-urheilua.

– Pitäisi päästä irti siitä, että seurojen ja maajoukkueen välillä on ristiriitoja ja miettiä, miten ne voisivat muodostaa tiiviin symbioosin ja ekosysteemin. Ja mikä rooli kummallakin osapuolella on tässä Hiihtoliiton kokonaisuudessa.

Maajoukkueista puhuttaessa keskustelu palaa nopeasti takaisin taloudellisiin realiteetteihin.

– Kansainvälisessä huippu-urheilussa, lajista riippumatta, vaatimustaso kasvaa koko ajan. Sitä myötä myös kustannukset kasvavat. Huippu-urheiluun voi pistää niin paljon rahaa kuin ikinä saa kerättyä, Korkatti sanoo.

– Meidän pitää pystyä miettimään, mitä haluamme ja miten milläkin rahasummilla saadaan tehtyä tulosta.

Maajoukkue ei enää ole jokaiselle urheilijalle itsestään selvä valinta, jos kutsu joukkueeseen tulee. Sirpa Korkatti ei näe pelkästään uhkana sitä, että osa parhaista urheilijoista harjoittelee maajoukkueen ulkopuolella itsenäisesti tai yksityistallien mukana.

– Siihenkään ei kannata rakentaa vastakkainasettelua vaan mieluummin käydä keskustelua näiden toimijoiden kanssa. Hehän tuovat toiminnallaan lisäresursseja huippu-urheiluun.

Yhteisökehittäjänä ja johtamisen konsulttina toiminut Korkatti näkee Hiihtoliiton osana laajoja verkostoja eikä jäykkänä linjaorganisaationa.

– Koko maailma on nykyään verkostoissa, mutta jonkun pitää määritellä toiminnan suunta. Hiihdossa Hiihtoliiton tehtävä on määritellä suunta ja rakentaa sellainen toimintakulttuuri, että me saamme eri verkostoja näkyviin. Korkatin visiossa verkostot kuitenkin rakentuvat seurojen, ei Hiihtoliiton, varaan.

– Meillä on älyttömän hyvä seuraverkosto, jos ajatellaan sitä kokonaisuutena. Meillä on hyvät ja toimivat seurat. Mutta jatkossa pitää tarkemmin määritellä sitä, minkälaisille seuroille me pystymme tarjoamaan mitäkin asioita, hän linjaa.

– Meillä on isoja seuroja pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa. Jos katsomme eteenpäin, on mietittävä mitä tapahtuu ikäluokkien pienentyessä. Ajattelen niin, että meidän on tehtävä päätöksiä, jotka perustuvat tietoon.

Puheenjohtajana Sirpa Korkatti ei halua jyrätä muutoksia yksin.

– Puheenjohtaja ei tee yksin tällaisia ratkaisuja. – – Meillä on yhdistetyt johtoryhmät ja asiantuntijaryhmät, kilpailutoiminnan kehittämisen ryhmät sekä sääntöryhmät. Niissä täytyy olla näkemystä siitä, mitä meidän on tehtävä.