Kun iso joukko innokkaita hiihtoihmisiä tekee töitä ahkerasti ja sitoutuneesti, syntyy usein paljon hyvää. Se on huomattu Tampereen Pyrinnössä, jossa moni hiihtoon liittyvä asia on mennyt kovasti eteenpäin viime vuosina.
Ryhmän hyvä henki kantaa silloinkin, kun itsellä on huonompi päivä. Porukassa treeneistä saa eri tavalla irti ja kaikki kehittyvät. Hyvää ryhmähenkeä on ulkopuolisenkin silmiin havaittavissa Tampereen Pyrinnössä, muun muassa Anni AlaMettälän valmentamassa tehoryhmässä.
– Kaksi kolmasosaa ryhmäläisistä on sellaisia, jotka ovat olleet mukana lapsesta asti. Kolmasosa on tullut mukaan sitä myötä, kun ryhmä on kehittynyt. Olen heistä jokaisesta ylpeä. Avain on saattanut olla se, että kaikilla on erilaisia vahvuuksia. Silloin dynamiikka ei ole sitä, että yksi on aina paras, Ala-Mettälä sanoo.
Ala-Mettälä on itse pitkän linjan pyrintöläinen, sillä hän tuli seuraan 12-vuotiaana. Ala-Mettälä asui välillä Jyväskylässä, mutta ajautui junioreiden ohjaustehtäviin muutettuaan vuonna 2012 takaisin Tampereelle. Sille tielle hän jäi, kun tekemistä alkoi tulla lisää. Nyt hän vastaa seuran tehoryhmän nuorten valmennuksesta.
– Varmaan jotain kertoo, että olen 12-vuotiaasta asti ollut samassa seurassa enkä ole ikinä ajatellut, että haluaisin olla missään muualla. Oma urheilu-ura päättyi vähän sairasteluun 25-vuotiaana, mutta sitten löytyi aika helposti se, mitä muuta voi tehdä.
Hän on avautuneista mahdollisuuksista iloinen, sillä hän halusi ehdottomasti pysyä hiihdon parissa. Hiihtotoiminta on myös mieluisaa vastapainoa asianajajan työlle.
– Kaksi ihan erilaista juttua, mikä on tosi hyvä
Valmennusta kannustuksen kautta
Anni Ala-Mettälä sanoo olevansa valmentajana vaativa, mutta todella kannustava.
– Omistautuva. Pidän tosi tärkeänä sitä, että urheilijat saavat paljon aikaa. Sitä haluan heille antaa. Haluan kuunnella ja olla läsnä. Minulla on valtava polte valmentamiseen.
Ala-Mettälä nauttii valmentamisesta ja ennen kaikkea siitä, kun näkee pystyvänsä auttamaan urheilijoita. Hän toimii myös henkilökohtaisena valmentajana kahdelle urheilijalle.
Ala-Mettälä on aktiivinen seuratoimija, sillä hän on sekä jaoston johtokunnan että seuran hallituksen jäsen ja hoitaa lisäksi hiihtojaoston viestintää sosiaalisen median ja nettisivujen osalta.
– En uskalla sanoa, paljonko hiihtoon menee viikossa aikaa. Itse ehdin hiihtämään 10 tuntia viikossa, josta osan aikaa valmennan. Ohjelmien tekemiseen ja muuhun menee varmaan toinen mokoma.
Ala-Mettälällä on selvä käsitys siitä, mikä on Hopeasompa-ikäisten ja nuorten sarjoissa hiihtävien valmentajatyössä tärkeintä.
– Pidän tärkeänä olla kannustava ja rohkaiseva aikuinen, joka haluaa auttaa eteenpäin. Ja sitä, jos pystyn olemaan mukana luomassa tiivistä ryhmähenkeä. Ehkei ole niin tärkeää, osaako neuvoa kaikki fysiologiset jutut oikein ja onko kaikki teknisesti ihan täydellistä.
Aidosti hiihdon yleisseuraksi
Tampereen Pyrinnön Hiihtojaoston puheenjohtaja Pasi Rajala on seurannut seuran viime vuosien kehitystä tyytyväisenä. Aiemminkin on ollut veteraanihiihtäjiä ja lasten hiihtokoulua. Niiden lisäksi seura on pystynyt luomaan nuorille mahdollisuuden kovaan kilpatason harjoitteluun, ja yleisessä sarjassakin naiset ovat hiihtäneet jo hyvin.
– Olemme aidosti päässeet sellaiseksi hiihdon yleisseuraksi, mikä on ollut vähän tavoitteenakin. Miesten yleisen sarjan huippu vielä puuttuu, mutta kyllä sekin sieltä kasvaa, Rajala sanoo.
Hän on yksi niistä, jotka ovat tehneet tamperelaisen hiihtotoiminnan eteen töitä aikaa ja energiaa säästämättä. Juuri Rajalan kaltaisia innokkaita, ahkeria, sinnikkäitä ja sitoutuneita ihmisiä on kiittäminen, että Pyrinnön hiihtotoiminta on nyt sillä tolalla kuin on.
– Meillä on nyt hyvä buumi ja kierre. Tässä voi olla pieni ripaus sellaistakin, että olemme lähteneet mukaan myös joihinkin uusiin hullutuksiin.
Tampereella on suhtauduttu avoimin mielin nuorisohiihtoon viime vuosina tulleisiin asioihin: on järjestetty innokkaasti XCX-kilpailuja, sprinttejä ja Krista Cupia ja on tartuttu uusiin valmennuslinjauksiin.
– Ne ovat tuottaneet tulosta. Taustalla vaikuttaa myös se, että olemme yleisseura ja sitä olemme kyenneet hyödyntämään. Meillä on aika hyvät mallit siihen, mitä seuratasolla kannattaa tehdä yhdessä ja mikä jää jaostolle. Esimerkiksi olosuhdeasioissa painoarvo on parempi, kun olemme iso yleisseura.
Seurojen moninaisuudessa on voimaa
Pasi Rajala painottaa aktiivista yhteistyötä alueen muiden hiihtoseurojen kanssa. Moni on sitä mieltä, että seurojen pitäisi yhdistyä, mutta Rajala näkee seurojen moninaisuuden hyvänä asiana.
– Mielestäni on hienoa, että on monta seuraa tässäkin lähialueella. Se luo kilpailuasetelmaa ja sparrausta. Joku keksii aina jotain parempaa, jota sitten toiset matkivat, ja sitten taas mennään eteenpäin.
Hän kehuu Tampereen seudun seurojen yhteistyötä hyväksi esimerkiksi kilpailukalenterin suunnittelussa, mikä mahdollistaa lapsille ja nuorille kilpailuja tasaisesti läpi talven.
– Meillä on lisääntyvässä määrin ollut myös harjoitusyhteistyötä niin, että on avoimia harjoituksia seurojen yli. Varsinkin harjoituskilpailut ja testityyppiset tuntuvat olevan kovasti suosittuja.
Rajala pitää merkittävänä myös sitä, että kun aktiivisia seuratoimijoita on useita, on esimerkiksi hiihtokoulutoimintaa useammassa paikassa.
– Tällöin hiihtokouluun ei tarvitse lähteä kymmenien eikä satojen kilometrien päähän vaan niitä on kotikylällä. Kun näillä lähialueen paikkakunnilla on junnuja, myös olosuhteet kehittyvät. Hiihdon laajan harrastamisen kannalta kattava seuraverkosto on äärimmäisen tärkeä.
Yhteisöllinen, oma-aloitteinen porukka
Tampereen Pyrintö on ollut viime vuosina tuttu näky Suomen Cupin viesteissä ja nuorten SM-viesteissä useamman naisten joukkueen voimin.
– Olemme tietoisesti lähteneet panostamaan nuorten ikäluokkiin. Pyrimme tarjoamaan nuorille hiihtäjille reitin, jota pitkin he pääsevät vähitellen sisään aikuisten sarjoihin esimerkiksi Suomen Cupin viestien kautta. Emme ole myös kään lähteneet hakemaan pelkästään huippuhiihtäjiä. Tämä luo mahdollisuuden kehittyä joukkueen sisällä.
Rajalaa ilahduttaa Pyrinnön toiminnassa ja tilanteessa moni asia, mutta ennen kaikkea se, kuinka moni on halunnut jäädä seuran toimintaan kilpahiihtouransa jälkeen.
– Meillä on tosi monta sellaista nuorta tässä touhussa mukana. Siitä minä tykkään.
– Olemme äärimmäisen yhteisöllinen, toisiaan kehuva porukka. Se kantaa pitkälle. Itselläni on tosi rauhallinen olo vaikkapa tapahtumajärjestelyissä. Ihmiset tekevät oma-aloitteisesti ja mielellään asioita, he haluavat osallistua ja hankkia kokemuksia.
Yksi Rajalankin kiittämistä aktiivisista ja innokkaista toimijoista on Maija Kulmala. Hänellä on kahden lapsensa kautta noin seitsemän vuoden kokemus Pyrinnön hiihtotoiminnasta.
Kulmala kehuu kaikkea toimintaa hyvin järjestetyksi ja sellaiseksi, jossa on helppo olla mukana.
– Kun saadaan enemmän hiihtäjiä mukaan, toimintakin kehittyy. Silloin on enemmän käsipareja mukana, Kulmala sanoo
Tampereen Pyrintö
- Toimintaan kuuluu sekä kilpaettä harrastehiihtoa: valmennusta, hiihtokouluja, leirejä ja kilpailuita.
- Mukana on aktiivisesti kilpailevia kaikissa sarjoissa 8-vuotiaista yli 70-vuotiaisiin ja lisäksi kaikenikäisiä harrastehiihtäjiä. Jokaista tuetaan omien tavoitteiden saavuttamisessa.
- Edustushiihtäjiin kuuluu niin yleisen sarjan kuin nuorten sarjojen hiihtäjiä.
- Tehoryhmässä on Hopeasompa-ikäisiä ja nuorten sarjoissa urheilevia nuoria naisia.
- Hopeasompahiihtäjiin kuuluu 10–16-vuotiaiden sarjoissa hiihtäviä tyttöjä ja poikia.
- Hiihtokoulut on tarkoitettu 6–16-vuotiaille, eikä aiempaa hiihtokokemusta tai -taitoa edellytä.
- Aikuisten hiihtokouluissa pääsee opettelemaan hiihdon alkeita tai kokeneempana hiihtäjänä kehittämään hiihtotekniikkaa.
- TAMPEREENPYRINTO.FI/HIIHTO
Lue myös:
Vantaan Hiihtoseura valmentaa kuntoilijoita
TEKSTI JA KUVAT HEIDI LEHIKOINEN