BioScience-tiedejulkaisussa julkaistiin lokakuun alkupuolella ilmastotutkijoiden ilmastoraportti The 2024 state of the climate report: Perilous times on planet Earth.
Raportin ydinsanoma on: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin partaalla. Tämä on kiistaton globaali hätätila. Suuri osa maan elämästä on vaarassa. Olemme siirtymässä ilmastokriisin kriittiseen ja arvaamattomaan uuteen vaiheeseen.”
Kysytte ”Miten tämä liittyy urheiluun?” Urheilu ei ole eristetty saarekkeensa suojassa tältä kaikelta.
Keskivertosuomalainen hankkii vuodessa 40 uutta vaatetta. Urheilijoilla kulutus on keskivertoakin suurempaa.
Sissi Penttilän ja Aku Varamäen Planetaarinen vaatekaappi (Gummerus, 2024) mukaan planeetan kantokyvyn rajoissa oleva määrä olisi seitsemän. Tähän määrään lasketaan mukaan myös kengät, mutta ei alusvaatteita.
”On tervettä tarkastella omia kulutustottumuksiaan kriittisesti”
On helppo ymmärtää, että huippu-urheilijalle seitsemän uutta vaatetta vuodessa on mahdottomuus, kun kenkiäkin kuluu helposti jo sitä enemmän. Emme kuitenkaan kaikki ole huippu-urheilijoita. On tervettä tarkastella omia kulutustottumuksiaan kriittisesti. Maailmassa on tällä hetkellä vaatteita niin paljon, että ne riittäisivät kuudelle seuraavalle sukupolvelle.
Uusia vaatteita ei siis tarvitsisi tuottaa vuosikymmeniin. Silti uusia vaatteita tuotetaan arvioiden mukaan vuosittain jopa 150 miljardia, eli yli 400 miljoonaa päivässä ja valistuneiden arvioiden mukaan näistä jopa 40 % jää myymättä ja päätyy joko poltettaviksi tai ongelmaksi Itä-Afrikan maihin, kuten Ghanaan, josta olemme viime vuosina saaneet nähdä kuvia valtavista tekstiilivuorista maan pääkaupungissa Accrassa.
Suomen Urheiluliitto (SUL) on tänä vuonna osallistunut Run & Recycle -hankkeeseen, jonka tavoite on nostaa tekstiilikierrätyksen haasteita ja tekstiilien ympäristövaikutuksia tutuksi teemaksi urheilupiireissä.
Keväällä hankkeen puitteissa toteutettiin kysely, jonka suomalaisvastaajista kaikki olivat joskus kierrättäneet vaatteita tai kenkiä – verrokkimaissa Bulgariassa ja Kroatiassa osuus oli 81 %. Kaikissa kolmessa maassa prosentti oli itse asiassa yllättävänkin korkea. Urheilutekstiilien kierrättämisessä on kuitenkin omat haasteensa, sillä valtaosa urheilutekstiileistä on polyesteria tai sekoitus eri keinokuituja, eli pääosin muovia.
Polyesterikuidusta uutta kuitua valmistettaessa kuitupituus lyhenee siinä määrin, että siitä ei enää voi valmistaa kestävää vaatetta. Näin ollen urheilutekstiilien kierrättäminen uusiksi vaatteiksi on huomattavasti hankalampaa, kuin esimerkiksi puuvillasta valmistettujen vaatteiden. Paksuksi autonpenkin verhoilukankaaksi kuiduista toki vielä on, sillä lyhyemmätkin kuidut toimivat siinä, mutta uutta vaatetta et vanhasta urheilupaidasta nykyteknologialla saa.
#Viidenvaatteenvuosi-haaste on pyörinyt somessa muutaman vuoden, ja osallistujia on ollut jo useita tuhansia. Ideana on yksinkertaisesti, että vuoden aikana hankkii korkeintaan viisi uutta vaatetta (ml. kengät). Itse osallistuin haasteeseen ensimmäistä kertaa viime vuonna ja uudet vaatehankinnat jäivätkin alle viiden.
Kun asettaa viiden vaatteen rajan itselleen, jokaisesta ostoksesta tulee varmuudella harkittu ja punnittu. Tarvitsenko tätä todella? Tänä vuonna oman lusikkansa soppaan heitti raskaus, jonka myötä olen joutunut luopumaan viiden uuden vaatteen rajasta – Suomessa kun toistaiseksi vielä saamme nauttia neljästä vuodenajasta (vaikka ilmastonmuutos uhkaa tämänkin muuttaa) ja vaatteet ja varusteet on oltava kelien mukaiset. Mutta uusi yritys jälleen ensi vuonna!
Kuka on mukana #viidenvaatteenvuosi-haasteessa 2025?
Lue lisää Run & Recycle -hankkeesta sen verkkosivuilla https://runandrecycle.darkoteam.com/
Teksti: Tanja Taipale
Artikkeli Kolumni: 40 uutta vaatetta vuodessa – tarvitsenko uudet trikoot? julkaistu alunperin sivulla Yleisurheilu.fi
