Juoksijan 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaisemme Arkiston helmiä -sarjan vanhoja artikkeleita.
Yllä olevassa kartassa on jokainen onnellinen Suomen kansalainen. Ne eivät voi olla onnellisia, jotka eivät ole ymmärtäneet tilata Juoksija-lehteä. Onnellisten tarkka luku lauantaina 30.1.1971 on 570.
Olen suunnitellut tällaisen onnellisten oman lehden, juoksulehden tekemistä jo useamman vuoden ajan, mutta jotenkin ovat vähemmän hauskat toiminnat vieneet aina ajan ja tehneet haaveet tyhjiksi. Yhteiskunnallinen asemani kohosi niin, että uhkasin tulla epäkelvoksi luovaan työntekoon. Suuri johtaja ei voi tehdä muuta kuin neuvotella, vetää suuntaviivoja ja keskustella puhelimessa.
Vuosia päässä olleista suunnitelmista huolimatta tuli kiire: asiamieslistoja lähetettiin maailmalle vasta joulukuun loppupäivinä ja avustajakaartin kerääminen jäi ihan viime viikkoihin. Onneksi kaikki, joiden puoleen olen kääntynyt, ovat olleet asiassa mukana. Haluan tässä korostaa, että kaikentasoisten juoksukilpailujen kaikki ilmoitukset ovat lehdessä maksuttomia. Tämä on puhdas juoksijayhteisön jäsenlehti, jonka tarkoituksena on auttaa myllyn pyörimistä. Ennakkoilmoitukset kilpailuista ovat tervetulleita, samoin tulokset.
Miksi Yleisurheilu-lehden (tuon pääyrityksemme) lisäksi tarvitaan vielä Juoksija-lehti? Tärkeimpänä syynä on maantiejuoksun luonne, joka eroaa selvästi tavallisista yleisurheilukilpailuista. Meillä maantiejuoksut ovat kauan olleet aivan huutolaispojan asemassa. Arthur Lydiard sai tosin jotain aikaan järjestöportaankin asenteissa, nyt ymmärretään vähän paremmin talvikauden maantiejuoksujen ja kesän kilpailujen välinen yhteys. Kuitenkaan SUL:n elimissä, liittovaltuustoissa, johtokunnissa, kilpailuvaliokunnissa, palkintotuomariyhteisöissä ei vieläkään näille asioille kovin paljon korvia lotkauteta. Kukaan ei ole puolen minuutin vertaa halukas paneutumaan todellisiin juoksu-urheilun ydinkysymyksiin. Maantiejuoksua ei vieläkään pidetä yleisurheiluna.
Tätä lehteä ei ole siis ollenkaan tehty nk. järjestömiehille, koska omasta kokemuksestani tiedän ettei mikään esitys voi tuon porukan käsityksiä horjuttaa, vaan ”Juoksija” on tarkoitettu kaikkein hikisimmälle, liikkuvimmalle ja pisipäisimmälle porukalle, mitä maasta löytyy. En kehu turhia, jos sanon lukijakuntamme olevan keskimääräisesti kovakuntoisempaa kuin esim. Hymy-lehden lukijakunta. Ei varmaan ole montaa lehteä maailmassa, joka löisi meidät laudalta. Ainakin tämän maan lehdistä meillä on ylivoimaisesti paras kilometrinsietokyky.
Alunpitäen minulla ei ollut lainkaan tarkoitus päästää lehteä vapaaseen myyntiin, vaan suunnittelin jakelun tapahtuvaksi kirjallisten anomusten mukaan, jotta voisin kontrolloida lukijoitten tasoa. Valitettavasti en vielä tämän julkaisun yhteydessä voi tätä toteuttaa, vaan minun on pakko joka päivä ottaa kaikenkarvaisia tilauksia. Etenkin muuan lehden asiamiehistä, joka kaiken lisäksi on valitettavasti erittäin aktiivinen, lähettää vähä väliä kaikenlaisten rapamahojen tilauksia, jotka uhkaavat laskea ”Juoksijan” minkä tahansa bulevardilehden tasolle. Hän on löyhäsuisesti lupaillut tilaajilleen, että tässäkin lehdessä tullaan julkaisemaan samantapaisia ikimielenkiintoisia juttuja kuin muissa. Ei pidä paikkaansa. Tämä on tendenssijulkaisu, jota tehdään jäntevällä kädellä. Mutta jos joku rouva haluaa välttämättä saada lehdessä runojaan julkaistuksi, niin menköön. Meidän juoksijoitten on suhtauduttava ymmärtämyksellä runouteen, ihmismielen väräjävään kaipuuseen jonnekin. Mutta hyvä on runon oltava tullakseen julkaistuksi. Siinä on oltava elämän hehkua ja ajatuksen lämpöä. Koska sain itse inspiration tänä riitaisena lauantaina, niin laitan paperille mallisuorituksen:
Kastike ja Kiisseli
ne päätti mennä naimisiin,
vaan Kermavaahto Kiisselin vei.
Huomaan joutuneeni kauas niistä perusteluista, joita lähdin esittämään ”Juoksijan” tarpeellisuudesta. Yleisurheilulehden sivuluvun ja/tai ilmestymistiheyden lisäämiseen ei löytynyt taloudellisia mahdollisuuksia, joten tämä oli ainoa mahdollisuus. Muuten ei aineistoa oltaisi saatu tarpeeksi ulos. Tällaisen pienemmän lehden postittaminen, painaminen, kokoaminen, stiftaaminen ei vie niin paljon aikaa, etteikö sitä pystyisi näillä voimin tekemään.
Terveiseni sinulle arvoisa lukija, Pidä huolta ettei lehden taso laske!
Tapio Pekola
Juoksija 1/1971, Tapio Pekola (1940 – 2011) on Juoksija-lehden perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja.