VUODEN VAIHDUTTUA eri juoksumediat ovat pullollaan arvioita ja ennustuksia alkavan vuoden trendeistä. Olen kahlannut niitä läpi alkuvuodesta ja monessa tutkimuksessa ja arviossa on noussut esiin erilaisten digitaalisten palveluiden ja laitteiden suosion kasvu.
Toinen merkittävä huomio näissä jutuissa ja raporteissa on se, että erilaisten treenimuotojen ja valmennuspalveluiden rinnalle on nostettu kevyen harjoittelun merkitys ja se kuinka suuri merkitys juoksulla ja kestävyysharjoittelulla on mielenterveyteen ja henkiseen jaksamiseen.
Minulle juoksu on aina kokonaisuus, osa elämää, ja sen takia pyrin hahmottamaan sitä aina vallitsevan tilanteen mukaan. Mistä osa-alueista kokonaisuus muodostuu? Miten muokkaan kokonaisuutta niin, että vallitseva tilanne otetaan huomioon ja pystyn nauttimaan juoksusta, kun kaikki ei mene niin kuin olen suunnitellut. Miten sopeudun ja opin lisää?
Mittarit eivät kerro, miten voimme henkisesti.
MITTAREITA on ollut jo vuosikaudet ja ne ovat kehittyneet ajan myötä entistä monipuolisemmiksi ja tarkemmiksi. Ne kertovat meille treenien sujumisen lisäksi siitä, miten kehitymme, nukumme tai milloin pitää juoda tai levätä. Ne voivat periaatteessa toimia valmentajinamme ja kertoa, miten elämämme sujuu juoksun kautta – koko ajan nousujohteisesti. Mutta ne eivät kerro, miten voimme henkisesti. Miltä tuntuu, kun heräämme aamulla, kun jokin vaivaa mieltä ja sotkee arjen rutiineja.
En ole missään nimessä mittareita, testilaitteita ja muita digitaalisia harjoitteluvälineitä vastaan. Niissä piilee vain riski, joka on tiedostettava. Ne eivät kerro kaikkea ja rannesykkeeseen perustuva mittaaminen on vielä samassa vaiheessa kuin footpodit 2000-luvun alussa. Erilaiset mittarit ovat hyviä apureita, jos ne valjastetaan järkevästi osaksi harjoittelua.
Tästä päästään asian ytimeen ja omaan ennustukseeni tai ehkä pikemminkin toiveeseeni vuoden 2024 juoksutrendistä – itsensä kuuntelusta. Toivoisin, että juoksijat perustaisivat omaa harjoitteluaan enemmän omaan subjektiiviseen kokemukseen siitä, mikä oma vireystila milloinkin on, minkälaista harjoittelua keho ja aivot ovat valmiita ottamaan vastaan. Mittarit ovat tässä erinomainen keino muodostaa kehys, jonka mukaan toimia, mutta viimeisen sanan saat sinä.
KEVYT LENKKI voi tarkoittaa juoksijalle eri asioita eri päivinä ja opettaa myös paljon siitä, kun keho onkin valmis ottamaan vastaan kovempaa treeniä. Sinä päätät mikä on järkevintä, mittarit ja valmentajat auttavat sinua ymmärtämään ajan kanssa harjoittelusi viitekehystä, miten voit omalla päättelyllä viedä juoksuharrastustasi eteenpäin osana muuta elämää.
Tämänkaltainen ajattelu voi tuoda niin harrastelijalle kuin hieman kokeneemmallekin juoksijalle uusia ahaa-elämyksiä siitä, miten mieltää oman harjoittelunsa. Ja uskon, että avain tässä on se, että hyväksyy kokonaisuuden olevan tila, joka muuttaa jatkuvasti muotoaan ja painopisteitä. Niitä meidän on itse kyettävä subjektiivisesti arvioimaan ja muodostamaan kokonaiskuva siitä, mikä on minulle parasta. Miten minä voin mahdollisimman hyvin, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kolumni Joonas Laurila Kuva Shutterstock
Juoksija 2/2024