”Mitäpä tuota kymppiä enää juoksemaan”, Oulun-kodistaan kesällä 50 vuotta sitten Helsinkiin lennähtänyt mies sanaili. ”Sehän on juostu niin moneen kertaan etukäteen.”
Matkamiehen nimi oli Juha Väätäinen, Helsinkiin hän lensi yleisurheilun EM-kisojen tähden, ja kympillä hän tarkoitti saman illan 10 000 metrin koitosta. Sen juoksun kulkua oli arvuuteltu pitkin kesää, mikä jo tympäisi suomalaissuosikkia.
Muita suosikkeja olivat mestaruutta puolustanut Itä-Saksan Jürgen Haase ja suurisuinen britti Dave Bedford, joka saapui kaupunkiin Euroopan ennätyksen 27.47,0 haltijana. ”En tunne koko miestä”, Bedford pamautti toimittajien mainittua Väätäisen nimen.
TIISTAI-ILTANA 10. elokuuta 1971 tuuheatukkainen britti sai sitten tutustua liehuvilla pulisongeilla varustettuun suomalaiseen 25 ratakierroksen pituudelta.
Vauhdinpidosta olympiastadionin uudella, jännittävän kimmoisalla tartanilla huolehti juuri Bedford. Vaikka alkumatkasta ei tapahtunut ratkaisuja suuntaan eikä toiseen, lehdistökatsomon kunniavanhuksen kuultiin tokaisevan 3 000 metrin kohdalla: ”Väätäinen voittaa.”
Arvion esitti Sulo Kolkka, Paavo Nurmen ja Ville Ritolan tuttu, joka oli ennakkoon veikannut voittajaksi toista suomalaista, nuorta Lasse Viréniä. Harmaantuneista mestareista vain Ritola nähtiin stadionilla. Nurmi oli tavoilleen uskollisena kieltäytynyt kutsusta, ”kun sellaisessa tungoksessa ei ole mukava olla”.
PUOLIMATKA sivuutettiin selvästi alle 14 minuutissa. Katsomon jyly vain paisui, kun Väätäinen pistäytyi kärjessä Bedfordille vilkutellen; mutta pian britti jo kiihdytti takaisin tutulle paikalleen.
”Pakkasi sitä menoa katsellessa todella henki salpautumaan”, Kolkkaakin kokeneempi kisavieras tunnusti. Lauri ”Tahko” Pihkala oli kaiken muun ahkerointinsa ohella todistanut suomalaisen kestävyysjuoksun taianomaisen kantatapahtuman, Hannes Kolehmaisen kolme olympiavoittoa Tukholmassa 1912.
Pitkälti yli 80-vuotiaan Pihkalan rinnassa jyskytti vahva, treenattu sydän. Heikompikuntoisten varalle Punainen Risti oli tuonut stadionille satoja vapaaehtoisia, kolme ensiapuryhmää ja kokonaisen klinikan, ikään kuin penkkiurheilu olisi kamppailu-urheiluun vertautuvaa hurjastelua.
Se ei muuten ollut täyteen pakattu stadion. Maksaneiden katselijoiden määräksi kirjattiin 32 715, mikä jätti kymmenisen tuhatta paikkaa vapaaksi. Paavo Nurmikin olisi halutessaan voinut pitää hulppean turvavälin häliseviin massoihin. Vastaavaa kuohuntaa ei silti ollut stadionin historiassa koettu, kuohuntaa, jonka sanottiin lopulta muistuttaneen ”alkukantaista huutoa”.
KUUDEN MIEHEN KÄRKIRYHMÄ hajosi 9 670 metrin kohdalla. Bedford johti edelleen, mutta Jürgen Haasen noustua Väätäisen kupeeseen tämä ampaisi täysipainoiseen pikajuoksuun, johon vain Haase kykeni vastaamaan.
Katsomossa puhkesi tällöin ”etelämaalainen” eli ”Rion karnevaalien” veroinen kiihko. Kansa hyppi ja heilui, paukkupommeja räjähteli, radalle lensi lakkeja, käsiohjelmia, taskumatteja, istuinalustoja.
Loppusuoralla, Haasen hivuttautuessa puolen askeleen päähän Väätäisestä, Tahko Pihkalan tajunnassa välähti Tukholman kisojen 5 000 metriä. Tekisikö Haase Väätäiselle saman kuin Hannes Kolehmainen Jean Bouinille – ohittaisi tämän tulisen pinnistyksen päätteeksi?
VÄÄTÄISEN KIRI KESTI, samoin Tahkon sydän. Huima loppuaika 27.52,8 oli sivuseikka, kun radalle rynnänneet juhlijat kaappasivat suomalaisen syleilyynsä ja viskasivat yksin tein ilmaan. Ihmisrinki oli niin tiivis, että Haase pyrki suotta kättelemään voittajansa, joka otti jälleen jalat alleen. Pitkien matkojen historian nopeinta kirikierrosta saatellut neljäsataametrinen oli historian vauhdikkain kunniakierros.
Sitten oli paikkailun aika. Koska kestävyysjuoksukin on toisinaan kontaktiurheilua, Juha Väätäisen molempia sääriä koristivat verivanat.
LEHDISTÖ ODOTTELI mitalisteja kisasponsorin saunassa stadionin edustalla. Missä vaiheessa tiesit voittavasi, laastaroidulta sankarilta udeltiin.
”Koko ajan!”
Jürgen Haasen suhteen hän vakuutti olleensa varma ”ainakin kahden sentin” paremmuudesta. Viimeiseen kierrokseen oli vierähtänyt vain 54 sekuntia. Miltä moinen kiito oli tuntunut?
”Keuhkot pelasivat, mutta jalat olivat lujilla.”
”Uskoin voittoon vielä viimeisessä kaarteessa”, Haase lausahti omasta puolestaan. Kirikierrosta hän kommentoi yhdellä sanalla: ”Fantastista!”
SAMAAN AIKAAN veturin virkaa toimittanut Bedford (6:s) murjotti stadionin uumenissa, Seppo Tuominen (8:s) moitti itseään turhista kiihdytyksistä ja ”tulevaisuuden mieheksi” mainittu Lasse Virén (17:s) mutisi yhtä pettyneenä: ”Ei vain mene tällainen juoksu aina kuten pitäisi.” (Viimeisen maaliintulijan, Portugalin Carlos Lopesin, Virén ohitti kierroksella. Viiden vuoden kuluttua he kaksi karkasivat muulta joukolta Montréalin olympiakympillä.)
SEURAAVANA PÄIVÄNÄ toimittajat kohtasivat Otaniemen kisakylässä sanojaan tarkoin harkinneen, filosofisella tuulella olleen jalkataiteilijan, joka vaati saada kätellä nimikirjoituksia kärkkyneet lapset.
”En ole materialisti”, Väätäinen vastasi tiedusteluun loppukauden kilpailuistaan. Rahastamaan hän ei ryhtyisi. Ja vaikka urheilu oli tietyllä tasolla täyttä työtä, pohjimmiltaan kyse oli leikistä. ”Sota vaatii ihmishenkiä”, talvisodan jälkeisenä kesänä syntynyt mies muistutti. ”Urheilu ei vahingoita ketään.”
VÄÄTÄISEN VAURIOT kaikkien aikojen kympillä olivatkin pintahaavoja. Katsomossa ei selvitty niin vähällä: Punaisen Ristin mukaan suurjuoksu johti ”sydänkohtausruuhkaan”, kymmenille hurraajille jouduttiin antamaan ensiapua ja ainakin yksi heistä kuoli. ”Hänen sydämensä ei kestänyt Väätäisen kirin ja Euroopan mestaruuden aiheuttamaa liikutusta.”
EM-kisojen 10 000 metriä 10.8.1971
1 Juha Väätäinen Suomi 27.52,8
2 Jürgen Haase Itä-Saksa 27.53,4
3 Rashid Sharafetdinov Neuvostoliitto 27.56,4
4 Daniel Korica Jugoslavia 27.58,4
5 Mariano Haro Espanja 27.59,4
6 David Bedford Iso-Britannia 28.04,4
8 Seppo Tuominen Suomi 28.18,0
17 Lasse Virén Suomi 28.33,7
EM-kisojen 5 000 metriä 14.8.1971
1 Juha Väätäinen Suomi 13.32,6
2 Jean Wadoux Ranska 13.33,6
3 Harald Norpoth Länsi-Saksa 13.33,8
4 Daniel Korica Jugoslavia 13.35,0
5 Javier Alvarez Saldago Espanja 13.35,8
6 Emiel Puttemans Belgia 13.36,6
7 Lasse Virén Suomi 13.38,6
Teksti Erkki Vettenniemi
Kuvat Lehtikuva
Artikkeli julkaistu Juoksija-lehdessä 5/2021