Juoksijan ensimmäinen numero helmikuussa 1971 oli intohimolla nyrkkipajassa tehty lehti, joka tunnisti heti lukijansa: ”Juoksija on tarkoitettu kaikkein hikisimmälle, liikkuvimmalle ja pisipäisimmälle porukalle, mitä maasta löytyy.”
Millainen olikaan vuosi 1971? Juha Väätäinen voitti kaksi Euroopan mestaruutta Helsingissä (5 000 m ja 10 000 m) ja valittiin vuoden urheilijaksi. Lasse Virén jäi Helsingin EM-kisoissa vielä kaksoisvoittaja Väätäisen varjoon oltuaan 5 000 metrillä seitsemäs ja 10 000 metrillä 17:s, mutta pystyi heti kotikisojen jälkeen huippuaikoihin rikkoen Väätäisen Suomen ennätyksen 5 000 metrillä ajalla 13.29,8. Samana vuonna Virén voitti 5 000 metrin maaottelujuoksut Helsingissä, Göteborgissa ja Wuppertalissa. Olympialaisten huikeat tuplakultamitalit odottivat vuosina 1972 ja 1976. Elettiin suomalaisen kestävyysjuoksun kultavuosia.
Vuonna 1971 Vietnamin sota jatkui ja laajeni edelleen. Saljut 1, ensimmäinen avaruusasema, laukaistiin kiertoradalle. Maailman väkiluku ylitti neljä miljardia. John Lennon julkaisi Imagine-albuminsa. Suomessa alettiin tosimielellä pelata naisten jalkapalloa, järjestettiin ensimmäinen lottoarvonta, nähtiin ensimmäiset lappuliisat ja avattiin ensimmäinen automarket. Danny Kaye esiintyi joulushowssa Suomessa (youtube: Danny Kaye ja Koivistolaiset – Kulkuset/Jingle Bells).
Onnellisia suomalaisia oli 570
Jokainen peilaa vuotta 1971 oman ikänsä ja näkemystensä mukaan, mutta se, mitä tapahtui tuon vuoden helmikuussa, on suomalaisen urheilujournalismin historiaa: Juoksija-lehden ensimmäinen numero ilmestyi.
Mustavalkoinen, 28-sivuinen numero, jonka kannessa lukee Juoksija I, ilman yhtäkään kansiotsikkoa, ei jätä ketään kylmäksi. Siinä on kaikki, mitä juoksufriikit tarvitsevat. Sen myötä määriteltiin myös onnellisten Suomen kansalaisten lukumäärä: sivulla 2 on Suomen kartta nimeltä ”Tässä me olemme” ja alla teksti:
”Yllä olevassa kartassa on jokainen onnellinen Suomen kansalainen. Ne eivät voi olla onnellisia, jotka eivät ole ymmärtäneet tilata Juoksija-lehteä. Onnellisten tarkka luku lauantaina 30.1.1971 on 570. Olen suunnitellut tällaisen onnellisten oman lehden, juoksulehden tekemistä jo vuosien ajan…”
”Vuosikerta 12 numeroa, hinta 10 km.” – Lehden sisältöön hyvin sopiva painovirhe vai päätoimittajan huumoria?*
Suomen aikakauslehtien joukkoon syntyi omaperäinen, ärhäkkä ja intohimolla tehty lehti, joka alusta asti tunnisti lukijansa perustajansa Tapio Pekolan sanoin:
”Juoksija on tarkoitettu kaikkein hikisimmälle, liikkuvimmalle ja pisipäisimmälle porukalle, mitä maasta löytyy. – – Ei varmaa ole montaa lehteä maailmassa, joka löisi meidät laudalta. Ainakin tämän maan lehdistä meillä on ylivoimaisesti paras kilometrinsietokyky.”
Edellä aikaansa
Ensimmäinen Juoksijan numero on nykysilmin katsottuna ulkoasultaan sympaattisen kotikutoinen. Itselleni se tuo mieleen 1970-luvun yläasteen edelläkävijäpoikien tekemät, monistetut luokkalehdet: täyteen ahdettuja, saksitaitettuja sivuja, joissa jutut jatkuvat useille eri sivulle sitä mukaa, kun tila loppuu (”jatkuu sivulla 23 ja edelleen: jatkuu sivulla 25”). Tekstit ovat paikoin omaperäistä tykitystä, paikoin tiukkaa asiaa. Kuvat ovat tuhruisia, mutta dokumentoivia kilpailukuvia, joissa juostaan ja tosissaan.
Artikkeleiden aiheet ovat kuitenkin hämmästyttävän tutunoloisia, kuten esimerkiksi Suomalainen kenkätesti:
” Parhaillaan riehuu juoksijan maailmassa kuuma kenkäsota. Suomen Maratoonarit r.y. ja Juoksija-lehti ovat päättäneet astua kuvaan mukaan puolueettomina sovittelijoina ja ottaa selville, paljonko esitellyissä syytöksissä on perää. Järjestämme täysin puolueettoman tossutestin eri tehtaitten valmisteiden kesken.”
Juoksija-lehden legendaariset tossutestit aloitettiin siis jo vuonna 1971!
Tutulta kuulostavat myös Yleisempien jalkavammojen hoito -jutun väliotsikot: revähdykset, akillesjänteet, polvet, nyrjähdykset, rakot, jalkineet, penikkatauti, iskias, piikin pisto, pistokset. Samoista vaivoista kärsivät tämänkin päivän juoksijat. Saksalaislehdestä käännetty juttu päättyy nykyisten hoitosuositusten mukaiseen toteamukseen, aikaansa edellä:
”Lopuksi haluan todeta, että urheilijoiden halu olla täysin terveitä on niin tärkeä tekijä, että lääketieteellinen hoito on monessa tapauksessa tarpeeton, ja urheilija pystyy liikuntaa jatkamalla tietyissä tapauksissa tervehtymään paljon nopeammin kuin vuodelevossa tai liikkumattomaksi kipsattuna.”
Kaikenlaisten rapamahojen tilauksia
Enteelliseltä kuulostaa myös ensimmäisen Juoksijan juttu Hiihtoko haitallista? Siinä kirjoittaja nimeltä Pate (Paavo Pystynen) ryhtyy vastustamaan väitettä, jonka mukaan hiihto ei sovi juoksijalle:
”Hiihdosta löytyy varsin paljon juoksijallekin varteenotettavia tekijöitä. Jos juoksija osaa tasapainottaa hiihdon ja juoksun pahimmaksi talvikaudeksi, oikein (tammi-, helmi- sekä ehkä maaliskuun puoliväliin saakka), ei varmasti löydy negatiivista yhtä paljon kuin positiivista.”
Kustannus Oy Juoksijan vuodesta 2009 kustantama Hiihto-lehtikin pohjustettiin siis itse asiassa jo Juoksijan ensimmäisestä numerosta lähtien.
Eniten 40 vuotta sitten tehdyssä ensinumerossa ihastuttaa se sydämen palo, millä lehteä ryhdyttiin tekemään. Tavoitteena oli pitää taso korkealla, mikä tarkoitti jopa sitä, että päätoimittaja kertoi tavoitteekseen kontrolloida lukijoitten tasoa:
”Alun pitäen minun ei ollut lainkaan tarkoitus päästää lehteä vapaaseen myyntiin, vaan suunnittelin jakelun tapahtuvaksi kirjallisten anomusten mukaan, jotta voisin kontrolloida lukijoitten tasoa. Valitettavasti en vielä tämän julkaisun yhteydessä voi tätä toteuttaa, vaan minun on joka päivä otettava vastaan kaikenkarvaisia tilauksia. Etenkin muuan lehden asiamiehistä, joka kaiken lisäksi on valitettavasti erittäin aktiivinen, lähettää vähän väliä kaikenlaisten rapamahojen tilauksia, jotka uhkaavat laskea Juoksijan minkä tahansa bulevardilehden tasolle. Hän on löyhäsuisesti lupaillut tilaajilleen, että tässäkin lehdessä tullaan julkaisemaan samantapaisia ikimielenkiintoisia juttuja kuin muissa. Ei pidä paikkaansa. Tämä on tendenssijulkaisu, jota tehdään jäntevällä kädellä.”
Jäntevä tendenssijulkaisu on sinnitellyt isojen lehtikustantamoiden ulkopuolella villinä ja vapaana jo 40 vuotta. Eikä vain sinnitellyt, sillä vuosien varrella Juoksijalla on ollut lukuisia kilpailijoita, joista yksikään ei ole pysynyt vauhdissa mukana. Juoksija jatkaa menestystään – Onnellisten omana lehtenä!
PS.
Vilkaisu Juoksijan toisen ilmestymisvuoden, 1972 ensimmäiseen numeroon paljastaa, että tilaajia eli onnellisia suomalaisia, joita ensimmäisessä numerossa oli 570, oli vuoden päästä JO 588. ”On siis edistytty”, Tapio Pekola kirjoitti.
Nyt, 40 vuoden jälkeen, Juoksijan levikki on lähes 20 000 ja lukijamäärä yli 82 000.
Artikkeli vuodelta 2011, lehden 40-v. numero, teksti Soila Niklander.
Lehden tilaajille historianumero 1/1971 on näköislehtenä lehtiarkistossa.