Juoksutekniikalla on merkityksensä kuntoilijallekin. Ei kuitenkaan niin suuri, mitä voisi kuvitella, kun seuraa joidenkin juoksukurssien- tai koulujen ohjelmien tekniikkapainotteisuutta.
Olen pitänyt omaa juoksukouluani Tampereella yli 10 vuotta. Todella monen kuntoilijan päällimmäinen huoli on se, että oma juoksutekniikka pitäisi saada kuntoon. Valitettavasti se on helpommin sanottu kuin tehty. Jos joku lupaa mainospuheissaan laittaa juoksutekniikan hetkessä kuntoon, hän valehtelee.
Ensi alkuun on hyvä erottaa toisistaan kaksi termiä, juoksutyyli ja juoksutekniikka. Juoksutyyli on se tapa, miten kukin ihminen juostessaan luontaisesti etenee. Ikään kuin ihmisen DNA:han koodattu motorinen käsiala. Tämän paketin sisällä on monia juoksutekniikan nyansseja, joista osaan voi tekniikkaharjoittelulla vaikuttaa, osaan ei. Tai vaikka voisikin, siihen ei ole usein mitään syytä.
Liiallisella juoksutekniikkajargonilla sumutetaan kuntoilijoita.
Jos kuntoilijan juoksutyyli on kantapäävoittoinen eli jalka tulee askelkontaktiin kantapää tai koko jalkapohja edellä, ehkä karmaisevin neuvo, mitä voi antaa, on kehottaa juoksemaan päkiöillä. Ihmeellisen usein tätä neuvoa kuulee annetun. On se tietysti ihan hyvä neuvo, jos ideana on romuttaa akillesjänteet. Muuten ei ole.
Joku saattaa juosta luontaisesti päkiävoittoisemmin, mutta ei sekään autuaaksi tee. Esimerkiksi maratonin juokseminen päkiävoittoisesti on pohkeille ja akilleksille myrkkyä. Kokonaan toinen juttu on, onko päkiäjuoksu millään mittarilla nopein etenemismuoto missään muussa lajissa kuin pikajuoksussa. Väitän ettei ole.
Perusharjoittelu kehittää myös tekniikkaa
Liiallisella juoksutekniikkajargonilla sumutetaan kuntoilijoita. Höynäytetään heidät uskomaan, että tässä on kyse jostakin hienommasta ja tieteellisemmästä asiasta kuin on. Josta voi silloin samalla periä hieman korkeamman hinnan. Mitä enemmän ja vakuuttavammin valmentaja puhuu kuntoilijalle juoksutekniikan korjaamisen mullistavasta merkityksestä, sitä enemmän hän todennäköisesti valehtelee.
Kun aloittelija alkaa juoksemaan, hänen kuntonsa paranee. Sen voi verhota parantuneen juoksutekniikan piikkiin, jos haluaa korostaa tekniikkagurun auraansa. Totuus on kuitenkin erittäin usein toinen.
Olen valmentanut paljon kilpaurheilijoitakin, joiden tekniikka ei ole ollut alussa oikeastaan millään tavalla optimaalinen – päinvastoin. Toki tiettyjä teknisiä nyansseja on hiottu, mutta suurimmaksi osaksi tekniikka on parantunut erivauhtisen juoksemisen ja voimaharjoittelun kautta. Tätä suosittelen kuntoilijoillekin.
Joitakin pieniä asioita on toki helppo muuttaa, kuten käsienkäyttöä. Jos kädet heiluvat missä sattuu, sillä on vaikutusta myös jalkojen etenemiseen. Mitä enemmän kädet heiluvat sivusuunnassa, sitä enemmän se ohjaa myös jalkoja tekemään liikerataa, joka ei johda suoraviivaisimmin eteenpäin eli kohti maalia. Tämä onkin suurin pirtein ainoa tekninen asia, minkä voi muuttaa suhteellisen nopeasti.
Juoksijan lantio ei pysy ylhäällä sillä, että valmentaja huutaa asiasta pää punaisena. Nilkka ei myöskään toimi reaktiivisemmin puheen tai edes karjumisen ansiosta. Ne vaativat harjoitteita. Lantio on monesti alhaalla siksi, että keskivartalon tukilihakset eivät ole kunnossa tai takareisissä ja pakaroissa ei ole riittävästi voimaa.
Silloin asia paranee kuntosalilla, ei juoksuradalla vitkuttamalla koordinaatiohilaa. Löysän nilkan dilemma korjataan vahvistamalla nilkkoja ja pohkeita niin salilla kuin erilaisin hyppelyin. Poppakonsteja näiden yleisten teknisten ongelmien kuntoon saattamiseksi ei ole olemassa.
Unohda näpertely, keskity olennaiseen
Jokaisen juoksijan harjoittelussa kannattaa keskittyä enemmän hyvin puolien korostamiseen kuin heikkojen liialliseen vahvistamiseen. Totta kai heikkouksia on pyrittävä parantamaan, mutta se ei saa olla pääasia. Silloin katoaa punainen lanka ja haluttu lopputulos jää saavuttamatta.
Tehdään liiaksi kaikkea mahdollista oheisharjoittelua erilaisin hilavitkuttimin, muttei riittävästi mitään.
Ongelma on sama kuin liian monella suomalaisella junioriurheilijalla; tehdään liiaksi kaikkea mahdollista oheisharjoittelua erilaisin hilavitkuttimin, muttei riittävästi mitään. Etenkään perusasioita eli aerobiaa ja voimaa. Voi olla, että juoksukurssi tai -koulu näyttää houkuttelevammalta, kun siellä on paljon erilaista sisältöä. Perusasioiden harjoittaminen onkin tylsempää kuin moninainen kikkailu. Lopussa se kuitenkin palkitsee monin verroin enemmän.
Jos tekniikkaan seotaan liikaa, itse pääasia kärsii. Tärkeintä on kuitenkin juosta ja rytmittää harjoittelu henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, aikatauluihin ja tavoitteisiin sopivaksi. Liiallinen pikkuasioiden kanssa näpertely ei johda mihinkään. Tuki- ja oheisharjoitteet ovat nimensä mukaisesti tuki- ja oheisharjoitteita, pelkkä sivujuoni juoksijan pelikirjassa.
Lue myös:
Näin juokset helpommin – tunne taloudellisuuden perustekijät
Teksti Lauri Hollo KuvaT Shutterstock