Kuntojuoksijakin hyötyy harjoittelun suunnittelusta. Harjoitusohjelmassa pitäytyminen voi olla kuitenkin vaikeaa, jos harjoittelu ei ole itselle sopivaa.
Harjoittelemme kunnon parantamiseksi, tai ainakin ylläpitämiseksi, mutta aina suunniteltu harjoittelu ei toteudu. Kukapa ei olisi lähtenyt innolla toteuttamaan uutta treeniohjelmaa vain huomatakseen parin viikon jälkeen alkaneensa luistaa harjoituksista ja jopa palaneensa vanhoihin tapoihin? Paraskin ohjelma voi toimia vain, jos siihen sitoutuu.
Liikuntapsykologia voi tarjota välineitä harjoittelussa pitäytymiseen. Uudessa tutkimuksessa selvitettiin yksilöllisen, mielihyvään tähtäävän kuntosaliohjelman vaikutusta harjoittelun jatkamiseen.
Satunnaistetussa tutkimuksessa oli mukana 47 epäsäännöllisesti kuntoilevaa henkilöä, jotka jaettiin kahteen ryhmään: kontrolliryhmään ja koeryhmään. Kontrolliryhmä sai valmiin ohjelman. Koeryhmä sai räätälöidyn harjoitusreseptin, joka perustui heidän mieltymyksiinsä ja harjoituksen tehon sietokykyyn, sekä ohjeet keskittyä mielihyvään harjoituksen aikana.
Tulokset paranivat yhtä paljon molemmilla ryhmillä, mutta koeryhmä koki harjoittelun miellyttävämmäksi kahdeksan viikon ohjatun harjoitusjakson aikana. Tärkeämpi havainto oli kuitenkin, että sitä seuraavan kahdeksan viikon mittaisen itsenäisen seurantajakson aikana koeryhmä kävi salilla 77 % kontrolliryhmää useammin: harjoittelun miellyttävyys ennakoi pitkän aikavälin sitoutumista. Siispä tutkijat korostavat kuormituksen itsesääntelyn tärkeyttä ohjelman laadinnassa, sillä se johtaa parempaan lopputulokseen pysyvämpien liikuntatottumusten kautta. Teixeira 2024 IJBNPA
Harjoittelun miellyttävyys ennakoi pitkän aikavälin sitoutumista.
MITKÄ TEKIJÄT ennustavat kuntoliikkujilla parhaiten harjoittelun jatkamista? Voisi kuvitella, että motivaatio sekä aikomus sitoutua ohjelmaan olisivat korkealla tällä listalla. Portugalilaisessa tutkimuksessa seurattiin 293 haastatellun kuntoilijan treeniohjelmassa pitäytymistä. Motivaatiota ja aikomusta paremmin sitoutumista ennustivat tyytyväisyys perustarpeiden täyttymiseen harjoitellessa (näihin kuuluvat autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuus), sekä harjoittelussa koettu mielihyvä.
Kaikkein paras ennusmerkki oli kuitenkin aiempi harjoitteluun sitoutuminen. Onko tämä huono uutinen? Eikö kannata edes yrittää, jos aiemmin ei onnistunut?
Toki kannattaa, mutta se muistuttaa meitä siitä, että uusien tapojen omaksuminen on vaikeampaa kuin vanhoihin palaaminen. Kun uusia tapoja yrittää istuttaa selkärankaan, on parasta ainakin aluksi optimoida olosuhteet niin, että harjoittelu täyttää inhimilliset tarpeet ja jättää useimmiten hyvän mielen. Rodrigues 2019 J. Health Psychol
TEKSTI HILKKA KONTRO KUVA SHUTTERSTOCK