Kuopio maraton juostaan loppukesästä, matkoina ovat maraton, puolimaraton ja 10 kilometriä. Vaihtelevan reitin jälkeen juoksijat saapuvat maaliin Kuopiohallin juoksuradalle.
Syyskuisena lauantaina Kuopiohallilla on letkeän rento tunnelma. Savolainen sää näyttää parhaita puoliaan, ja maratoonarit ja puolimaratonin juoksijat pääsevät etenemään reitillä noin 15 asteen lämmössä.
Kolmatta kertaa peräkkäin puolimaratonin voittoon juosseen Teemu Toivanen vuosien 2015 ja 2016 voittoajat olivat 1.09-alkuiset, nyt ”kuntoilijaksi” siirtynyt Toivanen vietti itselleen tutulla reitillä 1.12.04. Maratonilla kierretään puolikkaan reitti kahdesti.
– Reitti on vaihteleva, eikä tämä mikään ennätysreitti ole. Kuopio on sen verran mäkistä, ettei tänne oikein tasaista reittiä saa. Kierroksella on tasaisesti mäkiä, ja lopussa tulee pari hivuttavaa nousua.
Aion itse mennä mukaan 10 kilometrin starttiin, ja Toivanen evästää kisaan asiantuntevasti.
– Kympin reitti on mukava ja parhaimmat pätkät, kuten Väinölänniemi on saatu siihen. Loppuun tulee sitten muutama nousu, Toivanen sanoo.
Kun maratoonarit ovat olleet matkalla pari tuntia, suuntaan 10 kilometrin starttiin. Noin 250 juoksijaa tungeksii jo lähtökaaren alla. Kuopiohallilta suuntaamme keskustaan ja 1,5 kilometrin kohdalla kaarramme Kauppakadulle.
Lievästi alaspäin viettävä baana on maistuvaa juostavaa, ja Kallaveden laineet siintävät suoraan edessä pitkän kadun päässä. Torilta ja ravintoloiden terasseilta tulee kivasti kannustusta.
Kuopio maraton vie Väinölänniemen ohi
Keskusta-alueen jälkeen kympin raastajat ottavat tiukan käännöksen vasempaan. Tienposkeen on tuotu paikallisen jenkkifutisjoukkueen mainoksia. Samana päivänä pelattu amerikkalaisen jalkapallon 1. divisioonan loppuottelu eli Spagettimalja päättyikin Kuopio Steelersin voittoon. Ottelu pelattiin Väinölänniemen kentällä, jonka ohi reitti kulkee. Täällä saa laittaa tossua toisen eteen aivan rauhassa.
Huikkaan ohittaessani kanssajuoksijalle pienen kannustuksen. Vastausta ei kuulu, mutta ei haittaa, ei kymppi mikään juttelumatka olekaan. Maisemat ovat parasta A-luokkaa, eikä tuulikaan tuiverra rannassa lainkaan. Kello piippaa noin viiden metrin päässä 5 kilometrin väliaikatolpasta, joten reitin mittaus on yhtä mieltä satelliittien kanssa.
Yhdessä kaarteessa harhaan juokseminen olisi ollut mahdollista, mutta onneksi vahvasti asvalttiin maalattu valkoinen reittiviiva pitää juoksijan oikealla tiellä. Kuuden kilometrin kohdalla reitti vie satamaan. Tunnelma on lähinnä unelias, ja huidon käsiäni kiitokseksi melkeinpä jokaiselle harvoista kannustajista.
Kuopiohallin juoksuradalla on kiva ottaa loppukiri.
Teemu Toivasen sanat alkavat käydä toteen kuuden kilometrin jälkeen. Hivuttava ylämäki syö vauhdin ja tuorejalkaiset kilpakumppanit – joita ei tosin ruuhkaksi asti ole – painuvat ohi.
Loppukilometrit syövät voimat. Tiukka kaarre, tunneli, ylämäki. Vihdoin Kuopiohalli häämöttää. Pidän kovasti siitä, että maaliintulo on sisätiloissa. Juoksuradalla on kiva ottaa loppukiri, eikä maalissa kylmettymisen vaaraa ole.
Maratonkonkarin juhlat
Suihkun jälkeen tapaan kuopiolaista Rauhalahti Road Runnersia edustavan Eka Partasen, joka juoksi kotikisassaan 100:nnen maratoninsa. Ensi kesänä 60 vuotta täyttävä Partanen on pyrkinyt pitämään neljän tunnin rajasta kiinni. Juhlamaratonilla vauhti hidastui loppupuolikkaalla, mutta loppuajaksi kirjattiin silti mainio 3.54.30.
– Ei tämä kovin onnistunut maraton ollut, sippasin kyllä toisella puoliskolla. Mutta ei sillä ole nyt väliä. Olen yrittänyt juosta 200 kilometriä kuukaudessa. Sillä pystyn juoksemaan kunnialla nämä maratonit läpi.
Partanen juoksi tutuissa maastoissa, ja kotikaupungissa maaliin pääsy huojensi.
– Kyllä nyt helpottaa. En koe olevani mikään maratonkeräilijä, näitä on vai kertynyt, Partanen kertoo. Partasen paras juoksumuisto on vuodelta 2010, kun hän osallistui myyttiseen Spartathloniin, 246 kilometrin raskas reitti taittui aikaan 33 tuntia 15 minuuttia.
– Leonidaksen patsaalle saapuminen on tämän tason juoksijalle huippuhetki.
Teksti Pena Rekiranta Kuvat Kuopio Maraton ja Pena Rekiranta
Artikkeli on julkaistu alunperin Juoksija-lehdessä 8/2017.