Kari Heikura: ”Painoin yli sata kiloa – vaimo käski minut juoksemaan, jotta ei mene ukko ihan pilalle”

Kari Heikura oli nuorena yksi maamme lupaavimmista hiihtäjistä, kunnes raju ylikunto mursi urahaaveet ja ajoi miehen vuosiksi pimeään. Kun elämä oli jo ajautunut sivuraiteelle, juoksu kuljetti Heikuran uudelleen kohti valoa, ja lopulta kahteen maratonin Suomen mestaruuteen.

Oven avaa rehellinen suomalainen mies. Tämä kielikuva tulee mieleeni, kun tervehdin oven minulle avaavaa Kari Heikuraa. Katse porautuu suoraan silmiin, olemus on ystävällinen ja rehellinen. Heikura on 37-vuotiaana kaksinkertainen maratonin Suomen mestari, mutta mitä kaikkea muuta tarinan taakse kätkeytyykään.

– Ei minusta maratoonaria pitänyt koskaan tulla. Vaimo käski minut juoksemaan, jotta ei mene ukko ihan pilalle, Heikura naurahtaa, kun kertaamme juoksu-uran aloitushetkiä.

Kestävyyslahjakkuus Pohjois-Karjalan sydämestä

Kari Heikura oli 2000-luvun alussa yksi maamme lahjakkaimpia hiihtäjiä. 17-sarjassa tuli kympin vapaalta Suomen mestaruus vuonna 2005, taakse jäi muun muassa olympiaedustajana myöhemmin tunnettu Martti Jylhä. 17-vuotiaalle Karille hiihto oli kaikki kaikessa. Koulut käytiin siinä sivussa ja elämänvalinnat hän teki hiihdon ehdoilla. Taustalla oli kannustavat vanhemmat, elämä Lieksassa oli auvoista.

– Lieksa on pieni paikka. Ihailin hiihtäjiä, Lieksalla on pitkät perinteet kestävyyslajien saralla. Ei toisaalta ollut hirveästi vaihtoehtojakaan. Koko ajan touhuttiin veljien kanssa jotain ja niin sitä sitten vaan löydettiin reitti urheiluunkin. Hapenottoni oli jo juniorisarjoissa lähelle 80 millimoolia, joten helppo oli valita kestävyyslaji omaksi, Heikura kertoo.

– Jos saisin elää ne vuodet uusiksi, niin panostaisin kouluun enemmän. Siinä on miun viesti nuorille urheilijoille – hoitakaa koulu ja treenatkaa pohjia enemmän. Tehoja ehtii tehdä myöhemminkin, hän sanoo painokkaasti.