Kirjat: Oravanpyörästä lenkille

Lukulistalle

TARTUIN HIEMAN EPÄILLEN kirjaan, jossa keski-ikäinen mies kertoo tutkimusmatkasta itseensä. Kirjan takakansi lupaa motivaatiota muutokseen ja yhden miehen tarinan irtiotosta mainosmiehen oravanpyörästä kohti onnellista ja tasapainoista perheenisää.

Muistan Petteri Kilpisen hänen mainostoimistoajoiltaan vuosituhannen alusta. Olemme kohdanneet lyhyesti hänen johtamansa mainostoimiston käytävillä, ja tietenkin tiesin julkisuuden kautta kuka tämä menestynyt mainospomo on.

KIRJASSAAN Irtiotto Kilpinen kuvailee itseään ylimieliseksi kusipääksi. Tällainen kuva minullekin nuorena mainostoimiston asiakkaana hänestä piirtyi. Kilpinen kertoo kirjassaan hävenneensä itseään ja käytöstään näinä vuosina. Palo kohti sitä todellista ja alkuperäistä, energistä ja hyväntuulista miestä kohti ajoi Kilpisen elämänmuutokseen. Kilpinen ryhtyi tavoittelemaan paluuta juurilleen juoksemalla.

Kilpinen ruotii itseään armottomasti ja päättää muuttua. Kilpinen syö illallista esimiehensä kanssa ja irtisanoutuu. Muutoksen alkumetreillä hän asettaa itselleen sen hetken tilanteeseen, kuntoon ja ikään nähden varsin hullun juoksutavoitteen. Uutterasti Kilpinen pinnistelee kohti parempia juoksusuorituksia. Samalla mies huomaa, että elämästä tulee onnellisempaa, kun irtautuu oravanpyörästä ja antautuu ystäville ja perheelle.

Tietenkään näin kokonaisvaltainen irtiotto ei ole kaikille mahdollista. Jäin kirjan luettuani miettimään, että ymmärtääkö Kilpinen etuoikeutetun asemansa. Hänelle irtiotto oli taloudellisesti mahdollista, ja ilmeisesti Kilpisen lasten äiti kantoi myös irtioton aikana varsin suurta vastuuta perheen arjesta Kilpisen juostessa.

MATKALLAAN kohti kolmen tunnin maratonia Kilpinen oivalsi juoksusta jotain merkityksellistä. Välttämättä pakonomainen parempien aikojen tavoittelu ei tuo onnea. Kilpinen tajusi Amsterdamin maratonilla, että parhaimmat tuntemukset saa, kun pystyy juoksemaan hymyillen.

Kilpisen kirja antaa toivoa meille keski-ikäisille. Ikinä ei ole liian myöhäistä muuttua ja on mahdollista elää toisella tavalla! Koskaan ei ole liian myöhäistä toiseen mahdollisuuteen! Näistä ajatuksista pidin ja kannustan tarttumaan kirjaan, jos jossain sydämessäsi mietit, että voisiko ja pitäisikö sitä elää jotenkin toisin.

TOIVON, että saisin mahdollisuuden kohdata Petteri Kilpisen vielä uudelleen, sillä ainakaan kirjan perusteella hän ei ole enää se ylimielinen kusipää, vaan empaattinen, välittävä, tasapainoinen ja onnellinen mies. Sellaisia ihmisiä soisi meidän kaikkien ympärille enemmän.

  • Petteri Kilpinen, Irtiotto, Tuuma-kustannus, 2022, 184 sivua.

 

Teksti Tanja Piha

Juoksija 1/2022

Vastaa