Naisten pitkä matka maratonille

Tokion olympialaisten naisten maraton juostaan 7. elokuuta Sapporossa. Naiset saivat kilpailla olympialaisissa maratonilla ensi kertaa 1984, mutta olympiastatuksen saaminen oli monen tekijän summa. Mukana Los Angelesissa oli myös lajin kehityksen läheltä nähnyt Tuija Toivonen.

Maraton on keksitty perinne. Se ei ollut mukana antiikin olympialaisissa, mutta ensimmäisiin uuden ajan olympialaisiin Ateenassa 1896 kehitettiin kilpailu, jolla haluttiin linkittää antiikin historia ja modernit olympialaiset yhteen. Noin 40 kilometrin kilpailu pohjattiin Feidippideen legendaan vuodelta 490 eKr. Lontoon olympialaisissa 1908 matka standardoitiin nykymittaansa.

Vaikka jo ensimmäisen olympiamaratonin reitin juoksi tiettävästi ainakin yksi, ehkä jopa kaksi naista, naisten matka virallisiksi maratonedustajiksi oli pitkä.

Naiset pääsivät olympialaisten yleisurheilukilpailuihin Amsterdamissa 1928, jossa 800 metriä oli pisin sallittu matka. Tuolloin maailmalle levisi sensaatiohakuista ja virheellistä tietoa kilpailun uuvuttamina maahan lyyhistyneistä naisista, minkä seurauksena Kansainvälinen Olympiakomitea KOK kielsi yli sadan metrin juoksukilpailut naisilta 20 vuodeksi.

Ajan asenneilmapiiri näkyi Suomessakin. Urheilutoimittaja Martti Jukola kirjoitti Amsterdamin 800 metristä: ”Tämä kilpailu oli naisille aivan epäinhimillinen, sillä he eivät varmaankaan kykene harjoittelemaan näin pitkän matkan juoksua niin perusteellisesti, että voisivat sen suorittaa ilman vakavia terveydellisiä häiriöitä.”

Vasta Lontoossa 1948 olympiaohjelmaan saatiin takaisin 200 metrin kilpailu. 800 metrin paluuta piti odottaa Rooman kisoihin 1960 asti. Münchenissä 1972 nähtiin jo 1 500 metrin kilpailu, mutta maratonia ja 3 000 metrin kisaa oli odotettava vuoteen 1984 saakka.