KANSALAISTEN liikunnan vähenemisen haittapuolet ovat jatkuvasti otsikoissa. Yhden juoksukilpailun osallistujamäärän ja kansallisen kuntotilan yhteen liittäminen on kaukaa haettua, mutta kenties niillä voi olla jotain yhteistä. Helsinki City Runin puolimaratonin juoksi tänä vuonna maaliin 6 317 henkilöä. Samaan aikaan asukasmäärältään Helsinkiä hieman pienemmässä Göteborgissa juoksi Göteborgsvarvetin puolimaratonin maaliin yli 30 000 henkilöä.
Juoksutapahtuman osallistuja yleensä harjoittelee ja pyrkii olemaan kisapäivänä valmiina starttia varten. Eli liikunta lisääntyy. Mikä sitten motivoi harjoittelemaan? Yhdelle se on oman tuloksen parantaminen, toiselle hyvän ystävän kanssa osallistuminen. Entä jos itse kilpailusta osallistujalle koituva elämys onkin se pääjuttu? Toteutuuko se meillä heikommin kuin Ruotsissa?
SUOMALAISET ovat pitkään matkustaneet Tukholmaan maratonmatkoille. Ymmärrettävää sinänsä, juoksijat pääsevät kaupungin paraatipaikoille ja kannustusta riittää. Jopa Tallinnan maraton on suomalaisille elämys. Jos Helsinkiin saataisiin vaikkapa Göteborgsvarvetin kaltainen jättitapahtuma, se varmaankin lisäisi liikunnan määrää. Elämyksellistä tapahtumaa kohti on motivoivaa harjoitella.
Polkujuoksuissa sana elämys tulee esiin lähes joka kerta, kun lajista innostunut henkilö kertoo tekemisistään. Esimerkiksi NUTS Karhunkierroksen osallistujamäärät (s. 12) kertovat polkuelämysten vetovoimasta. Ja onko sattumaa, että Suomen elämyksellisin katujuoksu Midnight Run on sekin ruotsalaisen Midnattsloppet-konseptin alainen tapahtuma?
Helsingille juoksutapahtumat näyttävät olevan pelkkä liikenteen häiriötekijä.
KISAJÄRJESTÄJIEN tehtävää en kadehdi enkä moiti. Upeiden reittien suunnittelu ei taatusti ole helppoa. On kuitenkin varsin hämmästyttävää, ettei Helsinkiä kiinnosta brändätä juoksutapahtumia vahvemmin kaupungin ja koko Suomen ylpeydenaiheiksi, kuten monissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa. Vaikka Göteborgin lukuihin ei päästäisikään, kunnianhimoisella ja määrätietoisella tekemisellä ja kaupungin täydellä tuella voitaisiin päästä ainakin viisunumeroisiin osallistujamääriin ja kenties jopa lähelle 20 000 osallistujaa.
Liikennejärjestelyt tuntuvat olevan pääsyy siihen, että reitit vedetään lähtökohdalla ”ettei vaan nyt häiritä ketään”. Helsingille juoksutapahtumat näyttävät olevan pelkkä liikenteen häiriötekijä. Kesäkuun Helsinki Half Marathon ratkoo reittipulmiaan sillä, että kisa starttaa lauantaiaamuna klo 8.15. Ajankohta karsii väistämättä osan potentiaalisista osallistujista ja tekee kilpailusta kaupunkilaisille näkymättömän.
ELÄMYSTEN OHELLA voi miettiä miksi liikuntaa ylipäätään harrastetaan. Kuten Kati Lehtonen osuvasti Kynnyksellä-kolumnissaan pohtii, ei tavallinen kansalainen lähde lenkkipolulle säästääkseen valtion varoja. Kuitenkin liikunnan terveyshyödyt (ja ne säästöt) ovat edelleenkin päättäjien puheissa keskeinen perustelu liikunnan harrastamiselle.
Jos saisimme juoksijat parhaille paikoille näkyviin ja kunnon karnevaalin reitin varrelle, saattaisi jopa osa kadunvarrella kisaa seuraavista innostua ensi kerralla itsekin mukaan. Ei loppuajan tai valtiolle koituvien säästöjen takia – vaan siksi, että yhdessä juokseminen on oikeasti hauskaa!
PENA REKIRANTA, TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ
PENA@JUOKSIJA-LEHTI.FI
Juoksija-lehti 5/2023