Korona-aika on pakottanut miettimään suhdetta liikkumiseen. Harjoittelu ilman selkeää tavoitetta on monelle hankala paikka, ja motivaatio voi olla koetuksella. Edessä siintävä tavoite, oli se sitten kympin juoksu tai maraton keväällä tai syksyllä, on ollut monelle tärkeä osa liikuntaelämän vuosirytmiä.
Itsensä haastamiseen taipuvaisille pandemia-aika on ollut piinaava. Tapahtumat ovat jääneet virtuaalisten kisojen asteelle tai omiksi testijuoksuiksi jokusen kaverin kanssa. Ja sehän ei ole sama asia kuin laittaa oikeasti numerolappu rintaan mitatulla kisareitillä ja isossa kilpailijaporukassa.
Nopeasti ajatellen kyseessä on mitätön ilmiö. Mitäpä väliä on sillä, jos muutama kuntojuoksijoiden kisa jää väliin, kun elämme parhaillaan maailmanlaajuisen pandemiakriisin keskellä. Näinhän on helppo ajatella, ja ajatusta on hankala kiistääkään.
TAPAHTUMIEN liikkumiseen motivoiva vaikutus saattaa näkyä etenkin hiljattain harrastuksen pariin löytäneiden keskuudessa. Monesti kuulee jonkun treenaavan tiettyä kilpailua silmällä pitäen, ja silloin harjoitellaan säntillisen suunnitellusti kohti päämäärää. Sen puuttuminen saattaa vähentää merkittävästi motivaatiota. Liikkumisen terveyshyödyt toki toteutuvat pienemmälläkin treenimäärällä.
Kilpaurheilijoilla alkukausi on sujunut melko normaaliin tapaan, mutta kuntojuoksijoilla koitoksia on ollut edelleen niukasti, poikkeuksena jokunen polkujuoksukisa. Toiveissa on, että syksymmällä päästään kilvoittelemaan jo enemmän – osaltaan hyvin etenevän koronarokotusohjelman ansiosta.
Kilpailujen järjestäjille tilanne on vaikea. Epävarmuus oman tapahtuman järjestämisestä on taatusti stressaavaa. Kukaan ei myöskään tiedä palaavatko ennen koronaa kisoissa käyneet yhtä suurella joukolla takaisin vai voiko ylipäätään suhtautuminen kilpailemiseen muuttua pidemmällä aikavälillä?
MONILLE kuntojuoksijoille tapahtumissa käyminen on tärkeää omien tulosten ohella myös yhteisöllisyyden näkökulmasta. Kisoissa näkee juoksututtuja ja ryhmässä juokseminen yleisön kannustaessa on harrastuksen juhlahetki.
Massajuoksujen lisäksi pienten paikkakuntien omaleimaisten kylähölkkien säilyminen olisi ensiarvoisen tärkeää niin paikallisesti kuin yleisemminkin kulttuurisena ilmiönä. Palatkaamme siis kilpailuihin sankoin joukoin, sitten kun se on koronaturvallisuuden kannalta mahdollista. Se on paras tapa säilyttää juoksuyhteisömme elinvoimaisuus ja monimuotoisuus.
Kuva Shutterstock