Santtu Heikkinen – koukussa juoksuun

santtu heikkinen
Lukulistalle

Nuori maileri Santtu Heikkinen hamuaa tulevalla kaudella lisää ennätystuloksia – uuden valmentajansa alaisuudessa. Nuorten arvokisoissakin esiintynyt Heikkinen ei pelkää kovaa harjoittelua.

Juuri asepalveluksensa Urheilujoukoissa päättänyt Lempäälän Kisa YU:n 19-vuotias Santtu Heikkinen on ensi kesän mielenkiintoisimpia keskimatkan juoksijoita. Kehitys on ollut suoraviivaista, seuraava steppi on jo kohti kansainvälistä tasoa.

Syksy armeijan harmaissa vaati veronsa. Siksi Heikkinen juoksikin armeijan Cooperin testissä omien sanojensa mukaan ”vain” 3 960 metriä. Harjoituskausi on kuitenkin lähtenyt rullaamaan mukavasti eteenpäin, edessä ovat kesää ajatellen tärkeimmät harjoituskuukaudet. Heikkisen kohdalla tälle kaudelle uutta on se, että valmentajaksi tuli oman isän tilalle kokenut Veli-Matti Ranta.

– Pikkuhiljaa kävi niin, että aloin oikeastaan valmentamaan itse itseäni. Vellun kanssa juteltiin paljon harjoittelusta ja viime kesänä alkoi tuntua siltä, että olisi hyvä, kun taustalle tulisi kokeneempi kaveri. Halusin valmentajan, joka pystyisi tekemään ohjelmia, joilla voisi tulla oikeasti kovaa tulosta, Heikkinen selventää vaihdosta.

Lempääläläinen miettii itsekin paljon harjoittelun sisältöjä ja tutkii mielellään lajia, mutta Ranta on kuitenkin se, joka ”käskee”.  – Vellu tekee suunnitelmat ja minä kommentoin niitä. Keskustelemme kyllä asioista, mutta mitään isoja juttuja ei ole tullut, ajatukset ovat hyvin samansuuntaisia. Korkeintaan tulee pientä säätöä, Heikkinen sanoo.

Kestävyydessä eniten parannettavaa

Viime kesänä Heikkinen juoksi pitkä takatukka hulmuten joka matkalla ennätyksensä, 800 metriä kulki 1.49,74, 1 500 metriä 3.45,48 ja 3 000 metriä 8.21,52. Kalevan kisoissa hän juoksi yllättäen 3 000 metrin esteet ja nappasi pronssimitalin.

– Tälle vuodelle olemme lähteneet kehittämään vauhtikestävyyttä, niitä treenejä ja systemaattisuutta on tullut tosi paljon. Perusharjoituskaudella minulla on oikeastaan samanlaisia treeniviikkoja koko ajan. Nopeus on mielestäni kehittynyt viimeiset kolme vuotta tosi hyvin, se alkaa olla jo ihan hyvä 1 500 metrin juoksijalle. Peruskestävyydessä ja vauhtikestävyystasoissa on eniten kehitettävää. Uskon, että sitä kautta ennätyksistä on lohkaistavissa vielä paljon, nuorukainen sanoo.

Hyvästä treenistä saa tosi paljon mielihyvää.

Heikkinen on innokas harjoittelija, omien sanojensa mukaan joskus hiukan liiankin innokas. Hän myöntää jääneensä juoksemiseen koukkuun.

– En jätä koskaan harjoituksia väliin, eikä koskaan harmita lähteä treenaamaan. Joskus tulee ehkä tehtyä jopa vähän ekstraa ohjelmiin nähden. Olen tunnollinen harjoittelija. Oma halu ratkaisee, se minulla on kova. Kun tekee hyvän treenin, siitä saa tosi paljon mielihyvää. Olen aina nauttinut siitä, että saa kiduttaa itseään. Silloin harvoin, kun lepopäiviä on, tekee mieli kuitenkin mennä juoksemaan. Tästä on tullut jokapäiväinen normi. Ehkä olen joutunut tinkimään hiukan normaalista nuoren miehen elämästä, mutta koen, että juokseminen on antanut minulle todella paljon, nimenomaan paljon sellaista, mitä muut eivät koskaan saa.

Lähiajan tavoitteena 3.40

Ensi kausi on uran kannalta merkittävä. Moni juoksija pääsee tonnivitosella 3.45–3.50-tasolle, mutta sen jälkeen sekunnit alkavat olla entistä tiukemmassa. Heikkisellä on kaudesta selkeät suunnitelmat.

– Menen vuosi kerrallaan, mitään pitkän tähtäimen tavoitteita ei ole. Totta kai olen miettinyt, että jonain päivänä olisi mukava olla olympialaisissa. Ensi kesänä ajatus olisi päästä mahdollisimman lähelle 3.40, totta kai mieluummin vähän allekin. Kahdella edellisellä kaudella olen kehittynyt viisi sekuntia vuodessa, miksi ei nytkin? Aikuisten EM-kilpailut eivät ole vielä kesällä tavoitteena, enemmän pyrin saa maan aikaan tuloskehitystä. Tärkeimmät kisat ovat Kalevan kisat ja 22-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruuskilpailut.

Nouseminen 3.40-tasolle vaatii jo paljon. Kaikkein tärkeintä on pysyä terveenä. Lisäksi harjoittelun on oltava optimaalista. Ja toki 3.40:n nurkille menevä tulos vaatii myös kovia kilpailuja.

– Onneksi on Joonas Rinne, jolle Suomen GP-sarjassa varmasti rakennetaan kovia juoksuja, niissä pääsee itsekin juuri oikeaan vauhtiin. Nyt keväällä on tarkoitus juosta viikosta toiseen noin 100–120 kilometriä. Tällä kaudella ei ole vielä tainnut tulla yhtään satasen viikkoa, intti on hieman häirinnyt, ja sitten on ollut muutamia pikkuvammoja. Viime vuonna juoksin hiukan vähemmän kilometrejä, nyt etenkin vauhtikestävyyden osuus on noussut paljon, hän kertoo.

Moni juoksija harjoittelee joko 2+1- tai 3+1-rytmityksellä, missä kahta tai kolmea kovaa harjoitusviikkoa seuraa yksi kevyt viikko. Heikkinen ja Ranta tekevät toisin. Ainakin vielä toistaiseksi.

– Teemme aika tasaviikkoja. Johtuu varmaan siitäkin, että intin takia harjoittelu on ollut vähän rikkonaista. Kun palvelusviikkoja ei ole ollut, silloin on aina harjoiteltu kovaa. Uskon että keväällä mennään samalla kaavalla, kovia perusviikkoja ja sitten jos juoksen vaikka maantiekisoja, niin tulee vähän kevyempi viikko. Tasaviikoilla pyritään kehittämään ominaisuuksia jatkuvasti. En ole lähdössä etelään keväällä, täällä Tampereen seudulla pystyy hyvin treenaamaan, kun Pirkkahallikin on aika hyvin kevään ajan käytössä.

Rannan ohjelmissa ei myöskään tunneta sanaa lepopäivä, mutta tarvittaessa niitäkin pidetään.

– Harjoitusviikot ovat hyvin vakioituja, lepopäiviä ei ohjelmassa ole lainkaan. Otan kuitenkin lepopäiviä, jos tuntuu, että on todella väsynyt. Silloin soitan Vellulle ja sanon, että nyt ei vain jaksa. Ei niitä ihan hirveästi kuitenkaan tule.

Katkera Ruotsi-ottelu antoi potkun takapuoleen

15-vuotiaaksi asti jalkapalloa, jääkiekkoa, hiihtoa, uintia ja suunnistustakin harrastanut Heikkinen voitti nuorten SM-kultaa esteissä jo 15-vuotiaana, vaikkei mikään varsinainen lapsitähti ollutkaan. Kehitys on kulkenut tasaisesti yhä kovempiin tuloksiin.

Hän muistaa uraltaan yhden tärkeän hetken, joka oli avainasemassa siihen, että Heikkinen päätti tosissaan ryhtyä tavoittelemaan huipputuloksia ja kovia saavutuksia.

– Kehitystä on tullut viime vuosina tosi tasaisesti, sen myötä on vahvistunut käsitys, että minusta voi tulla ihan hyvä juoksija. Yksi käännekohta oli nuorten Ruotsi-ottelu Tukholmassa vuonna 2019. Olin voittanut edellisenä päivänä 2 000 metrin esteet ja lähdin 1 500 metrin kisaan aika selkeänä ennakkosuosikkina. Lähdettiin ihan kävelyvauhtia, oikeasti välillä käveltiin. Menin kärkeen 600 metrin kohdalla ja loppusuoralla tuli ensin yksi ruotsalainen ohi, lopussa nostin hiukan selän pystyyn ja toinenkin ruotsalainen tuli ohi. Silloin päätin, että näin ei saa enää koskaan tapahtua. On pakko alkaa harjoittelemaan oikeasti kovaa.

Tuon juoksun loppuaika oli päälle 4.39, joten kävelyvauhtia todellakin mentiin.

Viime kesänä Heikkinen oli 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa Tallinnassa kuudes ajalla 3.49,56. Mitaliin jäi matkaa kaksi sekuntia, mestaruuteen kolme. Kuukautta myöhemmin hän selviytyi finaaliin myös ikäluokan MM-kilpailuissa Nairobissa. Korkeassa ilmanalassa aika oli 3.49,14.

– Omassa asteikossani EM-kisasuoritus nousee korkeammalle, siihen aikaan olin kesän parhaassa kunnossa. Finaalijuoksusta tosin jäi vähän hampaankoloon. Lähdin tosissani tavoittelemaan mitalia, mutta kisa ei mennyt taktisesti ihan putkeen. MM-kisoissa ei ollut ihan samanlaista fiilistä, kun siellä oli afrikkalaisia, jotka olivat juosseet alle 3.35. He taistelivat omassa porukassaan, me muut himmeämmistä sijoista, Heikkinen toteaa.

Kisan voitti Kenian Vincent Kibet Keter ajalla 3.37,24 ja pronssiinkin vaadittiin 3.40.

Jos arvokisoissa vähänkin nukahtaa, löytää itsensä aika äkkiä pakan perältä.

– Molemmat kilpailut olivat minulle iso juttu, ovat ne kuitenkin niin erilaisia tapahtumia ja kisoja kuin kotimaassa. EM-kisoissakin oikeastaan kaikki olivat ihan samantasoisia ja kisat tosi tiukkoja, siihen ei Suomessa ole tottunut. Ja kun jäniksiä ei ollut, taktiikka korostui tosi paljon. Piti oikein miettiä, miten kisoja lähtee juoksemaan. Jos niissä kisoissa vähänkin nukahtaa, löytää itsensä aika äkkiä pakan perältä.

Heikkinen on tutkinut paljon etenkin Ingebrigtsenin veljesten harjoittelua, lisäksi hän on selvitellyt viime vuonna kovasti kehittyneen Espanjan Mohamad Katirin metodeja. Nyt kun asepalvelus on suoritettu, tulee elämään mukaan muutakin tutkittavaa ja selviteltävää.

– Tarkoitus olisi aloittaa syksyllä opinnot jossakin, vielä en ole päättänyt mihin menisin. Kauppatieteet yliopistossa ovat ehkä tällä hetkellä ykkösvaihtoehto. On tärkeää, että opiskelupaikka on sellainen, missä pystyy urheilemaan täysillä. Nykypäivänä pystyy opiskelemaan korkeakoulussakin aika hyvin etänä, se mahdollistaisi hyvin myös etelänleirit, kunnianhimoinen juoksijalupaus suunnittelee.

 

Santtu Heikkinen

santtu heikkinen

  • Syntynyt 12.6.2002 Lempäälässä
  • Seura Lempäälän Kisa YU
  • Valmentaja Veli-Matti Ranta
Kehitys:  
800 m
2016142.15,58
2017152.04,29
2018161.58,76
2019171.53,62
2020181.51,45
2021191.49,74
1 500 mm
2016144.37,65
2017154.21,32
2018164.07,62
2019173.55,22
2020183.50,63
2021193.45,48
3 000 m
2018169.08,97
201917-
2020188.36,72
2021198.21,52

Saavutuksia

  • 2017 P15 SM-kulta 1 500m ej
  • 2018 M16 SM-kulta 1 500m ja 2 000m ej
  • 2019 M17 SM-kulta 1 500m ja 2 000m ej, 4 km maasto- juoksun hopeaa
  • 2020 M19 SM-kultaa 800 m ja 1 500 m
  • 2021 Kalevan kisojen pronssi 3 000 m esteet, 19-v. EM-6. 1 500 m, 19-v. MM-9. 1 500 m

 

Kurkistus harjoituspäiväkirjaan

Harjoitusviikko  
Ma Ap. Kevyt lenkki + hermottava voimaIp. Kevyt lenkki tai korvaava lenkki
TiAp. 5 × 6 min VKIp. 20 × 400 m VK-alueella
KeAp. Kevyt lenkkiIp. Kevyt lenkki
ToAp. Nopeusharjoitus esim. 2 × 5 × 60 mIp. Rento VK esim. 3 × 3 km tai 5 × 2 km
PeKevyt lenkki (joskus kaksi kevyttä lenkkiä)
La200 tai 300 metrin vetoja esim. 3 × 4 × 300 m
pal. 1–1.30/3–4min (ennen hallikautta noin
45,5 keskiarvolla)
SuPitkä lenkki 75–90 min
  • VK = vauhtikestävyys

 

TEKSTI LAURI HOLLO KUVAT DECA TEXT & BILD JA ALL OVER PRESS

Juoksija 3/2022

Vastaa