Edna Kiplagat on voittanut useita suurmaratoneja. Urheilu-uran lisäksi Kiplagat on satsannut perhe-elämään sekä kantanut vastuuta kenialaiseen yhteiskuntaan ja yhteisöön liittyvissä asioissa.
Kenialainen Edna Kiplagat kuuluu maratonjuoksun historian ehdottomaan aatelistoon. Tähän mennessä Kiplagat on voittanut kaksi maailmanmestaruutta, yhden MM-hopean sekä neljä muuta suurmaratonia (New York, Lontoo, Boston kahdesti).
Vuonna 2006 käynnistyneen World Marathon Majors -sarjan Kiplagat on voittanut kolme kertaa: 2010–11, 2013–14 ja 2016–17. Sarjaan kuuluu kuusi maailman suurimpiin lukeutuvaa mara – tonkilpailua (Tokio, Boston, Lontoo, Berliini, Chicago, New York) sekä kyseisenä vuonna ohjelmassa oleva MM- tai olympiamaraton. Vuoden 2021 Bostonin maratonin voittaessaan Kiplagat oli 41-vuotias. Tämän myötä hän on yksi historian vanhimmista suurmaratonin voittaneista juoksijoista.
Vuonna 1996 juoksu-uransa aloittanut Kiplagat, 44, jatkaa edelleen kilpailemista.
– Suhtaudun juoksemiseen edelleen intohimoisesti ja teen kovasti töitä, mutta samalla käytän paljon aikaa palautumiseen. Luotan itseeni, valmentajaani ja koko tiimiini, olemme tehneet yhdessä mahtavan matkan. Ja usko Jumalaan auttaa minua myös siinä, etten luovuta, vaan pyrin parhaaseen mahdolliseen tulokseen, kertoo nykyään USA:ssa Longmontissa asuva harras katolinen videopuhelun välityksellä.
Kiplagat tapaa herätä puoli seitsemältä, jonka jälkeen hän laittaa perheelleen ruokaa ja lähtee sitten lenkille. Kenialainen korostaa harjoittelun johdonmukaisuuden tärkeyttä.
– Ennen tulevaa maratonia minulla tapaa olla kolmen kuukauden harjoittelujakso, joka jakautuu kuuden viikon sykleihin. Teen muutamana päivänä viikossa voima- ja lihaskuntoharjoittelua sekä radalla nopeusharjoittelua. Torstaisin juoksen 1–2 tuntia kestävän kiihtyvävauhtisen lenkin ja lauantaisin pitkän, hidasvauhtisen lenkin. Sunnuntaisin annan kehoni palautua, käyn kirkossa ja lepään.
Kilometrejä kertyi koulumatkoilla
Edna Kiplagat syntyi ja varttui Kapkoin kylässä Elgeyossa, joka on 15 kilometrin päässä Itenistä. ”Mestarien kotina” tunnettu Iten sijaitsee 2 400 metrin korkeudessa.
– Näin ollen pääsin jo nuorena juoksemaan korkeassa ilmanalassa. Elgeyossa oli muutenkin hyvä asua, se on rauhallista seutua ja ihmiset ovat mukavia, Kiplagat kertoo.
Hän ei haaveillut lapsena juoksijan urasta. Monien muiden kenialaisten huippujuoksijoiden tapaan hänelle kertyi kuitenkin runsaasti juoksukilometrejä koulumatkojen myötä: ensi alkuun 10 kilometriä ja sittemmin 20 kilometriä päivässä. Sen lisäksi hän pelasi 15–16-vuotiaana yhden vuoden jalkapalloa.
– Olin hyökkääjä. Jos halusi tehdä maaleja, piti juosta hyvin lujaa, hän luonnehtii.
Juoksemisen Kiplagat löysi 16-vuotiaana, kun hän osallistui koulunsa edustajana alueelliseen juoksukisaan. Legendaarinen valmentaja, irlantilainen – pitkään Keniassa asunut – katolinen veli Colm O’Connell noteerasi Kiplagatin lahjakkuuden ja kutsui hänet St. Patrick High Schooliin kolmiviikkoiselle harjoitusleirille, joka pidettiin joululoman aikana.
Myös kotoa saatu tuki oli merkittävää. Ednan maanviljelijävanhemmat linjasivat osaltaan, että tyttären kannatti satsata kunnolla juoksemiseen ja jättää maatilan työt vähiin. Perheessä oli kaikkiaan kuusi lasta, joista Edna on neljänneksi vanhin.
Kiplagatin lahjakkuudesta ja kovasta pohjakunnosta kertoo se, että jo muutama kuukausi myöhemmin hän sijoittui vuoden 1996 MM-maastoissa tyttöjen sarjassa neljänneksi. Myöhemmin kesällä hän otti 3 000 metrillä hopeaa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa.
– Tuo mitali on urani merkittävin saavutus – kahden maailmanmestaruuden ohella – sillä se antoi minulle motivaatiota alkaa harjoitella entistä kovemmin, Kiplagat kertoo.
Vuosituhannen lopun lähestyessä kenialaiset naisjuoksijat olivat ehtineet kerätä jo runsaasti menestystä (mm. Catherine Ndereba, Sally Barsosio, Rose Cheruiyot).
– Aiemmat menestyjät olivat meille nuorille urheilijoille roolimalleja, ja he antoivat meille osaltaan motivaatiota: kun tekee kovasti töitä, on mahdollista itsekin menestyä urheilussa. Samalla se on yksi keino koko elämän muuttamiseen, pohtii Kiplagat, joka voitti 3 000 metrillä myös nuorten MM-pronssin vuonna 1998.
Aviomies toimii valmentajana
Vuonna 2001 Kiplagat alkoi seurustella Gilbert Koechin (alunperin he olivat tavanneet vuoden 1996 MM-maastoissa) kanssa, ja myöhemmin samana vuonna he menivät naimisiin. Noin kaksi vuotta myöhemmin Koech alkoi myös valmentaa puolisoaan. Siihen asti tämän valmentajana oli toiminut Colm O´Connell.
Koech oli itsekin kovan tason juoksija. Hän voitti muun muassa San Antonion maratonin vuonna 2009, mutta seuraavana vuonna hän lopetti oman aktiiviuransa, ja alkoi keskittyä pelkästään puolisonsa valmentamiseen ja tämän uran edistämiseen.
– Gilbert laatii minun harjoitusohjelmani, ja valvoo harjoitteluani. Pitkien lenkkien aikana hän on seuranani, antaa tarvittaessa vettä ja katsoo, miten juoksuni sujuu. Hän ymmärtää, ettei harjoittelu ole helppoa, ja hän motivoi minua, kun tunnen itseni väsyneeksi, Kiplagat kertoo.
Kiplagat toteaa, että harjoitusten aikana puoliso on hänelle nimenomaan valmentaja.
– Me kunnioitamme toisiamme ja meillä on hyvä työmoraali. Hän kannustaa minua, ja tukee minua kaikessa, mitä teen.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana Kiplagat kilpaili erityisesti maantiekisoissa hyvällä menestyksellä. Hän oli kahteen otteeseen myös poissa juoksukuvioista; perheeseen syntyi poika vuonna 2004 ja tytär vuonna 2008.
Urheilu-uralla paras oli vasta tulossa. Vuosikymmenen lopulla Kiplagat alkoi keskittyä maratoniin ja siitä alkoi suuri menestystarina. Vuonna 2010 hän voitti maratonit New Yorkissa ja Los Angelesissa, ja seuraavana vuonna hän valloitti Daegussa lajin maailmanmestaruuden.
Menestysputki jatkui myös tämän jälkeen. Kiplagat uusi maratonmestaruutensa Moskovan 2013 MM-kisoissa, ja vuonna 2017 hän sijoittui Lontoon MM-kisoissa hopealle. Lontoon maratonin ykkönen hän oli 2014 ja Bostonin maratonin voittajaksi hänet kruunattiin niin 2017 kuin 2021. Lisäksi hänellä on Majors-maratoneilta viisi kakkossijaa ja yksi kolmossija. Maratonennätyksensä 2.19.50 hän juoksi Lontoossa vuonna 2012.
Aviomies-valmentajan lisäksi eräs tärkeä hahmo hänen urallaan on ollut amerikkalaismanageri Brendan Reilly, jonka kanssa Kiplagat on tehnyt yhteistyötä noin 15 vuoden ajan.
Laajaa vastuunkantoa
Läpi urheilu-uransa Kiplagat on satsannut vahvasti myös perheeseen. Kuvaavaa on esimerkiksi hänen Instagram-sivujensa esittelyinfon järjestys: ”Mother. Wife. Puma Athlete”.
Kun Kiplagatin isosisko menehtyi rintasyöpään, hän adaptoi puolisonsa kanssa tämän kaksi lasta. Lisäksi heillä on yksi adoptiolapsi. Tämän äiti oli heidän naapurinsa, joka kuoli synnytyksessä.
Muita on kohdeltava siten kuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Juoksu-urallaan huomattavan omaisuuden kerännyt Kiplagat kantaa muutenkin vastuuta kenialaiseen yhteiskuntaan ja yhteisöön liittyvissä asioissa. Hän on tukenut naisia paikallisten yhteisöjen perustamisessa ja on perustanut omaa nimeään kantavan säätiön, joka lisää tietoisuutta rintasyövästä.
Kiplagat on lisännyt myös toimivaan jätehuoltoon ja puhtaaseen ympäristöön liittyvää tietoisuutta. Lisäksi hän on mentoroinut koulutyttöjä ja tukenut ylipäätään eri tavoin niin tyttöjä kuin poikia.
– Yhteisössämme on paljon fiksuja lapsia, mutta monet tulevat köyhistä perheistä. Autan heitä välillä koulutukseen liittyvien kulujen tai sairaanhoitokulujen maksamisessa. Tuen nuoria urheilijoita, erityisesti niitä, joilla on puutteelliset harjoitteluolosuhteet. Kerron heille myös itsestään huolehtimisen, oikeanlaisen ravinnon ja harjoittelun johdonmukaisuuden tärkeydestä, kertoo Kiplagat, jolla on monen muun kenialaisjuoksijan tavoin poliisin koulutus.
Urheilija tarvitsee intohimoa
Noin 1 500 metrin korkeudessa sijaitsevassa Coloradon Longmontissa Kiplagat on harjoitellut vuodesta 2010, mutta vakituisemmin perhe on asunut siellä vuodesta 2019.
– Täällä on kaunista, lasten koulu ei ole kaukana ja vuorille on vain tunnin ajomatka, jos haluan harjoitella korkeammalla. Yhdysvalloissa on hyvä elää, mutta elinkustannukset ovat täällä turhan isot, varsinkin jos vertaa Keniaan, Kiplagat pohtii.
Perhe omistaa Kenian Itenissa pienehkön maatilan, jossa on lampaita ja kanoja. Maatilalla kasvatetaan myös vihanneksia.
– Meillä on siellä tilanjohtaja, joka huolehtii asioista. Käymme kotona Keniassa yleensä kesäisin ja muuten olemme tilanjohtajaan etäyhteydessä muutaman kerran vuodessa.
Kiplagat, jota on ainakin Yhdysvalloissa kutsuttu sinnikkyyden kuningattareksi, korostaa kurinalaisen harjoittelun ja elämän tasapainon tärkeyttä.
– Urheilijalla täytyy olla intohimoa ja omaa lajia on rakastettava, oli se sitten juoksu, golf, tennis tai jokin muu. Mitä tahansa teetkin tänään, se voi muuttaa elämäsi huomenna. Asiat on tehtävä oikein, ja muita on kohdeltava siten kuin haluaisi itseään kohdeltavan.
TEKSTI JUHANA UNKURI JA MIIKA VÄHÄMAA KUVAT ALL OVER PRESS
Juoksija 4/2024