Ultra Trail Serra Montsant – Päivä matalien vuorten maailmassa

Montsantin jylhät rinteet kätkevät sisäänsä pienoismaailman, joka aukeaa polkujuoksijalle omilla retkillä tai lokakuisena kisapäivänä.

Ulldemolinsin pikkukylän keskiajalle ulottuvat kerrostumat toivat kisan alkuun tunnelmaa. Puolen kilometrin kohdalla juoksimme kuitenkin jo kuivan pellon äärellä. Katalonia oli kärsinyt olemattomasta sademäärästä muutaman vuoden, kun vierailimme alueella syksyllä 2022.

Kumpuilevilla peltoteillä kisaajat erottuivat pieniksi ryhmiksi ja yksittäisiksi juoksijoiksi. Porukan hajaantuminen ennen neljän kilometrin kohdalla ollutta huoltoa olikin toivottavaa, sillä menossa oli kisan isoin nousu ja etenimme kapeneville poluille.

Nousimme Punta dels Pins Carrasersin huipun kupeeseen. Vilkuilin muutaman kerran taakse, sillä 500 korkeuserometrin nousun varrelta aukesi hienoja näkymiä laakson aamuun.

Nousun loppuosuus oli paikoitellen varsin jyrkkä, muttei putoamismielessä riskialtis.

Serra de Montsantin luonnonpuistoa rajaavat tunnusomaisesti pitkät vuorenseinämät, jotka jyrkkenevät ylöspäin tai jopa ovat ylhäältä portaittain pystysuoria sisältäen hyllyjä puineen ja pensaineen. Ulldemolinsin puolella seinämä ei tosin ole yhtä dramaattinen kuin Cornudella de Montsantin viinikylän äärellä.

Terävän huipun sijaan ylhäällä odotti alueen sisäosaa rajaava leveydeltään vaihteleva ja varsin tasainen harjanne. Oikeastaan vuori ei tunnu kauttaaltaan oikealta sanalta kuvaamaan Montsantin kallio- ja kivimuodostelmia. Osa suunnista mieltyy jylhiksi vuorenrinteiksi, osa pikemminkin jyrkkä- tai loivempireunaisiksi kukkuloiksi tai jopa kivipaaseiksi.

Puiston sisältä löytyy moninaisia kalliomuotoja ja harjanteita silottuneista rosoisiin kivipintoihin. Puistossa on vain yksittäisiä maastoteitä, joten enimmäkseen luontoon tutustutaan poluilta.

Osa Montsantin poluista vaatii tottumusta kulkea jyrkänteen äärellä kapealla kalliokaistaleella tai riskialttiin jyrkillä rinteillä. Moniin kohtiin ei ole asiaa sateella. Kisareitit eivät vie hurjiin paikkoihin, joskin yksittäisten askelten kohdilla kannattaa olla tarkkana putoamistenkin takia. Kyseiset paikat oli merkitty kisareitille selkeästi.

Montsantin ytimeen

Nousu houkutteli kisaajia liian kovaan alkumatkan rasitukseen, minkä muutama ohittaja huomasi myöhemmin. Suunnittelin ja toteutin etenemistäni varman päälle, sillä reissun ultrakoitos odotti jo kuuden päivän päässä.

Nautin aamun viileästä, joka toi helpotusta kiipeämiseen. Lokakuun puolivälissä ei kuulemma ole helteistä kuin satunnaisesti, mutta kisapäivänä lämpötila nousi ripeästi. Juomisesta kannattaisi huolehtia myös 28 kilometrin matkalla.

Harjanteelle paistoi aurinko, ja viileys vaihtui lämpöön ja myöhemmin kuumuuteen. Harjanteelta polku kääntyi laskuun. Vauhdikkaasti juostavien osuuksien välissä oli terävien kivien haasteita, joissa jäin muutamalle paikalliselle.

Alamäkeä seurasi reitin toiseksi isoin, vajaan 300 nousumetrin ylämäki. Pidin vauhdin kontrollissa, join ja puristin energiageeliä suuhuni sekä nautin etenemisestä.

Toisinaan polun pinta pölisi edellisen juoksijan jäljiltä. Pidemmän ajan kuivuus näkyi reitillä tyhjissä tai lähes tyhjissä jokien ja purojen uomissa.

Nousun jälkeen odotti ripeiden harjannepolkujen ja lyhyiden nousujen vaihtelua porottavassa auringossa. Hienot maisemat houkuttelivat vilkaisuihin, mutta satunnaiset terävät kivet polulla vaativat keskittymistä alustaan.

Alkumatkan vauhdinvalinnat alkoivat näkyä. Osa eteni omalla kestävällä kisatahdillaan, toisille eteneminen kävi turhan raastavaksi. Tunturimaisen leppoisilla muodoilla polut olivat juoksuteknisesti helppoja ja sopivat minulle.

Kilometriaikoja seuratessani mietin, että tuhannen metrin korkeus merenpinnasta saattoi leikata hieman vauhtia. Arvioin eroksi tasaisella 10–20 sekuntia kilometriltä.

Jälkipuoliskon nostatus

Etenemiseen löytyi flow-fiiliksiä, eikä edes yleensä hankalalta tuntuva kuumuus olennaisesti häirinnyt. Rauhallisehkolla aloituksella en ehkä ehtisi parhaaseen minulle mahdolliseen loppuaikaan, mutta kulkemisen kepeys palkitsi. Treenikisassa ei ollut tarkoituskaan jättää kaikkea poluille, sillä halusin mahdollistaa fyysisen ja henkisen palautumisen.

Nousimme Montsantin korkeimpaan kohtaan Roca Corbateralle 1 163 metriin.

Kisafiilikset veivät mukanaan. Corbateran jälkeen reitti osoitti poluilta maastoteille ja hieno harjanneosuus oli koettu. Helpolla pinnalla loivassa alamäessä rasitustaso nousi.

Annoin mennä, sillä maaliin oli enää vajaa kymmenen kilometriä. Laaksossa ilma ei liikkunut, joten paahde tuntui enemmän kuin harjanteella.

Vaikka mietomuotoisella maisemaosuudella sekä maastoteillä kertyi ripeitäkin kilometrejä, Montsantissa keskinopeus jäi melko hitaaksi. Se korosti 13 kilometrin huoltovälin pituutta – etenkin kokonaismatkaan ja matalan kynnyksen kisa-ajatukseen nähden.

Nykyisin vastaava reitti on pari kilometriä lyhyempi ja huollot jakautuvat tasapainoisemmin. Toisaalta juostava, näkymiltään avoin ja laakea harjanneosuus on samalla niukentunut piipahdukseen Corbateralla.

Haastattelussani UTSM:n perustaja ja reittimestari Joan Carbonell kertoi, että reitit on tarkoituksella suunniteltu tuomaan haastetta kilometrien lisäksi vaativasta maastosta. Vaativuudesta kertovat voittoajat: 27 kilometrillä hieman yli kaksi ja puoli tuntia ja 65 kilometrillä lähes kahdeksan ja puoli tuntia.

Maastotien jälkeen odotti lyhyehkö nousu takaisin harjanteelle Portell del Peret’n kohdalle. Sieltä alkoi jälleen hieno polkuosuus. Etenimme harjanteen suuntaisesti sen ulkopuolisessa jyrkähkössä metsässä.

Hieman 20 kilometrin jälkeen tasapainoilimme kivivyörymän ylitse, minkä mielsin kävellen edettävänä vaihteluna. Maalissa kuulin sattumalta samaan kisaan osallistuneelta suomalaiselta, että kramppailevilla jaloilla taiturointi oli tuntunut pelottavaltakin.

22 kilometrissä harjanne jäi taakse. Alkoi alamäki, jossa taidot ja uskallus rajoittivat menoani. Vaativuutta toivat ajoittain jyrkkyys, kivien terävyys ja irtonaiset pikkukivet – taitureiden ja rohkeiden osuus siis.

Puolentoista kilometrin jälkeen maasto tasaantui. Edessä odottivat enää juoksukilometrit Montsantin juurella ja peltoteillä sekä loppukiri Ulldemolinsin kaduilla.