Kenian Eliud Kipchogen Berliinissä 25. syyskuuta juoksema maratonin maailmanennätys 2.01.09 nostaa jälleen puheenaiheeksi maratonin 2 tunnin haamurajan.
Virallisesti se on vielä rikkomatta, vaikka Kipchoge on juossut keinotekoisessa ennätyskokeessa ajan 1.59.40. Se tapahtui lokakuussa 2019 Wienissä. Ensimmäisessä 2h-yrityksessään Monzan moottoriradalla vuonna 2017 Kipchoge kellotti lukemat 2.00.25.
Molemmissa ennätyskokeissa käytettiin yleisurheilusäännöissä kiellettyjä keinoja: vaihtuvia jäniksiä koko matkan ajan sekä edessä ajavaa ilmanvastusta vähentävää autoa. Ennätysyrityksiin viritetyillä radoilla ei ollut myöskään kaupunkimaratoneilta tuttuja hidasteita, kuten raitiovaunujen kiskoja, viemärikansia, mukulakiviä ja jyrkkiä kaarteita. Ja jänistenkin vauhtiapu riittää yleensä vain osan matkaa.
Hurja väliaika puolimatkassa
Berliinissä Kipchoge juoksi alkumatkan jänisten avustamana ja puolimatka taittui huippuaikaan 59.51. Tällä vauhdilla juoksun loppuaika olisi ollut peräti 1.59.40.
Loppumatkan Kipchoge joutui taittamaan omin avuin, ja jälkipuolisko kulkikin luonnollisesti hitaammin – kuten varsin usein maratonilla tapahtuukin – aikaan 1.01.18.
Väliajat kuitenkin osoittavat, että Kipchogella jäi vielä pelivaraa optimaaliseen juoksuun. Nyt alkumatka oli ainakin teoriassa kenties hieman liian kova. Toisaalta jänisten apu loppuu aina melkeinpä säännönmukaisesti juoksun puolivälin paikkeilla.
Näin ennustettiin 10 vuotta sitten
Vuonna 2012, jolloin maratonin ME oli Kenian Patrick Makaun edellisenä vuonna juoksema 2.03.38, amerikkalaiset tilastotieteilijät ja fysiologit Holly Ortlund, Will Hudson ja David E. Martin ennustivat Marathon and Beyond -lehdessä (Juoksija 8/2012) haamurajan rikkoutuvan 20 vuoden päästä, vuonna 2032. Perustana heidän arviolleen oli regressioanalyysi, jonka pohjana oli miesten vuosittainen maratonin kärkitulos.
Ennuste saattaa olla edelleen pätevä, vaikka Kipchoge onkin lohkaissut Makaun ajasta jo reilut kaksi minuuttia ja uusi kenkäteknologia on parantanut maratonaikoja eri arvioiden mukaan 1–2 minuuttia. Uudet ”vieterikengät” olivat kymmenen vuotta sitten vielä tuntematon asia, niiden vaikutus alkoi huippujuoksijoilla vuonna 2016.
Ainakaan tällä hetkellä Kipchogella ei ole näköpiirissä vakavaa uhkaajaa. Päinvastoin maratonin taso miehissä on terävimmän kärjen osalta pikemminkin rauhoittumaan päin kuin että se kehittyisi koko ajan paremmaksi.
Kipchoge itse täyttää marraskuussa jo 38 vuotta, joten hänen vauhtivieterinsä saattaa olla pian äärirajoilla, vaikka juuri nyt se ei siltä vielä vaikutakaan.
Näin pohdittiin Juoksija-lehdessä syksyllä 2012.
… ja aihe herätti tunteita jo 20 vuotta sitten
2h-maraton keräsi tuulta siipiensä alle jo syksyllä 2003 Paul Tergatin kiitäessä Berliinin ihanneolosuhteissa silloiseen ME-aikaan 2.04.55. Juoksun jäniksen tehtävissä itsensä ylittänyt Sammy Korir hävisi maanmiehelleen vain sekunnin.
Aihetta käsitteli Matti Hannus kolumnissaan Juoksija-lehdessä, josta tässä otteita:
Kenian kaksikon hieno kamppailu sai kestävyysjuoksun kuninkaan Haile Gebrselassien innostumaan:
– Uskon tämän olevan vasta alkua. Kahden tunnin raja vapisee jo. Se ei kestä enää kauan.
Raju ennuste nosti barrikaadit pystyyn. Mielipiteet kävivät kuumina. Kun arvostetut kansainväliset asiantuntijat haukkuvat toisiaan ”joutaviksi jaarittelijoiksi” ja ”seniileiksi typeryksiksi”, se kertoo – paitsi tunteiden kiehumisesta – myös rajattomasta uteliaisuudesta ja innostuksesta.
Faktat ovat kovia: 2.00.00 maratonjuoksussa tekee kilometrivauhdiksi 2.51 – siis neljä 10 km:n pätkää peräkkäin aikaan 28.30 ja vielä kaksi kilometriä samaa tahtia päälle.
Brittiläistä Athletics Weekly -lehteä puoli vuosisataa avustanut Stan Greenberg tyrmää tällaiset puheet täysin. Hän vetoaa historiaan. Maratonjuoksun ensimmäinen 2.10-alitus toteutui Fukuokassa joulukuussa 1967 Australian Derek Claytonin kiitäessä aavemaiseen aikaan 2.09.36. Kuluneitten 40 vuoden aikana tämä merkittävä maamerkki on siirtynyt vain 4 minuuttia 41 sekuntia eteenpäin.
Saman verran lisää, niin ollaan kahden tunnin kynnyksellä, matemaattisesti siis ehkä vuonna 2047 – mutta Greenbergin mielestä ei koskaan.
– Ajatelkaa nyt, hyvät ihmiset, hän huokaisee.
– Ei onnistu. Maailman parhaat Ekiden-maantieviestijoukkueet ovat alittaneet kaksi tuntia täpärästi kuuden-seitsemän miehen voimin. Joku 2.02–2.03 voi olla kaukana tulevaisuudessa mahdollinen, minkä jälkeen peräseinä tulee vastaan. Ennemmin uskon naisen juoksevan 100 metriä alle 10 sekunnin!
Valmennuksen auktoriteetti Tony Ward on täysin eri mieltä. Huvittuneena hän muistuttaa 1950-luvusta, jolloin neljän minuutin metsästäjiä mailin juoksussa varoitettiin hengenvaarasta. Entäpä Paula Radcliffe? Jos joku olisi tuolloin väittänyt naisen juoksevan maratonin jonakin päivänä 2.15 – tai yleensäkään juoksevan maratonin – hän olisi joutunut naurunalaiseksi.
Gongi kumahtaa seuraavaan erään. Lontoon maratonin toimitusjohtaja, 1970-luvun tähtijuoksija David Bedford uskoo Kenenisa Bekelen* tai hänen vieläkin parempien seuraajiensa pystyvän hyvin lähelle kahta tuntia, ehkä allekin.
Samoilla jäljillä on värikäs valmentajapersoona Frank Horwill laskelmineen. Hänen kehittämänsä kaavan mukaan maratontulos = viidellä kerrottu 10 km:n aika, josta tuloksesta vähennetään 10 minuuttia. Tällöin kahden tunnin perusvaatimuksena olisi 10 000 metriä aikaan 26.00, josta ei enää olla kovin kaukana. Horwill uskoo maratonennätyksen alkavan ykkösellä noin vuonna 2017.
Ron Hill, maratonin uranuurtaja, 2.09 vuonna 1970: – Alle kahden tunnin? Jos evoluution mukana syntyy aina vain keveämpiä ja pitkäjalkaisempia yksilöitä, niin mikä ettei.
Valmentajakuuluisuus Arthur Lydiard (1960-luvulla): – Maratonjuoksun raja on 2.05.
Paul Tergat, maailman nopein: – Olen juossut puolimaratonin useita kertoja alle tunnin ja ollut aina sen jälkeen päiväkausia lähes kävelykyvytön. Kaksi tuntia on mahdoton raja, mutta ehkäpä olen väärässä.
Ihmiskehon rajoja ei vielä tunneta kovinkaan hyvin. Eteläafrikkalaisen tutkijan Tim Noakesin mukaan fysiologinen ongelma on siinä, miksi jotkut juoksijat etenevät taloudellisemmin kuin jotkut toiset ja miksi energia riittää joillakin pidempään kuin joillakin toisilla. Amerikkalainen David Costill puolestaan uskoo tulevaisuuden maratonkehityksen löytyvän solumolekyylien tasolta.
Näkökulmat voivat olla hyvinkin persoonallisia. Filosofi, juoksun suuri ystävä Sri Chinmoy uskoo kaikkivoipaan psyykeen:
– Kahteen tuntiin riittää 100 km viikossa, jos urheilija saavuttaa tajunnan korkeimman tason. Henki ja keho ovat yhtä. Luovuta itsesi Äiti Maalle…
Kahden tunnin kynnyksellä liikutaan siis tieteen lisäksi myös uskon ja rajatiedon maailmassa.
*Kenenisa Bekele (s. 1982) on juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.01.41 Berliinissä syksyllä 2019. Tänä vuonna hän juoksi 40-vuotisten ME-ajan 2.05.53 Lontoossa 3. lokakuuta.
Teksti Ari Paunonen Artikkelikuva Berlin Marathon media