Yleisurheilussa puhutaan yhä enemmän ranking-pisteistä ja -sijoituksista. Kansainvälisen yleisurheiluliiton pari kolme vuotta ylläpitämä systeemi on kovien tulosrajojen rinnalla toinen kriteeri, kun urheilijat hankkivat osallistumisoikeuksia olympialaisiin ja MM-kisoihin. Rankingpisteitä kertyy tuloksen ja kilpailun arvon mukaisen sijoituspisteiden kautta.
Suomalainen tilastonikkari Mirko Jalava (tilastopaja.fi) pohtii vielä varsin vaikeaselkoisen rankingin ongelmia:
Kansainvälinen yleisurheiluliitto World Athletics (WA) markkinoi muutama vuosi sitten rankingin ikään kuin uutena asiana. Useimmat kuitenkin muistavat, että IAAF:n ranking oli olemassa muutamia vuosia 2000-luvun alussa, ennen kuin se – aivan oikein – toimimattomana poistettiin käytöstä.
Ongelma oli silloin siinä, että Kultaisesta liigasta ja Grand Prix -kilpailuista sai kohtuuttoman paljon pisteitä. Sama ongelma on edelleen olemassa. Hyvin vähän on muuttunut tuosta vanhasta rankingista. Ikään kuin kädenojennuksena kansallisille lajiliitoille maiden mestaruuskilpailuista tai niihin rinnastettavista kunkin liiton valitsemista kilpailuista saa nyt paljon pisteistä. Muista kovista kansainvälisistä kilpailuista, paitsi Paavo Nurmen kisoista Turussa, ei kuitenkaan paljon pisteitä heru.
Hyvä esimerkki on suomalaisten uusi suosikkilaji naisten kolmiloikka. Vaikka Senni Salminen hyppäisi Motonet GP:ssä 15 metriä, pisteitä ei heru helpolla yhtä paljon kuin Timanttiliigan tai vaikka Paavo Nurmen kisojen tasosta. Tänä vuonna Turussa Salminen hyppäsi Suomen ennätyksen 14,51 ja sai siitä 1170 pistettä ja lisäksi 140 pistettä World Athletics Continental Tourin voitosta. Saadakseen saman pistemäärän Motonet GP:n voitosta pitäisi hypätä suunnilleen maailmanennätys 15,50.
EM-kilpailujen heikko arvotus ongelmallista
Maiden mestaruuskilpailujen voitosta saatava 100 pistettä on myös tosi kova pistemäärä varsinkin pienempien maiden mestaruuskilpailuista, joissa voitto tulee usein ilmaiseksi. Kovempien maiden urheilijat ovatkin tässä aivan eri viivalla. Vuonna 2017 Euroopan yleisurheiluliitto suunnitteli omaa rankingjärjestelmää, johon apua kysyttiin allekirjoittaneelta. Tutkin silloin laajasti, mikä olisi oikeudenmukaisin systeemi ja totesin, että siihen pitäisi ehdottomasti jollain tavalla liittää kilpailun taso.
Nyt tilanne on se, että huonossa säässä saavutetut voitot kovista kilpakumppaneista eivät ole paljonkaan arvoisia, kun tulospisteet jäävät vastatuulessa, sateessa ja kylmässä säässä paljon huonommiksi. Kovia kilpailuja voi olla myös Timanttiliigan ja World Athleticsin muiden kilpailujen ulkopuolella. Nyt niiden arvo jää pieneksi – ja varmasti tarkoituksella.
EM-kilpailujen arvotus Timanttiliigan alle ja samalle viivalle muiden maanosien mestaruuskilpailujen kanssa on myös ongelmallista. EM-kilpailuissa mitaliin vaaditaan monessa lajissa samankaltainen tulos kuin MM-kilpailuissa, mutta muiden maanosien kohdalla saattaa riittää Kalevan kisojen kaltainen suoritus.
Totta kuitenkin on, että ranking antaa paremmat lähtökohdat oikeille urheilijoille päästä arvokilpailuihin. Silloin yhden tekaistun tuloksen avulla ei pysty enää tietään kisoihin huijaamaan. Rankingia on kuitenkin kehitettävä, että se on kaikille oikeudenmukainen. Tokion olympiakisojen osalta asian tekee vielä hankalammaksi se, että koronaepidemian takia mukaan otettiin tuloksia kolmelta vuodelta. Tämä aiheuttaa ongelman, jossa mukaan pääsi urheilijoita, jotka olivat 2019 huippukunnossa, mutta eivät enää 2021.
Esimerkkejä on monta. Bulgarian Ivet Lalova-Collio selvitti tiensä sekä 100 että 200 metrille vuoden 2019 ajoillaan. Tällä kaudella vuoden 2012 Euroopan mestari ei ole juossut 100 metriä ollenkaan ja 200 metriä 23,71. Nimi löytyy olympiakisojen 200 metrin lähtölistalta. Ulos tässä lajissa jäi esimerkiksi alle 20-vuotiaiden Euroopan tuplamestari Irlannnin Rhasidat Adeleke, joka on useasti alittanut 23 sekuntia tällä kaudella.
Moniotteluiden World Challenge tuo huippupisteet – Yhdysvaltain yliopistomestaruus ei
Moniottelut ovat erityisen hankalia. Pisteet WA:n moniotteluiden World Challengessä ovat kovin korkeat. Toisaalta muut tärkeät kilpailut, eritoten Yhdysvaltain yliopistojen mestaruuskilpailut ovat rankingissa täysin aliarvostettuja.
USA:ssa opiskelevien on yliopistojen mestaruuskilpailuissa pakko kilpailla ja siksi Tokion olympiakisojen naisten seitsenottelusta jäi yksi kova nimi pois. Trinidad & Tobagon Tyra Gittens teki maansa ennätyksen 6418 pistettä toukokuussa ja voitti yliopistojen mestaruudet hallissa ja ulkona. Tämä ei kuitenkaan Tokioon riittänyt, kun hallimestaruudesta sai vaivaiset 20 sijoituspistettä – eli vain puolet Motonet GP:n voitosta. Ulkona voittopisteet sijoituksesta olivat 45.
Samaan aikaan olympiakisoihin meni heittämällä paljon heikomman tason urheilija. Kolumbian Evelis Jazmin Aguilar voitti Etelä-Amerikan mestaruuden pistein 6165 ja World Challenge -kilpailun Réunionilla viime joulukuussa pistein 6055. Molemmista tuli huikeat 110 sijoituspistettä.
Eri kilpailujen arvotus kaipaa kipeästi muutosta. Nyt kaiken ratkaisevat sijoituspisteet jakaantuvat aivan liian laajalle ja väärällä tavalla. Eurooppa ansaitsisi ehdottomasti enemmän pisteitä omiin mestaruuskilpailuihinsa, kuin muut maanosat.
Mukana olevien kilpailijoiden vaikutus sijoituspisteisiin olisi tärkeä muutos. Silloin hyviä kilpailuja olisi helpompi järjestää myös World Athleticsin oman kilpailujärjestelmän ulkopuolella eikä urheilijoita pakotettaisi matkustamaan juuri näihin tiettyihin paikkoihin.
Tilanne on kuitenkin kokonaisuutena lopulta parempi, kuin yhden rajatuloksen valintajärjestelmässä. Tällä tavalla huijarit saadaan kuriin ja oikeat urheilijat arvokilpailuihin. Toivotaan, että ranking-järjestelmän kehittämistä jatketaan.
Linkki (engl.) : Rankingin säännöt
Linkki (engl.): Rankingin tilanne
Mirko Jalava
Artikkeli Mirko Jalava ruotii WA:n rankingia: Mukana olevien kilpailijoiden vaikutus otettava huomioon kilpailun sijoituspisteissä julkaistu alunperin sivulla Yleisurheilu.fi