Bodom Night nousee suosituksissani korkealle, jos haet maltillisen matkan elämyksellistä polkujuoksua. Oletko valmis kymmeneen kilometriin otsalampun valossa pääosin pienillä poluilla Nuuksion kupeessa Espoossa? Kokemuksen viimeistelevät valotaideteokset sekä hyvällä tavalla rutinoituneet kisajärjestelyt.
Tänä vuonna Bodom Night kisattiin poikkeuksellisesti lokakuun puolivälissä. Normaali paikka Bodom Trailin kyljessä ei toiminut, sillä koronarajoitusten takia Trail Tour Finlandiin kuuluva koitos siirtyi kesäkuulle. Silloin ei olisi ollut riittävän pimeää Bodom Night -otsalamppujuoksuun.
Juoksin Bodomin lamppukisan toista kertaa. Polkujuoksu vaatii jatkuvaa keskittymistä, mikä korostuu säpäkässä kympin kisassa otsalampun valossa.
Lamppujuoksuun tottuneet suunnistajat ovat vahvoilla, mutta haasteeseen voi aivan hyvin tarttua niukalla pimeiden polkujen kokemuksella. Hyvät heijastavat reittimerkinnät, kanssajuoksijat sekä reitin viimeisenä varmistava järjestäjän juoksija tuovat turvaa, eikä maastossa tarvitse suunnistaa.
Lamppujuoksuun sopi erityisen hyvin koronaturvallisuuden takia toteutettu lähtö noin 20 hengen ryhmissä minuutin välein. Aika otettiin lähtömaton ylityksestä maaliviivalle, joskin kolmen kärki ratkottiin maaliintulon järjestyksestä.
Ainakaan toisesta lähtöryhmästä ruuhkaa ei muodostunut edes ensimmäisille kilometreille, ja juoksuun oli helppo lähteä omaan vauhtiin. Lyhyessä kisassa iso lähtöryhmä johtaisi herkästi ylivauhtiin alkukilometreillä. Aika moni nimittäin aloittaa kovaa ja hiipuu hieman myöhemmin, joten tasainen vauhdinjako tuo isoissa lähdöissä ohitustarvetta. Pienet lähtöryhmät ratkaisivat tämän ongelman, joten ne sopisivat Bodom Nightiin vastaisuudessakin.
Bodom Night -polkujuoksun kokemukset
Puolisen kilometriä Espoon Pirttimäen kisakeskuksesta juoksimme mutkittelevia ulkoiluteitä ja ohitimme ensimmäiset valotaideteokset.
Heti polkujen alussa kävi selväksi, että syksyn lehdet olivat peittäneet juuria ja muita pinnanmuotoja. Normaaliin Bodom Nightin aikaan toukokuun alussa valokeila paljastaa polun paremmin. Syysjuoksussa vauhdinpito vaati enemmän uskallusta ja herkempää reagointia askelten tuomiin viesteihin.
Kirkas syyspäivä oli kuivannut kivet ja kalliot valtaosin, mutta kisaa edeltävien päivien sateet takasivat märät ja mutaiset yllätykset. Kolmannella tai neljännellä kilometrillä horjahdin nurin, kun arvio pienen lätäkön mataluudesta osoittautui roiman virheelliseksi.
Lyhyet ulkoiluteiden pätkät sallivat tarkkaavaisuudelle lepuutusta, mutta pian luvassa oli jo seuraava polku.
Reitiltä jäivät mieleen niin alun ripeät polkupätkät, pienet kallioharjanteet kuin läpi kisan jatkuneet nousujen ja laskujen vaihtelut. Elämyksenä ehkäpä vahvin – ja juoksuteknisesti kenkuin – osuus oli Hynkänlammen kierto.
Polku vei aivan lammen rantaan, ja yhdestä kohdasta huolimaton askel saattoi johtaa jopa tahattomaan pulahdukseen. Edellisellä juoksukerrallani kisasaunalle ilmestyikin lämmittelemään kauttaaltaan kastunut polkujuoksu-uimari. Silloin ihmettelin, missä hän oli päätynyt veteen.
Syysjuoksulla taisin välttää vastaavan tilanteen vain, koska muistin, että lätäköltä näyttänyt kohta olikin nopeasti syvenevä lampi.
Hynkänlammen kierron haasteet eivät alkaneet eivätkä päättyneet kyseiseen kohtaan. Hieman myöhemmin ylitin ojan pitkittäisistä kapeista rungoista rakennettua sillantapaista pitkin. Sitten vuorossa oli Bodom Traililta toiseen suuntaan tutuksi tullut upottava suo – joskin nykyisin onneksi helpotettuna toisella siltamaisella rakenteella.
Palkintokin oli tulossa. Lyhyen polun jälkeen yllättivät keskellä metsää valotaideteokset puissa!
Numerolapun voimaa
Taidepuiden luota kelpasi tampata tulipaikan kupeeseen pystytetylle juomapisteelle. Sen tarjontaan en tosin malttanut tarttua, sillä taitavampi tai rohkeampi juoksija oli ehtinyt perääni vaativalla polulla.
Numerolappu osoitti voimansa – kisakaveri sai juoksemaan kovempaa. Taituri jäi nousussa ja sitä seuranneella juoksuteknisesti helpolla ylämäkivoittoisella osuudella. En halunnut luopua saavuttamastani etumatkasta, joten lopuilla kolmella kilometrillä säilyi reippaan juoksun motivaatio ja taisi uskalluskin hieman petraantua.
Viimeiset puolitoista kilometriä olivat päivältä tuttuja, sillä kävin samalla reitillä juostussa päiväkisassa kannustusretkellä lapseni kanssa. Tutut polut toivat henkistä helppoutta juoksuun. Esimerkiksi viimeisestä pitkästä mutalikosta painelin läpi keskeltä kiihdyttäen, koska tiesin sen matalaksi ja pohjan napakaksi.
Polun jälkeen odottivat lyhyt alamäki, ylämäki sekä valotaideteosten ja roihujen tunnelmallinen kuja kohti märkää maalisuoraa. Tunnelmaa nostattivat Sami Sundströmin mukavat kuulutukset. Maalissa kelpasi fiilistellä ja syödä aika monta palaa suklaata.
Saunomisen ja palkintojenjaon seuraamisen jälkeen nousin kisajärjestäjän tilausbussiin, joka vei 40 minuutissa Helsingin keskustaan. Pääkaupungin bilepaikat valmistautuivat ensimmäisiin koronapassin pidentämiin lauantaikemuihin. Kävelin kisan nostatuksesta nauttien kotia ja unia kohti.
Bodom Night 2021 tulokset ja Bodom 10 tulokset
Kisajärjestäjän Bodom Night 2021 kuvat ja Bodom 10 kuvat
Lue myös: Polkujuoksun rakentaja – Nuuksio Classicin kilpailunjohtaja Terho Lahtinen
Nuuksio Classic -polkujuoksu päättyi Erkkilän ja Boströmin hurjiin reittiennätyksiin