Harri Jantusen kolumni: Luonto kuuluu kaikille

Harri Jantunen
Lukulistalle
ClosePlease login

OVATKO LUONTOLIIKUNTAOLOSUHTEET kunnossa meillä Suomessa? Pohtiessani luontoliikuntaa ja sen olosuhteita huomasin törmääväni kysymykseen: mitä ovat luontoliikuntaolosuhteet? Etsiessäni aiheesta tietoa, hakukoneista tulee vastaukseksi eri ministeriöiden sivuilta, kuinka rakenteita ylläpidetään pitkospuiden, polkujen ja tulentekopaikkojen muodossa.

Verkosta löytyi myös termi matalan kynnyksen luontoliikunta. Keskustellessani aiheesta ihmisten kanssa havaitsin, että käsitykset siitä mitä luontoliikuntaolosuhteet tarkoittavat vaihtelevat suuresti. Huomasin asiaa pohtiessa kysyväni itseltäni, mikä oikeastaan on luontoa? Termi näytetään rajattavan usein metsään, koskemattomaan alueeseen tai villieläimiin.

Itse havahduin, että me ihmisetkin olemme osa luontoa. Tämä ei ollutkaan niin yksinkertainen asia, kuin vain polku, pitkospuut ja tulentekopaikat.

ME SUOMESSA olemme siitä onnekkaita, että pääsemme helposti luontoon liikkumaan. Meidän ei pääsääntöisesti tarvitse ajaa tuntia kansallispuistoon liikkuaksemme merkityillä reiteillä. Puistoja, metsiköitä ja vastaavia löytyy usein hyvinkin läheltä kotia. Asutuskeskusten ulkopuolella asuvilla luontoliikunta on usein mahdollista heti kotipihassa.

Kaupunkien puistojen lisäksi meillä on Suomessa useita upeita kansallispuistoja, joissa voi liikkua maksutta. Suomessa on myös muuhun maailmaan verrattuna poikkeuksellinen asia eli jokaisenoikeudet. Nämä takaavat meille, ihan jokaiselle, mahdollisuuden liikkua luonnossa.

Näitä pohtiessani päädyin tulokseen, että luontoliikunnan olosuhteet ovat meillä varsin hyvällä tolalla. Seuraava este luontoliikunnalle onkin usein uskallus. Kun polkujuoksua aloittelevalta kysyy miksi et mene metsään, kuulee usein vastaukseksi pelon eksyä. Monet yhdistykset ja seurat ovat vastanneet tähän kysymykseen tarjoamalla suunnistuskursseja. Onko tämä liian suuri kynnys henkilölle, joka muutaman kerran viikossa haluaisi lenkkeillä lähimetsän polkuja? Mielestäni on.

Metsän tulisi olla mahdollisuus kaikille, myös niille, joita ei kartan lukeminen tai kompassin käytön opettelu kiinnosta.

METSÄN TULISI olla mahdollisuus kaikille, myös niille, joita ei kartan lukeminen tai kompassin käytön opettelu kiinnosta. Mielestäni paras vastaus on kuntien ylläpitämät merkatut polut. Olkoot ne sitten maastopyöräreittejä tai ulkoilureittejä.

Helsingin keskuspuistosta löytyy tähän hyvä esimerkki, kun kaupunki merkkautti metsään maastopyöräreitin, joka toimii erinomaisesti myös polkujuoksijoille. Eksymisen pelkoa ei ole, kun seuraa reittimerkkejä ja saa normaaleista kevyenliikenteenväylistä poikkeavan luontoliikuntakokemuksen keskellä metsää.

Nämä reitistöt eivät kuitenkaan synny itsestään. Kunnan päättäjällä ei välttämättä ole parasta tietoa siitä, mikä olisi hyvä polkujuoksu- tai maastopyöräreitti. Tätä varten kaupungit ja kunnat tarvitsevat apua.

On ollut ilo huomata, kuinka he ovat valmiita vastaanottamaan apua eri lajien edustajilta ja kuuntelemaan ajatuksia aiheen parista. Tästä syystä kannustankin sinua osallistumaan kunnan tai kaupungin päätöksentekoon esimerkiksi paikallisten yhdistysten ja seurojen kautta, jotta luontoliikuntaolosuhteet pysyisivät nykyisellä tasolla tai jopa paranisivat. 

Lue myös:

Ansaitset kesällä latupohjaa paremmat ulkoilureitit

Löydä retkikohteet Suomessa – Retki Suomi 

Kolumni Harri Jantunen Kuva Harri Jantusen kotialbumi

Ultrajuoksija, Trail Tour Finland Oy:n toimitusjohtaja, ITRA:n hallituksen jäsen.

Juoksija 4/2024

Vastaa