POLKUJUOKSU on ollut varsin merkittävässä kasvussa 2010-luvun alusta aina koronapandemian alkuun saakka. Synkimmistä pilvistä ennustavat puhuivat jo, että nyt alkoi polkujuoksun kasvun taite, emmekä koskaan palaa enää kasvun uralle.
Joitain merkkejä tästä oli havaittavissa, jos katsoo 2020–2021 osallistujamääriä tapahtumissa. Iso osa tapahtumista peruttiin kokonaan ja ne, jotka saatiin pidettyä, kutistuivat murto-osaan vuoden 2019 osallistujamääristä.
KISAJÄRJESTÄJIEN verkkosivuilta osallistujamääriä 2019–2023 tutkiessa voi kuitenkin todeta, että pandemian aikainen notkahdus on taitettu. Vuonna 2022 osallistujamäärät olivat lähes identtiset vuoden 2019 määrien kanssa, ja 2023 ei ole vielä kokonaan ohi ja olemme jo ylittäneet 2019 lukemat.
Muutama kilpailunjärjestäjä on jopa kertonut uusista kävijäennätyksistä. Toisaalla samaan aikaan kuitenkin muutama klassikkostatuksen omaava kilpailu on jäänyt pandemian aikaisiin lukemiin. Jotain täytyy siis tehdä, jos haluamme useamman löytävän rakkaan lajimme pariin.
Pelkät osallistujamäärät eivät takaa lajin tulevaisuutta. Isossa kuvassa lajin kehitys on useamman tahon käsissä. Toki tapahtumajärjestäjät ovat vastuussa tuotteensa kehityksestä. Tutun ja turvallisen toistaminen joka vuosi ei takaa uusintaostoa tapahtumaan.
Toinen taho, jonka suuntaan kehityksessä tulee katsoa, on seurat. Nyt on aika pohtia seuran suuntaa. Ollaanko urheiluseura vai kaveriporukka, jossa on nyt hauskaa, mutta joka ajan kuluessa katoaa.
Seurojen ja tapahtumien lisäksi tarvitaan kaupallisia toimijoita, muitakin kuin vain muutamat tapahtumajärjestäjät. Kaupallisuus ja yhdistystoiminta eivät sulje toisiaan pois, vaan parhaassa tapauksessa tukevat toisiaan.
Joukossa on paljon ensimmäistä liikuntalajiaan etsiviä ja heille pitää löytää luonnollinen polku lajin pariin.
NÄITÄ ASIOITA pohtiessa on myös hyvä muistaa kuka polkujuoksua harrastaa. Sosiaalinen media luo omalla tavallaan kuvaa harrastajista. Valitettavasti ne ovat kuitenkin vain osatotuuksia. Suomessa ei ole tilastoitu polkujuoksijoita, mutta katsomalla läpi tapahtumien osallistujalistoja saa asiasta jonkinlaisen käsityksen.
Suurin osa harrastajista on keski-ikäisiä asutuskeskuksien asukkeja. Luonnollisesti tämä on ”mutkat suoriksi” -keskiarvo, joten kaikki eivät tähän määritelmään sovi. Tämä ryhmä tulee kuitenkin huomioida lajin kehityksessä. Kyseisessä joukossa on paljon ensimmäistä liikuntalajiaan etsiviä ja heille pitää löytää luonnollinen polku lajin pariin.
OSA KILPAILUJEN JÄRJESTÄJISTÄ on jo vastannut ajan henkeen lisäämällä lyhyempiä matkoja tapahtumaansa. Tämä on omiaan lisäämään aloittelijoiden ja lasten saamista tapahtumiin kokeilemaan lajia. Seurojen saralla olen ilolla seurannut Trail Blazers -seuran toimintaa, kuinka ennakkoluulottomasti lapsille suunnattu polkujuoksutoiminta on aloitettu. Rohkea avaus, kuten nimestäkin voi päätellä, kun lajissa ei ole vielä vakiintunutta nuorten toimintaa tai sarjoja.
Mielenkiinnolla odotan mitä Ultrajuoksuliiton yhteyteen perustettu Polkujuoksuliitto alkaa kehittelemään. Yksi kehityksen suunta voisi olla esimerkiksi Suomen mestaruuskisa tai -kiertue.
Kolumni Harri Jantunen
Kirjoittaja on ultrajuoksija, Trail Tour Finland Oy:n toimitusjohtaja, ITRA:n hallituksen jäsen.
Lue myös:
Harri Jantusen kolumni: Liittoa luomassa
Harri Jantusen kolumni: Minne menet, polkujuoksu?
Juoksija 7/2023