Polkuhuumaa Himoksella

Trail Tourin ulkopuolisista polkukisoista Himos Trail on ollut vuosia suurin. Matalan kynnyksen tapahtuma houkuttelee laajalla maltillisten matkojen valikoimalla. Toisaalta Double-Extreme yltää ultraksi ja tarjoaa roimasti nousumetrejä.

Neulaspolut alkoivat kiinnostaa minua vuonna 2020. Inspiroiduin Himos Trailin matalan kynnyksen tapahtumasta, koska se tarjosi polkujuoksuelämyksiä kaiken tasoisille. Lähtökohta puhutteli minua, koska olin ensikertalainen polkujuoksupoluilla.

Ensimmäisellä kerralla juoksin laajasta matkavalikoimasta Extremeksi nimetyn 26 kilometrisen. Sen jälkeen hurahdin täysin polkujuoksun saloihin, ja aloin kiinnostua pidemmistä matkoista. Kirjoitushetkeen mennessä olen juossut Himoksella kolme kertaa Double-Extremen 52 kilometriä.

Viime kesäkaudella juoksin ennen Himosta toukokuussa Nuts Karhunkierroksen 55 kilometriä. Hieman sähäkämpää tapahtumaa hain Reisjärveltä Peura Trailin 37 kilometriltä, jonka nimi on Hurja Harjuntakanen. Se muuttui minulle hurjemmaksi roiman pummin takia, sillä matkaa kertyikin 51 kilometriä.

Aiemmat tapahtumat toivat varmuutta loppukesäksi Himokselle. Matkustuskaan ei rasittanut, sillä asun 50 kilometrin päässä Himokselta. Kuitenkin pienet haasteensa valmistautumiseen toi vuoden mittaan reistaillut selkä.

Maltilla matkaan

Hyvin merkitty kisareitti on 26 kilometrin mittainen, joten Double-Extremellä kiersimme reitin kahdesti. Matkaan mahtuu runsaiden nousumetrien lisäksi paljon alustaltaan vaativia pieniä ja mutkittelevia polkuja.

Kattavia huoltopisteitä oli kahdella kierroksella yhteensä peräti 11, joten tyydyin juoksurepussa urheilujuomaan ja vauhtikarkkeihin. Kisapäivän sää oli puolipilvinen ja lämpötilaltaan leppoisa, joten juoksuasuksi kävivät t-paita ja shortsit. Pidemmät vaatteet olisivat turhaan nostaneet kehon lämpöä.

Kisamatkani starttasi puoli yhdeksältä aamulla nousulla Pohjois-Himoksen päälle. Kiipesin erittäin maltillisesti. Mäen huipulle päästyäni jatkoin tasaisella juoksutahdilla. Sain pidettyä kohtuuhyvää vauhtia yllä, vaikka juoksinkin suurimman osan ensimmäisestä kierroksesta yksin.

Reitillä ei kuitenkaan tarvinnut olla ypöyksin, sillä lyhyemmän matkan juoksijoita näin useasti. Talkooporukkaa ja kannustusta oli runsaasti reitin varrella. Selkäkään ei vihoitellut, joten lähdin toiselle kierrokselle yhtä innostuneena kuin ensimmäiselle.

Metsää, järvimaisemia ja huumoria

Sain toiselle kierrokselle seuraa juoksijasta, jonka kanssa jutellessa vierähti kymmenisen kilometriä. Sitten jatkoin taivalta yksin, ja huomasin kelloa katsoessani olevani minulle hyvässä aikataulussa.

Reitillä on runsaasti motivaatiota tuovia ja hymyilyttäviä huumoripläjäyksiä, kuten hauskoja kylttejä ja hahmoja. Himos Trail vie kauniiseen Keski-Suomen metsäluontoon ja maisemat aukeavat rinteiltä järvelle.

Kisakeskuksessa me pitkämatkalaiset piipahdimme reitin varrella kolmesti, sillä 26 kilometriä koostui 16 ja kymmenen kilometrin lenkeistä. Viimeiselläkin kymmenen kilometrin lenkillä askel kulki vielä kohtuullisen rullaavasti.

Maaliviivan ylitettyä ajattelin, että saihan siinä taas könytä Himoksen rinteitä ylös ja alas, mutta juuri se teki maaliin pääsyyn mahtavan tunteen.

Hieman yli seitsemän tunnin aikaani olin erittäin tyytyväinen. Se antoi uskoa, että selkävaivoista huolimatta voin pystyä näinkin hyvään suoritukseen.