Susanna Saapunki – pikkukylän klassikkokisa Trofeo Nasego

Vuorijuoksija Susanna Saapunki kertoo kahden kisan viikonlopustaan italialaisen pikkukylän fanaattisen yleisön edessä.

Niin vain kesä alkaa kääntyä syksyksi, vaikka täällä vuorilla olemmekin saaneet vielä nauttia lämpimistä päivistä. Tuntuu hurjalta, että on jo syyskuu ja kilpailukaudesta on jäljellä enää viimeiset neljä viikonloppua.

Sierre-Zinalin epäonnistumisen käsittely kesti minulla normaalia pidempään. Osaan olla todella ankara itselleni ja itsekriittinen. Välillä saan tasapainoilla sen kanssa, ettei menisi liian kriittiseksi. Onneksi minulla on loistava tiimi ympärilläni, joka tasapainottaa ja muistuttaa, että me urheilijatkin olemme vain ihmisiä emmekä koneita.

Sveitsin kilpailun jälkeen minulla oli kolmen viikon tauko ennen seuraavaa maailmancupin viikonloppua. Palautuminen ensimmäisestä 30 kilometrin kilpailusta sujui hyvin ja nopeasti. Vaikka meillä oli täällä vuorilla todella kuumia päiviä, niin onnistuin tekemään hyvän parin viikon harjoituspätkän.

Kävin juoksemassa viikko ennen Italian maailmancupia pienen kyläkilpailun Sveitsin puolella Poschiavossa. Kilpailusta tuli astetta kovempi, kun paikalle ilmestyivät myös kenialaiset ja Italian skimomaajoukkue. Saatiin loistava kilpailu, jonka voitti Kenian Kisangi ja itse sijoituin toiseksi. Oli muuten minun ensimmäinen vertikaalikilpailuni kahteen vuoteen. Matkana oli 4,1 kilometriä ja nousumetrejä kertyi 900.

Muuten harjoituksien välissä aika meni joutuisasti yleisurheilun MM-kilpailuja seuraten. Hienoja taisteluita kestävyysmatkoilla, joita tuli seurattua muita lajeja tarkemmin. Mieleen jäi erityisesti miesten maratonin voittaja Victor Kiplangat. Hän on nimittäin myös vuorijuoksun maailmanmestari vuodelta 2017.

Huima tunnelma Caston kylässä

Trofeo Nasego on yksi Italian vuorijuoksun klassikkokilpailuista, ja se on ollut pitkään maailmancupin kalenterissa vakio-osakilpailu. Tapahtumapaikkakuntana toimii pieni Caston kylä Brescian maakunnassa. Tämän kylän ihmiset rakastavat vuorijuoksua. On käsittämätöntä kuinka huikea tunnelma kilpailujen aikana, palkintojenjaossa tai urheilijaesittelyissä vallitsee. Kannustus on mieletöntä.

Tämä kyseinen viikonloppu oli minulle kauden ensimmäinen tupla eli kahden kilpailun viikonloppu. Lauantaina oli ohjelmassa vertikaali 4,2 kilometriä ja 1 000 nousumetriä. Sunnuntaina vuorossa normaalimatka 21 kilometriä, 1 300 nousumetriä ja 1 000 laskumetriä.

Vertikaalin voitti odotetusti Andrea Mayr uudella reittiennätyksellä. On todella kunnioitettavaa ja inspiroivaa, että Mayr on edelleen 43-vuotiaana niin kova varsinkin vertikaalikilpailuissa. Kenian Philaries Kisang oli toinen ja Ison-Britannian Scout Adkin kolmas. Itse sijoituin heidän jälkeensä neljänneksi.

Olen tyytyväinen omaan kilpailusuoritukseeni, ja se oli ehdottomasti yksi parhaimmista suorituksista minulta vertikaalissa. Tämä kyseinen kilpailumatka on minun heikoin matkani vuorijuoksun maailmancupissa. Olisi hyötyä olla noin 5–10 senttimetriä pidemmät jalat. Pienikokoisena tulee haasteita todella jyrkillä (40–50 %) osuuksilla, jos on varsinkin erilaisia portaita, kivikkoa tai juurakkoa. Joudun käyttämään paljon enemmän voimaa, kun taas pitkillä jaloilla pystyy helpommin varioimaan askellusta.

Tuplaviikonlopun haasteet

Tuplaviikonloppu tuo aina oman jännityksensä, että palautuuko ensimmäisestä kilpailusta ja saako riittävästi energiaa sisään seuraavaa päivää varten. Varsinkin, kun ensimmäinen kilpailu on vertikaali. Se on lihaksistolle yksi kovimmista kilpailusuorituksista. Romanian Monica Florea oli kärkinaisista ainoa, joka jätti lauantain kilpailun väliin. Osasimme siis odottaa, että sunnuntaina startissa hänen taktiikkansa on lähteä kovaa liikkeelle ja saada näin eroa edeltävänä päivänä startanneihin.

Nasegon reitti on yksi kovimmista normaalimatkan reiteistä. Ensimmäinen 11 kilometriä juostaan todella kovavauhtista ylös ja alas menevää vuoristorataa. Sen jälkeen alkaa noin viiden kilometrin jyrkkä ylämäkiosuus, jonka aikana kertyy nousua 700 metriä. Ylhäältä tiputetaan teknistä jyrkkää polkua alas neljän kilometrin verran ja viimeinen puolitoista kilometriä kierretään kylän teitä ja polkuja tasaisemmassa maastossa.

Itselleni kisan ensimmäiset 15 minuuttia tuntuivat vähän tukkoiselta, mutta sitten lähti rullaamaan ja tuloksena oli ehdottomasti yksi parhaista pitkistä normaalimatkan kilpailuista. Florea pääsi meiltä muilta irti odotetusti alussa. Meitä oli viiden hengen takaa-ajoryhmä ja asetelmat vaihtelivat ensimmäisellä 11 kilometrillä koko ajan. Jyrkälle tullessa Mayr tiputti minut ja kenialaiset matkasta.

Nousussa juoksimme kolmestaan Kisangin ja Joyce Njerun kanssa. Välillä aina jollakin oli heikko hetki ja joku yritti päästä irti, joten tilanteet vaihtelivat koko ajan. Ennen alamäkeen lähtöä Njeru pääsi irti. Yritin vastata tähän, mutta en aivan pysynyt kannoilla. Sain kuitenkin siinä tiputettua Kisangin minun kyydistäni.

Pari kilometriä ennen maalia yritin riskillä vetää viimeiseen alamäkeen, että saisin pidettyä Kisangin takana. Vedin kuitenkin kunnon pannut ja hetken ajan olin totaalisen kujalla. Yritin vain pitää vauhtia yllä, mutta Kisangi tuli vielä lopussa ohitseni. Andrea Mayr sai Monica Florean kiinni ja vei jälleen kerran voiton. Njeru oli kolmas ja Philaries Kisang neljäs. Vielä ei oma suoritukseni riittänyt palkintopallille pitkällä normaalimatkalla ja tuloksena oli viides sija. Onneksi kaatumisesta selvisin pelkillä pintanaarmuilla. Kokonaisuutena onnistunut viikonloppu.

Odotan loppukauden viimeisiä kilpailuviikonloppuja. Edessä on kolmen viikon aikana kuusi kilpailua. Ensi viikolla juoksen Luganossa 10 kilometrin maantiekilpailun, jonka jälkeen on vuorossa maailmancupit Dolomiiteilla, Slovenian Smarna Gorassa ja finaalit Gran Canarialla.

Kenkävalinnan taustat

Loppuun vielä muutama sana kengistä. Paljon kysytään, että millä New Balancen kengillä juoksen vuorijuoksukilpailut tai yleisesti harjoituksissa. Yleisesti kaikista kilometreistä juoksen 80 % maantiejuoksukengillä ja 20 % trail-kengillä. Pelkästään pitkät rauhalliset harjoitukset vuorilla tai jos on todella sateinen sää, niin käytän trail-kenkiä.

Monelle tulee varmasti yllätyksenä, että minun eniten kilpailuissa käyttämäni kenkä on New Balancen SuperComp Pacer. Ohuen pohjan ja hiilikuidun ansiosta se on ylivoimaisesti paras kenkä ylämäkiin ja myös alamäessä hyvä tuntuma esimerkiksi mutkiin. Tätä mallia ei ole tehty vuorijuoksuun, joten se ei tietenkään ole harrastajalle kestävin valinta.

Huippusuorituksessa kaikki pienetkin asiat kuitenkin ratkaisevat. Esimerkiksi en ole nähnyt afrikkalaisten käyttävän vuorijuoksukilpailuissa muita kenkiä kuin maantiejuoksukenkiä. Itse käytän noin pari kertaa vuoteen kilpailuissa trail-kenkää. New Balancelta tuli elokuussa uusi SuperComp trail-kenkä. Sillä juoksin esimerkiksi molemmat Nasegon kilpailut. Voin sanoa, että vihdoin aletaan olla jo riittävän lähellä maantiejuoksukengän tuntumaa. Hiilikuidun kanssa riittävän kevyt eikä liian paksua pohjaa. Odotan tämän mallin kanssa nautinnollisia kilometrejä vuorilla.