Vuorijuoksija Susanna Saapungin syksyyn on kuulunut klassikkokisan viikonloppurypistys ja voitto yllätyskisassa.
Varma syksyn merkki on, kun vuorijuoksun maailmancupissa on vuorossa ikoninen Trofeo Nasego pienessä italialaisessa vuoristokylässä Castossa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tänä vuonna kuitenkin säiden puolesta tuntui kuin olisimme kilpailleet keskellä kuuminta kesää. Aamulla lämpötila kohosi jo yli 30 asteen. Kahden kilpailun viikonloppu noissa olosuhteissa ei ole mikään helpoin rasti. Varsinkin kun hotellista puuttui ilmastointi, minkä myötä nukkuminenkin oli haastavaa.
Viikonlopusta tuli kuitenkin tähän mennessä kauden paras. Molempien päivien kolmossijat lämmittivät mieltä ja ne olivat ehkä myös pienoinen yllätys. Ensimmäisen päivän vertikaalikilpailusta en odottanut niin hyvää tulosta, koska harjoittelu oli koko elokuun keskittynyt pidempiin kilpailuihin.
Meidän ensimmäisen neljän kärkinaisen osalta kilpailu oli muutenkin tosi tiukka ja mielenkiintoinen. Koko neljän kilometrin tuhannen nousumetrin ajan sijoitukset ja tilanteet vaihtelivat tiuhaan tahtiin. Lopulta kuitenkin vähemmän yllättävästi vertikaalikuningatar Itävallan Andrea Mayr vei voiton. Kenian Philaries Kisang oli toinen ja minä kolmas. Ehkä ensimmäisen kerran kevään jälkeen lyhyessä ja jyrkässä kilpailussa jalat tuntuivat omilta vahvoilta jaloilta.
Väsyneillä jaloilla uuteen kisaan
Sunnuntaina meillä oli vuorossa 21 kilometriä, joka sisälsi 1 300 nousumetriä ja 1 100 laskumetriä. Tämä on yksi minun suosikkireiteistäni maailmancupissa. Se on myös yksi haastavimmista kilpailuista, jos edeltävänä päivänä on kilpaillut myös vertikaalissa.
Ensimmäinen kymmenen kilometriä juostaan kovavauhtista vaihtelevaa maastoa, jonka jälkeen suurin osa nousumetreistä tulee kuuden kilometrin matkalta. Tämä osuus on yleisesti haastava, koska lihakset ovat väsyneet edeltävän päivän kilpailusta. Tässä kohdin kisaa tulee myös suurimmat erot, ja siinä selviää kuka jaksaa työstää jyrkällä väsyneellä jalalla. Viimeiset viisi kilometriä tullaan jyrkästi osittain erittäin tekniseen alamäkeen. Tämä osuus ei kuulu minun suosikkeihini.
Tänäkin vuonna Kenian naiset aloittivat kovaa ja juoksin yhdessä Andrea Mayrin kanssa takaa-ajoryhmässä ensimmäiset 11 kilometriä. Jyrkälle osuudelle tultaessa jouduin vähän antamaan periksi Mayrin vauhdista, mutta samalla sain kaksi kenialaista juoksijaa ohitettua. Ennen viimeistä alamäkiosuutta olin siis kolmannella sijalla ja sen myös pidin lopputuloksissa. Kenian Joyce Njeru voitti ja Andrea Mayr oli toinen. Viikonloppu oli siis kokonaisuutena erittäin onnistunut.
Yllätyskilpailu ohjelmaan
Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa kauden yllätyskilpailu, mikä ei ollut meidän alkuperäisessä suunnitelmassamme. Ville ja Kari ovat jo pidemmän aikaa yrittäneet saada päätäni käännettyä, että kokeilisin maratonia vuorilla. Heidän mielestään se voisi olla yksi parhaista matkoista minulle ominaisuuksieni puolesta. En ole kuitenkaan itse pitänyt sitä niin mielenkiintoisena matkana. Lähinnä ajallisen keston takia olen aina tykännyt enemmän limiitillä puskemisesta.
Heinäkuussa kuitenkin aloin lämmetä ajatukselle ja muutimme loppukaudeksi hieman harjoittelun painopisteitä. Tuli kivaa vaihtelua pääkopalle ja harjoittelujakso elokuussa onnistui todella hyvin. Eniten kuitenkin jännitti, että miten olin palautunut edeltävän viikonlopun kahdesta kilpailusta. Ei ollut optimaalinen valmistautuminen, että maailmancup oli viikkoa ennen ensimmäistä maratonia. Trofeo Nasego on kuitenkin minun Italialaiselle seuralle yksi tärkeimmistä järjestettävistä kilpailuista, joten sieltä poisjäänti ei myöskään ollut vaihtoehtona.
Jungfrau Marathon Sveitsissä on yksi upeimmista vuorijuoksukilpailuista. Kilpailu starttaa Interlakenista ja ensimmäinen puolikas juostaan tasaisemmalla. Toinen puolikas juostaan ylämäkeen ja maali sijaitsee Eiger-jäätikön hissiasemalla 2 300 metrissä. Matkana siis 42,2 kilometriä, jossa nousumetrejä kertyy 1 980 ja laskumetrejä 225. Suosittelen tätä kilpailua myös suomalaisille maratonin ystäville, jos haluaa kokea jotain erilaista kuin kaupunkimaratonit.
Voitto hyvällä suorituksella
Itse kilpailu sujui paremmin kuin osasin odottaa ensimmäiseltä maratonilta. Tavoitteena oli ensimmäinen tasaisempi puolikas juosta lähellä aerobisen kynnyksen vauhtia. Ensimmäinen kymmenen kilometriä juoksin noin puoli minuuttia kovempaa, kuin olimme laskeneet. Tässä vaiheessa Saksan Laura Hottenrott oli minua vajaan minuutin edellä.
Sain kuitenkin aika nopeasti eron kiinni noin 12 kilometrin paikkeilla, eikä Hottenrott pysynyt minun mukana ohitukseni jälkeen. Siitä lähtien juoksin kilpailun keulassa ja seurana minulla oli välillä muutama miesjuoksija. 25 kilometrin kohdalla alkaa ylämäkiosuus ja heti aluksi juostaan jyrkkää nousua.
Minulla oli tasaisen juokseminen alkanut vähän puuduttamaan reisissä, mutta nousuun siirryttäessä juoksu tuntui todella hyvältä. Jouduin koko ajan muistuttamaan itseäni, että matkaa on vielä 17 kilometriä ja pitää malttaa pitää käsijarrua päällä. Missään vaiheessa kilpailua ei ollut ongelmia ja energioiden kanssa ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Olen muutenkin ollut äärimmäisen tyytyväinen yhteistyöhöni ruotsalaisen urheiluravinnemerkin kanssa. Tuotteet ovat toimineet todella hyvin ja heiltä löytyy kaikki mitä tarvitsen.
Tämä Jungfrau Marathonin voitto maistui todella hyvältä, ja se oli yksi parhaista kilpailusuorituksista mitä olen tehnyt. Kilpailukautta on vielä jäljellä kahden viikonlopun verran, joten yritetään taistella kausi kunnialla maaliin.
Teksti Susanna Saapunki