Pyöräilyn vauhti sopii täydellisesti reissaamiseen. Uskallamme väittää, että koet kylät ja maisemat vahvemmin kuin autoillessa. Saatat yllättyä siitä, miten pitkälle vajaassa viikossa ehdit. Susanna Ylinen kertoo kokemuksistaan sekä kevyen varustuksen valinnoistaan.
Vapaus. Hykertelen mielessäni. Kiihdytän kadenssia viiman hyväillessä poskiani ja sekoittaessa hiuksiani. Tunnen historian havinaa ohittaessani ränsistyneitä latoja ja jättäessäni taakse vuosia sitten suljettuja kyläkauppoja.
Ihailen taivaalla eteenpäin puskevaa kurkiauraa. Väistän asvaltilla köllöttäviä vaskitsoja. Tervehdin vastaantulevaa hyväntuulista pyöräilijää, ja tajuan vasta kohtaamisen jälkeen lauleskelleeni taas kerran ääneen.
Minun oli tarkoitus olla paraikaa juoksemassa omatoimiultraa Oulangan kansallispuistossa. Pyöräytin kuitenkin nilkkani muutamaa päivää ennen kauan odottamaani soololomaa. Koska vapaat oli anottu perheeltä, en halunnut jättää tilaisuutta hyödyntämättä.
Luonteelleni uskollisena en jäänyt surkuttelemaan tapausta, vaan mietin, mitä kipeällä kintullani pystyisin tekemään. Sadan kilometrin testilenkin perusteella jalka vaikutti kestävän kammen pyöritystä.
Viime vuosina olen tehnyt useita viikon, kahden ja kolmen viikon pyöräretkiä. Tämä retki olisi kuitenkin ainutlaatuinen, sillä lähtisin liikkeellä itsekseni.
Ennen lähtöä kaivoin kymmenvuotiaan rautarouvaksi ristimäni maantiepyörän varastosta. Tuunasin siitä yhdessä illassa retkipyörän edullisesti: hain tarvikeliikkeestä satulatolppaan asennettavan tarakan ja tankolaukun.
Viritin tarakalle suuren kuivapussin, johon ahdoin teltan ja vaatteeni. Makuupussin ja ilmatäytteisen makuualustan työnsin tankolaukkuun. Kyllä tällä kelpaa päästellä, vaikka hiekkateille ei kapeilla kumeilla ole asiaa.
Päivät
- 1.Testilenkki Jyväskylässä 100 km
- 2. Jyväskylä–Toivakka–Kangasvuori–Mikkeli–Anttola 150 km
- 3. Anttola–Mikkeli–Lappeenranta 130 km
- 4. Lappeenranta–Imatra–Punkaharju–Savonlinna 190 km
- 5. Savonlinna–Puumala–Mikkeli 160 km
- 6. Mikkeli–Hirvensalmi–Joutsa–Kitula–Rutalahti–Jyväskylä 180 km
- Yhteensä 910 kilometriä
Sateen sylissä
Kolmantena iltana sullouduin syvemmälle makuupussin uumeniin. Hampaat kalisivat kylmästä.
Takana oli pitkiä pyöräilypäiviä vihmovassa sateessa. Olin pukenut ylleni kaikki mukana olevat vaatteet sadeasua myöten. Kiristin makuupussin huppua tiukemmin pääni ympärille. Kirosin pari tuntia aikaisemmin tullutta säästeliäisyyden puuskaani – olisi pitänyt varata se privaattisaunavuoro leirintäalueelta.
Pitikin jatkaa matkaa sateessa. Katsoin kelloani. En ehtisi enää millään campingin lämpimiin löylyihin. Enkä enää tänään jaksaisikaan.
Katsoin nuotiopaikan surkeaa puista kasattua kyhäelmää. Läpimärät puut eivät suostuneet syttymään, enkä jaksanut taistella enempää.
Hyvääkin siinä hetkessä oli. Söin matkan varrelta marketista hankittuja susheja makuupussissani. Vaikka pyöräretken olosuhteet eivät ehkä ulkopuolisen mielestä olleet maailman hehkeimmät, nautin olostani.
Ystävän kanssa
Neljäntenä päivänä heräsin laavusta Lappeenrannan maaseudulta. Ilokseni huomasin auringon paistavan kirkkaalta taivaalta. Houkuttelin ystäväni reissuun mukaan, ja hän lupasikin lähteä pariksi päiväksi peesiin.
Ystäväni saapui Lappeenrantaan aamujunalla, ja tapasimme lähiöbaarin edessä. Tuttuun tapaan minä vedin ja kaveri roikkui perässä. Olipa ihanaa saada laatuseuraa! Meillä molemmilla on lapsia, mutta tällä kertaa kukaan ei keskeyttänyt.
– Otetaan kiinni!
Ajokoiran vaistoni heräsivät, kun näimme kauempana maantiepyöräilijän. Saavutimme pyöräilijän selkää, ja viimein liityimme kysymättä seuraan. Saimme paikallisoppaan, ja päädyimme pidemmälle maisemareitille.
– Ei tänne syömään ole tultu, huikkasin puoliksi leikilläni ystävälleni, kun hän muistutti energioiden ottamisesta.
Tunsin mielihyvää siitä, että saimme mennä omaan tahtiin, eikä tarvinnut huolehtia lasten päiväunista tai ruokarytmistä. Otimme ilon irti elämästä ja pyöräretkestä.
Imatra, Parikkala, Punkaharju, Savonlinna. Maantiepyörästä kuoriutui sellainen menopeli, että päivämatkat venyivät kuin huomaamatta yhä pidemmiksi.
Pyörän selässä matkustaminen on ainutlaatuista: tunnen olevani koko ajan perillä. Autossa matkanteko on tuskainen välivaihe, kun taas kauramoottorin hyristessä rauha leviää levottomaankin mieleen.
Pyöräillessä ehtii haistelemaan kesään puhkeavaa luontoa, kuuntelemaan lintujen kiihtyviä soidinmenoja, muistelemaan eri pilvimuodostelmien nimiä ja – mikä ainutlaatuisinta – tarkkailemaan omia ajatuksia keskeytyksettä.
Toisinaan etenimme ystäväni kanssa vaihtamatta sanaakaan. Yksin, mutta yhdessä.
Valtateitä välttämässä
Viidennen ajopäivän jälkeen ystäväni nousi junaan ja palasi takaisin kotiin. Puolessatoista vuorokaudessa ehdimme polkea yhdessä 350 kilometriä ja nukkua kylki kyljessä teltassa Savonlinnan puskissa. Minulla menohalut eivät ainakaan vähentyneet.
Kuudentena ja pyöräretken viimeisenä ajopäivänä päätin venyttää vähän matkaani ja kiertää kaukaa isot valtatiet.
Teeman mukaisesti sade alkoi pian pyörän päälle istuttuani. Kotimatka piteni entisestään, kun pyöräiltyäni lähes sata kilometriä päällyste loppui. Edessä oli peukalon kokoisia teräviä kivenmurikoita, jotka saivat minut tekemään täyskäännöksen.
Yritin sittenkin ajaa nelostien laitaa, mutta punaisesta takavalosta ja huomioliivistä huolimatta rekat eivät tuntuneet erottavan minua sateessa. Väistin useamman kerran pientareelle. Vielä kerran päätin kiertää pidemmän kautta. Turvallisuus ennen kaikkea.
Sitä paitsi – pyöräilemäänhän tänne oli tultu!
Sade lakkasi 30 kilometriä ennen kotia. Harkitsin hetken. Jos kiertäisin vielä satasen lenkin, saisin tonnin täyteen. Ehdin jo innostua ajatuksesta. Sääkin suosisi, vihdoinkin.
Puhelimen piippaus keskeytti ajatukseni: “Tervetuloa kotiin! Sauna on lämpenemässä, limppari ja sushit kylmässä!”
Suuntasin suoraan perheeni luo. Mietin, että on kai hyvä lopettaa pieneen nälkään. Ei kai elämästä voi saada tarpeekseen!
Turhat tavarat kotiin
Pyöräreissulla vaatteiden ja varusteiden painolla ei ole niin iso merkitys kuin vaelluksilla, saati juoksuvaelluksilla. Silti pyöräkin kulkee sitä kevyemmin, mitä vähemmän painoa on mukana.
Lisäksi harkitusti valitut vaatteet ja varusteet tarkoittavat myös vähemmän huolehdittavaa.
Pyöräillessä matkan varrelle osuu yleensä useita kauppoja, joten ruokahuoltoa ei tarvitse miettiä kovin tarkkaan. Mukana kulkee lähinnä nopeaa energiaa kuten geelejä, geelikarkkeja, patukoita tai kuivahedelmiä sekä pähkinöitä ja aamupuurotarvikkeet.
Nipistän yleensä myös keittimen painon, sillä laitan aamupuurot likoamaan kylmään veteen edellisenä iltana. Toisinaan jätän jopa teltan kotiin, sillä kesällä kauniilla kelillä voi nukkua vaikka mättäällä tai etsiä laavun.
Minimivaatteet
- Pyöräilyhousut ja -paita, irtohihat
- ohuet kuorivaatteet
- kevytuntuvatakki
- pitkät housut, pitkähihainen merinopaita
- pipo, vaihtosukat ja alushousuja sekä pari putkihuivia. Jälkimmäiset toimivat peruskäyttönsä lisäksi pyyhkeenä, kaulurina ja silmälappuina.
Varusteet
- Pyöränkorjausvälineiksi rengasmuovit
- pumppu
- varasisärengas
- ketjunkatkaisin ja -liitin sekä monitoimityökalu
- Lisäksi teltta, makuupussi ja -alusta
- lusikka, aamupuurohiutaleet
- kaksi juomapulloa
- ensiapuvarusteet
- varavirtalähde, piuhat puhelimeen ja kelloon.
Lue myös:
Halloween hike – 50 kilometriä vauvan kanssa
TEKSTI JA KUVAT SUSANNA YLINEN
Pyöräily+Triathlon 4/2022