Hisumiesten matkassa: Ihmeiden aika ei ole ohi

Nyt kävi niin, että edellisessä raportissamme linjatut tavoitteet Posion EM-kisoista täyttyivät molempien poikien osalta. Keskimatkalla nähtiin pienimuotoinen ihme, kun Aapo otti kultaa oltuaan viikko ennen kisoja nuhakuumeessa. Myös Miska nousi uransa parhaaseen arvokisatulokseen pitkällä matkalla ollen 10.

Molempien poikien kisakausi paketoitiin Posiolle, sillä pitkä kilpailuviikonloppu sai aikaan maailmanluokan sipin ja kesäkilpailutkin kolkuttivat oveen. Pienen levon jälkeen todettiin jo entuudestaan tuttuun tyyliin metsäaskelen olevan molemmilla hukassa ja suunnistustaidon kadoksissa. Maalis-huhtikuu eleltiinkin harjoittelun osalta omituisen harmaalla alueella. Samaan aikaan pitäisi levätä, mutta samalla tulisi saada juoksukilometrejä jalkoihin ja aerobia rullaamaan. Myöskin suunnistusharjoituksia olisi hyvä tehdä ennen kilpailuihin menoa.

Kevään aikana olemme kuitenkin saaneet kierrettyä muutamia suunnistuskilpailuja, sekä harjoituksia vaihtelevalla menestyksellä. Pienen suunnistuspanostuksen tarkoituksena oli valmistaa meidät hurmokselliseen vireeseen Tiomilassa. Hieman piippunhan sen jäi, kun Aapo oli kakkososuuden 76. ja Miskan jalka lasahti långanattenilla tehden siitä vielä långamman.

Harjoituskausi alkaa perinteisesti toukokuusta. Kunhan Tiomilasta on selvitty, on aika palata normaalin harjoittelun ääreen. Kuun alussa Aapo suuntaa jo viime vuodesta tutulle pyöräleirille tällä kertaa melko sateiseen Italiaan. Miska jatkaa kotipuolessa perusharjoittelun ja metsätöiden parissa. Tarkoituksena kuitenkin on, että tiet kohtaavat toukokuun lopussa SM-keskimatkalla, josta jatkamme yhdessä tuumin koti-Vuokattiin harjoittelemaan. Eihän tässä kuitenkaan suunnistuskenkiä naulaan laiteta, sillä edessä siintävät SM-keskimatka ja Jukolan viesti, joissa ainakin yritämme päästä alkukautta parempiin tuloksiin. Edessä siintävää harjoitustuntien määrää voitaisiin kuvailla seuraavalla lauseella: Ei pelota, himottaa.