Kaksoiskansalaiset suunnistuksessa – kahden passin suunnistajat

Kuopion MM-kisoihin osallistui yhteensä 45 maata. Pienemmät maat pysyvät pinnalla suuremmista suunnistusmaista tulevien suunnistajien avulla. He ovat joko kaksoiskansalaisia tai toisessa maassa lähes koko elämänsä viettäneitä ihmisiä.

Kaksoiskansalaisuus on lähes poikkeuksetta seurausta siitä, että toinen suunnistajan vanhemmista on muualta. Johan Langerak on asunut suurimman osan 24 ikävuodestaan Tukholman seudulla. Kasvattajaseura on Järfälla OK ja nykyinen IFK Lidingö.

Tie lajin pariin kulki suunnistavan äidin kautta, mutta alankomaalaisen isän avulla avautui mahdollisuus suunnistaa kansainvälisillä areenoilla.

Hän on edustanut Alankomaita nuoresta pitäen. Samalla kun suomalaiset ja ruotsalaiset nuoret joutuvat tekemään huippuonnistumisia päästäkseen arvokisoihin, Langerakille riitti, että muisti ilmoittautua.

– Tietenkin nuorten kisoissa halusin tehdä hyviä tuloksia itse kisoissa. Aikuisten tasolla pitää jo harjoitella ja tehdä tulosta ennen kuin edes valitaan, hän sanoo.

”Maajoukkueessa käytetty kieli on sekoitus ruotsia, englantia ja hollantia.” – Johan Langerak

Alankomaiden edustajana MM-kisoihin

Langerak on käynyt Alankomaissa ainakin kerran vuodessa ja opiskellutkin siellä yhden kokonaisen vuoden. Lähes joka kerta hän on suunnistanut joko kilpailuissa tai harjoituksissa. Suunnistustoimintaa on myös naapurimaassa Belgiassa. Viimeisen vuoden ajan Langerak on asunut Itävallassa, missä suunnistus on jäänyt vähemmälle.

Alankomaiden MM-joukkue valittiin suoraan maailmanrankin perusteella. Kolme parasta sai paikan keskimatkalle ja viestiin.

– Pitkälle matkalle meillä oli yksi paikka, ja sen suunnistajan valitsi valmentaja kevään sekä alkukesän tulosten perusteella.

”Joka kerta kun juoksen maalimancupissa hyvin, Norjan päävalmentaja Janne Salmi tulee luokseni vitsailemaan, että ensi kerralla sitten edustat Norjaa.”  

Paikan sai Langerak. Hän suunnisti sijalle 38 vajaat 29 minuuttia maailmanmestari Kasper Fosserin takana. Puoli tuntia kärkeen kuulostaa isolta ajalta, eikä Langerak Ruotsin maajoukkueeseen mahtuisikaan. Sopii silti kokeilla, kuinka helppoa on suunnistaa Neulamäessä 16 kilometriä reiluun kahteen tuntiin.

– On hauskaa olla mukana kisoissa. Yritän olla asettamatta itselleni liikaa paineita, sanoo Langerak valitellen samalla viimeisen vuoden aikana vähiin jääneitä suunnistuskertoja.

MM-viestin avausosuudella Langerak vaihtoi 4,5 minuuttia kärjestä. Tiomila-viestissä hänen osuustuloksensa ovat liikkuneet sijojen 15 ja 40 välissä.

Viimeisen vuoden aikana Langerak on asunut Itävallassa. Yhden vuoden hän opiskeli Tilburgissa Alankomaissa. Langerak puhuu hollantia isänsä kanssa. Alankomaiden joukkueen ruotsalainen valmentaja Simon Jakobsson ei osaa hollantia.

– Maajoukkueessa kieli on sekoitus ruotsia, englantia ja hollantia.

Isovanhempien Kanadan reissu

Vegard Jarvis Westergård oli nuorena norjalainen suunnistaja. Vuoden 2016 nuorten MM-kisoissa Sveitsissä hän sijoittui henkilökohtaisilla maastomatkoilla 14:nneksi ja 20:nneksi. Niiden kisojen tuloslistan viereisiltä riveiltä löytyvät muun muassa Akseli Ruoholan ja Olli Ojanahon nimet.

Aikuisissa Westergårdin vauhti ei ole Kasper Fosserin tai Eirik Langedal Breivikin tasolla, mutta sukuhistoria antaa mahdollisuuden suorittaa tämä haastattelu Puijon hiihtostadionilla Kanadan joukkueteltan suojissa. Vegardin isovanhemmat muuttivat aikanaan Norjasta Kanadaan ja Vegardin isä syntyi Kanadassa. Myöhemmin perhe palasi takaisin Norjaan, mutta isällä oli syntymälahjana Kanadan kansalaisuus. Lain mukaan myös maassa syntyneiden kanadalaisten lapset ovat oikeutettuja kansalaisuuteen.

Vegardin isoveli Håkon Jarvis Westergård (nyk. Jarvis Drage) on edustanut Norjaa arvokisatasolla ja on sprinttiviestin MM-hopeamitalisti vuodelta 2015. Toinen isoveli Morten on kaksinkertainen Tiomila-voittaja vuosilta 2017 ja 2018. Veljet ovat edustaneet aina Norjaa.

”Pitää vähän lainailla muilta kansoilta, kun omat eivät meinaa riittää.” – Eef Van Dongen

Muutama vuosi sitten Norjan Suurkäräjät muutti kansalaisuuslainsäädäntöään siten, että norjalaisten kaksoiskansalaisuus oli helpommin mahdollista. Sen jälkeen Westergård puki vaahterapaidan ylleen.

– Maailmancupissa saattaisin olla juuri viimeinen eli kahdeksas mies, joka saa paikan Norjan joukkueessa. MM-joukkueeseen pääsy ei ole realistista. MM-kisoissa norjalaisten haastaminen on vaikeaa, mutta maailmancupissa pystyn usein voittamaan muutamia norjalaisia. Ja se tuntuu aina todella hyvältä, Westergård hymyilee.

Ei-olympialajien World Games -tapahtumassa Kiinassa Westergård voitti keskimatkan. Tosin kilpailuista puuttui muutama huippumaa, Suomi mukaan lukien. 

Kansalaisuuden vaihto ei ole oikotie

Westergård sanoo, ettei kansalaisuuden vaihto ole pelkkää oikotien etsimistä arvokisoihin. Lajille tekee hyvää, että palkintopallilla ja kymppisakissa on muitakin kuin ns. perinteisten suunnistusmaiden edustajia. Langerakin tavoin Westergård kiistää, että esimerkiksi MM-kisoihin pääsy olisi itsestäänselvyys. MM-kisoissa Kanadalle oli pitkälle matkalle tarjolla vain kaksi paikkaa.

– Kanadalaisia suunnistajia asuu aika paljon Pohjoismaissa, ja taso on nousussa, joten ei kisoihin pääsy aivan läpihuutojuttu ole, vaikka toki helpompaa kuin Norjassa. Paras puoli on se, että meillä on oma tapa tehdä joukkuevalinnat. Mitään valtavaa katsastuskisarumbaa ei tarvitse kiertää.

Kanadalaiset joukkuekaverit ovat erittäin tyytyväisiä Westergårdin ratkaisuun. Kyse on myös rahasta. Maan suunnistusmaajoukkueen resurssit ovat hyvin rajalliset ja matkustaminen kallista. Juuri tästä syystä Westergårdin koti Oslossa on joukkuekavereiden kovassa majoituskäytössä. Toisaalta Norjan edustajana hänen ei tarvitsisi maksaa kansainvälisestä edustuksesta kruunuakaan, mutta Kanadan paidassa kuluu dollareita.

Norjalaiset suhtautuvat hänen kanadalaisuuteensa erittäin kannustavasti.

– Maajoukkuekin auttaa. Saamme liittyä leireillä norjalaisten treeneihin. Emme ehkä pysty sparraamaan kaikkein parhaita norjalaisia, mutta tuomme lisää suunnistajia treeneihin.

– Ainakin pystymme luomaan kaaosta metsässä, täydentää kanadalainen joukkuekaveri nauraen.

– Joka kerta, kun juoksen maailmancupissa hyvin, Norjan päävalmentaja Janne Salmi tulee luokseni vitsailemaan, että ensi kerralla sitten edustat Norjaa, Westegård paljastaa.

Australialainen hiihtäjäveli

Kuluvalla kaudella itsensä aikuisten sarjassa läpi lyönyt Pia Young Vik on norjalainen, mutta pöytälaatikosta löytyy myös Australian passi äidin kautta. Veli Lars on edustanut Australiaa maastohiihdossa muun muassa Pekingin olympialaisissa, ymmärrettävistä syistä.

Sisar on pysynyt norjalaisena.

– En koe, että minulla olisi niin merkittäviä siteitä Australiaan, joten en ole edes harkinnut maan edustamista, Young Vik kertoo.

Eikä ainakaan resurssien puolesta kannata, kun oma taso riittää melko helposti Norjan maajoukkueeseen.

Tanskan tiivis yhteisö

Malin Agervig Kristiansson on asunut koko ikänsä Ruotsissa lukuun ottamatta lukion jälkeistä välivuotta, jonka hän vietti äitinsä kotimassa Tanskassa. Kansainvälisissä kisoissa hän suunnistaa veljensä Linuksen ja siskonsa Idan tavoin Tanskan puna­valkoisessa asussa.

Ruotsin naisten karusta tasosta kertoo se, että vaikka Kristiansson oli EM-kisojen knock-out-sprintin seitsemäs ja Ida henkilökohtaisen sprintin kymme­nes, saattaisi sisarusten olla vaikea päästä kisoihin ruotsalaisina.

– En ollut mikään lapsitähti, vaan kehityin vasta viimeisinä juniorivuosina. Silloin kynnys Tanskan maajoukkueeseen oli matalampi kuin mitä se olisi ollut Ruotsin joukkueeseen. Me perheenä menimme sitten Tanskan maajoukkueeseen ja siitä se lähti, Malin kertoo.

Teoriassa Tanskan sprinttiviestijoukkue voi joskus koostua 75-prosenttisesti puoliksi ruotsalaisista saman perheen suunnistajista. Tanskan joukkueen vahvuudeksi Kristiansson lukee sen pienuuden.

– Henki on varmasti tiiviimpi kuin Ruotsin joukkueessa. Olemme kuin pieni kansakunta tai perhe ja todella läheisiä keskenämme.

Kristiansson puhuu isänkielensä ruotsin lisäksi sujuvaa tanskaa. Sosiaalisen median päivitykset ovat puoliksi ruotsiksi ja puoliksi tanskaksi. Äidin koko suku asuu Tanskassa ja Malin on viettänyt paljon lomiaan toisessa kotimaassaan. Identiteetti on molempia.

 – Tunnen itseni yhtä paljon tanskalaiseksi kuin ruotsalaiseksi. Jos Tanska ja Ruotsi pelaavat jalkapalloa vastakkain, kannustan Tanskaa.

”Jos Tanska ja Ruotsi pelaavat jalkapalloa, kannustan Tanskaa.” – Malin Agervig Kristiansson

Pienten suunnistusmaiden apu

Joillekin suuren suunnistusmaan urheilijoille kaksoiskansalaisten mukana olo voi tuntua jopa epäreilulta. Lajille se kuitenkin tekee hyvää, kuten Westergård perustelee:

 – Koen tällä ratkaisulla levittäväni pohjoismaista suunnistusosaamista Euroopan ulkopuolelle. Meillä on hyvä samanikäisten porukka ja pystyn antamaan omaa osaamistani joukkuekavereideni käyttöön.

Tietyille maille kaksoiskansalaiset ovat jopa elinehto. Alankomaiden vuoden 2025 MM-joukkueesta yli puolella oli toinen vanhempi muualta kuin ”Tulppaanien maasta”. Joukkueessa oli puoliksi portugalilainen, sveitsiläinen ja ruotsalainen.

 – Pitää vähän lainailla muilta kansoilta suunnistajia, kun omat eivät meinaa riittää, kiteyttää maan kirkkain tähti Eef Van Dongen maajoukkueen meiningin pilke silmäkulmassa.