Loukkaantumiskierteestä kahteen Suomen mestaruuteen – Näin Milja Väätäjä nousi takaisin huipulle

Viime vuosi vei Milja Väätäjän lähes juoksukieltoon: säären sitkeät rasitusvaivat pakottivat tekemään treenit vesijuosten ja karsivat juoksumäärät murto-osaan kilpailijoista. Silti hän voitti syksyllä kaksi Suomen mestaruutta.

Jos katsoo syksyn 2024 SM-kisojen ja maailmancupin tuloksia, ei ole yllätys, että Milja Väätäjä voitti tänä syksynä kaksi Suomen mestaruutta. Mutta jos tietää viimeisen vuoden mutkikkaista tapahtumista, voi hyvin puhua yllätyksestä.

Loistavan viime syksyn jälkeen Väätäjän talvi meni harjoituksellisesti hyvin, mutta ongelmat alkoivat kisakauden kynnyksellä maaliskuussa.

– Säären rasitusvammat ovat vaivanneet. Keväällä tuli tehtyä pitkälti korvaavaa harjoittelua, mutta pyöräilykin on ollut jalalle myrkkyä. Kaikenlainen vesiurheilu onnistuu, ja tehot tein pitkälti vesijuosten, Väätäjä kertoo.

Jalkaongelmat eivät ole uusia. Niistä hän on kärsinyt jo juniorivuosina. Nykyinen vaivakin on häirinnyt keväästä 2024 lähtien.

Rasitusvammojen sävyttämä vuosi

Epäilynä on ollut rasitusmurtuma, mutta asiantuntijat eivät ole olleet diagnoosista yksimielisiä. Joka tapauksessa joku haittaa ja estää toivottujen kilometrimäärien juoksemisen.

– Sääressä on joku epämiellyttävä paineen tunne, hän kuvailee.

Kevätkauden valonpilkahdus oli kesäkuun pitkän matkan MM-näyttökisojen viides sija heti MM-kisoihin valitun nelikon takana.

Haastatteluhetkellä lokakuun puolivälissä viikoittaiset juoksukilometrit olivat edelleen noin 40, mutta suuremmat kuin kesällä. Aika vaatimattomia määriä kansallisen kärjen ja maajoukkueen välissä keikkuvalle urheilijalle.

Syksyn ensimmäinen kultamitali tuli SM-viestistä. Aloittaja Suvi Simonsén vaihtoi avauksesta viidentenä 42 sekuntia kärjestä. Toisella osuudella Milja Väätäjä toi Paimion Rastin kärjessä vaihtoon.

– Juoksukilometrit vaikuttavat vähemmän raskaassa ja möykkyisessä maastossa. Luhalahden maasto sopi siinä mielessä minulle. Vesijuoksulla kuntoa voi ylläpitää, vaikkei sitä voi kehittää.

Yösuunnistuksen varmat valinnat toivat menestyksen

SM-yön mestaruus irtosi lähes kahden minuutin marginaalilla. Yösuunnistuksessa ratkaisevampaa ovat taito ja sujuvuus.

– Olen aina suunnistanut paljon yöllä ja siitä on tullut kokemusta. Ei saa mennä liian isolla itseluottamuksella. Yöllä pärjää suhteellisen hyvin, kun välttää kahden minuutin virheet.

Kyse on Milja Väätäjän sanoin riskien minimoimisesta ja varmojen kohteiden kautta suunnistamisesta. Tämän sisäistäminen vaatii toistoja ja oivalluksia. Näitä hän on päässyt kokemaan seurassaan. Paimion Rastin edustusryhmän entinen valmentaja Sami Valkama on ollut auttamassa Väätäjän teknisessä kehittymisessä.

– Sami iskosti tämän yösuunnistuksen opin: jos on varma ja selkeä valinta, niin ota aina yöllä se. Seuran ja alueen yöharjoituksissa Sami tuli itsekin letkoissa mukana samaa vauhtia tai välillä jopa vähän hitaampaa. Silti hän oli usein edellä, kun itse pummasin, Väätäjä kuvailee opintietään.

Mutta opittu sujuvuus ja taito eivät auta, kun siirrytään vauhdikkaaseen maastoon. Esimerkiksi 25mannassa monet muut naiset menivät kovempaa.

– Hyvässä maastossa vauhdikkaan juoksun hermotus on edelleen aivan hukassa.

Tavoitteena ehjä kausi ja vauhdin palauttaminen

SM-viestissä vauhti riitti. Kilpailun voitto ratkesi vasta ankkuriosuudella. Seuraan täksi kaudeksi Pargas IF:stä vaihtanut Amy Nymalm oli Luhalahdessa Venla Harjua parempi. Edellinen Paimion Rastin naisten viestimestaruus oli vuodelta 2017 Espoosta.

Nymalmin vaihto on parantanut paimiolaisten viestituloksia, mutta se on ollut merkittävä siirto myös Väätäjälle henkilökohtaisesti.

– Muut edustusryhmämme naiset ovat melkein 10 vuotta vanhempia ja heillä fokus on viesteissä. Itsellä on edelleen mielessä henkilökohtainen menestys ja kansainväliset kisat. Amyn tuoma sparraus on tärkeää. Treeneissä joutuu juoksemaan hyvin voittaakseen Amyn, jonka taidollinen sujuvuus on todella hyvällä tasolla, hän kuvailee seurakaveriaan.

Harjoitteluun liittyvistä vaikeuksista huolimatta hän on toiveikas tulevaisuuden suhteen.

– En tiedä, pystynkö ikinä juoksemaan isoja määriä, mutta tietynlainen tasapaino on löytynyt. Valitettavasti loukkaantumisesta on kokemusta, joten olen oppinut, miten mahdollisimman vähällä juoksumäärällä pystyy maksimoimaan oman kehittymisensä.

Jos hyvän yösuunnistussuorituksen avain on parin minuutin virheiden välttäminen, oman kunnon ylläpitämisessä on olennaisinta välttää totaaliset juoksutauot. Vauhti pysyy samalla tasolla, jos juoksuharjoittelu on säännöllistä.

– Jos pystyin tällä kaudella tekemään nämä tulokset, miksen pystyisi vähintään samaan ellen parempaan saadessani ehjän kauden. Tärkeintä on välttää 1–2 kuukauden juoksutauot. Ne ovat pahimpia.