Viisikymppisenä sprinttisuunnistuksen löytänyt Markku Kaartinen, 62, nousi veteraanisarjojen ylivoimaiseksi kuninkaaksi. Kymmenen peräkkäistä SM-kultaa syntyi ennen kaikkea teknisellä mestaruudella: rauhallisilla reitinvalinnoilla, kartanlukutaidolla ja sprintin idean täydellisellä ymmärtämisellä.
Vuonna 1977 Kankaanpäässä luokkakaverinsa suosituksesta suunnistuksen aloittanut Markku Kaartinen menestyi yleisessä sarjassa 1980- ja 1990-luvuilla. Palkintokaapista löytyy muun muassa SM-päivän (nyk. pitkä) hopeaa vuodelta 1992 ja pari muutakin mitalia. SM-viestin hän voitti Angelniemen Ankkurin väreissä kolme kertaa. Suomi-paita päällä tuli PM-pronssia Halmstadin viestissä 1988.
Sprintti tuli lajiperheeseen vasta kun Kaartinen oli veteraanisarjoissa.
– Pidin sitä aiemmin ihan pelleilynä, kun sprinttiä juostiin metsässä, hän kertoo.
Jossain vaiheessa Kaartisen fokus siirtyi suunnistuksesta muihin kestävyyslajeihin. 2000-luvun alussa hän satsasi Kalevan Kierrokseen voittaen sen kahdesti. Sen jälkeen hän tarvitsi jotain uutta. Ajatukset ja tavoitteet siirtyivät yleisurheilun puolelle. Samassa yhteydessä hän kokeili sprinttiä.
– Ensimmäinen sprintti oli jossain Paimion keskustassa. Huomasin, että olen tässä jotenkin hyvä, Kaartinen muistelee.
Tilaa Juoksija.fi digi. Saat rajattoman lukuoikeuden kaikkiin Juoksija.fi:n artikkeleihin, mukaan lukien lehtien lehtiarkistot ja treeniohjelmat.
9,90 € / kk
Haluatko lukea koko artikkelin?
Juoksija.fi digi
Kirjaudu
Rekisteröidy