Kataloniassa suunnistettiin kesällä yksi kaikkien aikojen kuumimmista veteraanien MM-kisoista. Helle ei hidastanut Juha ”Kossu” Koskista, vaan hän voitti M60-sarjan ylivoimaisesti. Superkunnon salaisuus löytyy kahvakuulasta, raivaussahasta ja metsätöistä.
Keuruulainen Juha ”Kossu” Koskinen on suunnistuksen veteraanisarjojen kestomenestyjä, joka on napannut maailmanmestaruuksia jo useista eri maista. Elokuussa hän lisäsi palkintokaappiinsa jälleen yhden kultamitalin, kun voitti Espanjan Kataloniassa M60-sarjan keskimatkan ylivoimaisesti 1,5 minuutin erolla norjalaiseen Verdal OK:n Anton Bjartnesiin.
WMOC-mitali on kolahtanut Kossulle myös Latviassa, Unkarissa, Slovakiassa sekä viime vuonna Suomen Turussa. Jos ihan totta puhutaan, Espanjassa Koskinen mieli myös pitkän matkan mitalia, mutta vatsatauti vei mehut.
Kataloniassa suunnistettiin yhdet kaikkien aikojen kuumimmista ”W-Mokeista”. Lämpö lähenteli pahimmillaan 40 astetta ja järjestäjät aikaistivat lähtöjä. Moni ihmettelee miksi WMOC piti järjestää Etelä-Euroopassa kuumimmilla kesälomakeleillä.
– Minua ei helle haitannut ollenkaan ja puolen päivän aikaan oltiin jo uima-altaalla, kuittaa Koskinen.
Katalonian maastot eivät suunnistuksellisia hienouksia juuri tarjonneet.
– Ei helppoa maastoa olekaan, kun mennään 6,5 minuutin kilometrivauhdilla, muistuttaa Koskinen.
Välimeren rannikon tyypillisiä kivipohjia ei tarvinnut koluta. Tiheikköjä ja hidastavaa aluskasvillisuutta löytyi kartoilta runsaasti. Gironan sprinteissä saatiin esimakua vuoden 2028 MM-sprinteistä.

Kahvakuulaa ja metsänparannusta
Superkuntoisen räjäytysekspertin Juha Koskisen kunto on kuulemma rakennettu kahvakuulatreeneillä ja metsänparannuksella.
– Ellen ole pitämässä panostajakurssia, niin sitten heilun raivaussahan kanssa. Touko-kesäkuussa istutimme 116 500 tainta, kohauttaa Koskinen.
Kahvakuulatreenin hän tekee kahdesti viikossa.
– Ehkä sen takia minulla ei ole ollut ikinä mitään jalkavaivoja.
Koskinen treenailee hyvän sään aikaan rullasuksilla ja pyörällä.
– Suunnistuskilpailuissa pyrin käymään joka toinen viikonloppu ja käyn minä joskus juoksulenkilläkin, myöntää Koskinen.
– Talvella en juokse lainkaan. Silloin hiihdetään ja tietenkin perinteistä. Vain hisu-kisoissa haarukoidaan, kuvailee Koskinen.

Jotta suunnistus ei tulisi liian yksipuoliseksi, harrastaa Koskinen myös pyörä- ja hiihtosuunnistusta. Huippumenestystä on herunut hänelle sivulajeistakin.
– Minulla on vetskujen MM-mitaleita suunnistuksen lisäksi hiihtosuunnistuksesta, hiihdosta ja maastojuoksusta.
– Ruotsin armeijan suunnistusmestaruus on sellainen titteli, jota kovinkaan monella muulla suomalaisella suunnistajalla ole, kehaisee Koskinen.
Ampumasuunnistuksen masters-kilpailuihin Koskinen ei ole lähtenyt, mutta Katalonian WMOC-turnauksen jälkeen hän kiirehti järjestämään sellaiset Keuruulla, apunaan Keuruun Kisailijoiden kaarti ja Vaajakosken Terän suunnistajia.
– Tunnen paikat ja olen johtanut kahdesti SM-kisat, joten toimin Keuruulla MM-ampumasuunnistuksen kilpailujohtajana sekä ratamestarina.
”Suunnistuskilpailuissa pyrin käymään joka toinen viikonloppu ja käyn minä joskus juoksukilpailuissakin.”
Jalasjärvellä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Koskinen työskenteli Keuruun Pioneerirykmentissä 33 vuotta kouluttaen lopulta viimeiset 14 vuotta henkilökuntaa.
Eläkeläisenä hän vetää panostajakursseja ja tekee erikoisräjäytyksiä. Kivihiilivoimalat, paperitehtaat, sahat, piiput ja hyppyrimäet muun muassa ovat saaneet kyytiä.
Kestävyysihme ja vauhtiveikko on suunnistanut pienestä pitäen. Päälaji vaihtui hiihdosta suunnistukseen kuitenkin vasta lähempänä 35-sarjaa.
– Osallistuin 35-sarjassa ensi kerran suunnistuksen SM-kisoihin ja sain heti kahtena vuotena peräkkäin hopeaa, muistelee Koskinen.
Lue myös:
Näin syntyy Jukolan viesti – valvoja Teijo Oksanen kertoo, mitä kulissien takana tapahtuu
Teksti aki saranen Kuvat aki saranen
Suunnistaja 4/2025

