Australian jyhkeät rinteet kirjoittivat suomalaista suunnistushistoriaa vuonna 1985. Nyt palaamme samantyyppiseen maastoon, jossa reitinvalinta ei ole vain kartanlukua vaan rohkeutta, fysiikkaa ja kunnioitusta korkeuskäyriä kohtaan.
Syyskuussa 1985 Urheiluruutu välitti upeita uutisia Australian Bendigosta: ”Kari Sallinen on voittanut ensimmäisenä suomalaisena miesten suunnistuksen maailmanmestaruuden.” Nyt 40 vuotta myöhemmin on aika suunnata takaisin Down Underiin muistelemaan tuota historiallista päivää. Tänä vuonna huhtikuussa kilpailtiin Victorian osavaltion pitkän matkan mestaruuksista aivan vuoden 85 kisamaaston läheisyydessä. Kartoitustyyli on muuttunut aika rajusti noista vuosista, mutta maastotyyppi ja sen haasteet ovat edelleen samat: Aivan järkyttävän isoja mäkiä ja kiveä joka paikassa. Noita käyriä kannattaa jo kunnioittaa!
Ratamestari: Mt Korong

Ratkaisu: Harppivalinnalla kärkeen
Miesten pitkän matkan rastiväli 4–5 tarjoaa sellaisia haasteita, joihin Suomessa on hyvin vaikea valmistautua. Rastiväliviiva halkaisee Suomen mittapuulla käytännössä vuoren, ja rastilta lähtiessä eteen kohoaa yli sadan metrin lähes pystysuora nousu. Oman mausteensa reitinvalintoihin tuovat hiekka- ja liuskekivimuodostelmat, joita rinteet ovat täynnä. Haasteena onkin arvioida, miten isot kierrot tässä maastossa kannattavat.
Rastivälin nopein juoksija Patrick Jaffe antaa tähän kysymykseen vastauksen. Hänen juoksemansa matka on lähes tuplasti pidempi kuin rastivälin suoraan juosseilla, kun taas vastaavasti juoksuvauhti on yli tuplasti nopeampi – valinta, jota meillä päin on kutsuttu tämän palstan entisen kirjoittajan mukaan ”Haikosen harpiksi”. Kun jalkojen alle saa lähes koko matkan tietä ja samaan aikaan välttää kaikki nousumetrit, voi näinkin suuri kiertoreitti kannattaa.
Kilpailusta löytyi monta suunnistajaa, joita valtava mäki ei pelottanut. Näitä rohkeita kavereita odotti kuitenkin järjestäen sama kohtalo – vähintään kahden minuutin tappio rastivälin nopeimmalle. Nopein suoraan menneistä oli keltaisen reitin valinnut Leith Soden, joka toteutti rastivälin käytännössä niin suoraan kuin mahdollista. Jos tuota louhikkoa lähtee kapuamaan, onkin ihan hyvä nyrkkisääntö minimoida kuljettu matka niin pieneksi kuin mahdollista.
Rastiväli tarjoaa niin tarkkaa ja hienoa suunnistusta, että haluaisin uskoa huipun vasemmalta puolelta löytyvän juoksulinjan, jolla haastaa vihreän reitin Jaffe. Todellisuudessa tuollaisen löytäminen on pitkän matkan kisassa kuitenkin niin valtava riski, ettei mikään muu valinta kuin kiertoreitti voi olla järkevä.


Lue myös:
Ratamestarin erikoinen: Mitalijahdissa Tšekissä
Teksti topi syrjäläinen Kuvat adobe stock
Suunnistaja 5–6/2025
