Ratamestarin erikoinen: Rinnesuunnistusta Alpeilla

Ratamestarin erikoinen antaa lukijalle mahdollisuuden pohtia omaa reittivalintaansa. Miten sinä kulkisit tämän rastivälin?

Tällä kertaa ratamestarin erikoinen aloitetaan palaamalla viime vuoden Italian pitkänmatkan mestaruuskisoihin, jotka juostiin Moenassa, Trentinon alueella. Italian Alpit tarjoavat erittäin hienot ja uniikit puitteet suunnistukselle. Alppimaastoja luonnollisesti yhdistää se, että nousumetreiltä on vaikea välttyä, mikä puolestaan tarjoaa ratamestarille ainekset mielenkiintoisiin ja haastaviin reitinvalintatehtäviin. Otetaan suurennuslasin alle tällä kertaa naisten pääsarjan rastiväli 6–7. Alun teknisen alamäkisuunnistuksen jälkeen suunnistaja saa ratkottavakseen vähän pidemmän reitinvalintavälin. Jos suunnistus on ollut alkumatkan jaloissa, kannattaa tätä väliä tuumailla hetki vaikka paikoillaan, ennen kuin lähtee toteuttamaan.

Ratamestari: Emiliano Corona

Ratkaisu

Rastivälin analysoimisessa ja päätöksenteossa ehdottomasti merkittävin elementti on maastonmuotojen kunnollinen hahmottaminen. Keskellä väliä on valtava notko, jonka toiselle puolelle on päästävä keinolla tai toisella. Kysymykseksi nouseekin, kuinka jyrkästi notkon nousu kannattaa ottaa? Mitä enemmän ylimääräistä matkaa reitinvalinnalle tulee, ja mitä pohjoisemmasta suunnistaja kiertää, sitä pienemmällä nousulla hän selviää. Tarkastelemalla, miltä tasolta lähdetään ja mille pitää päästä, voidaan löytää kultainen keskitie reitinvalintaa miettiessä.

Tummanvihreä reitinvalinta on ollut kaikkein nopein rastivälillä, ja on juuri sopivassa määrin nousua säästävä, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Sen lisäksi, että laskisi pelkästään nousumetrien määrää, kannattaa kiinnittää huomiota myös nousukulmaan ja reitinvalinnan juostavuuteen. Nopein valinta luovii oikeaoppisesti käyrästöä pitkin ja käyttää ojanotkosta lähtevää polkua helpottaakseen nousua. Tämä polkupätkä on mielestäni sellainen rastivälin välipiste, johon suunnistajan kannattaa tähdätä.. Vaikka valinnan olisi voinut toteuttaa polulle ja polulta rastille vielä suoraviivaisemmin, on se kuitenkin kisassa ollut selvästi paras.

Toiseksi paras valinta on mennyt kierron suhteen jo vähän liiallisuuksiin, mutta on ollut silti parempi kuin osa suorista valinnoista. Suorempien valintojen oranssin ja punaisen hitaus sen sijaan suorastaan yllättää. Punaisella valinnalla nousu ojanotkosta on äärimmäisen jyrkkä, mikä hidastaa matkantekoa ja lyö väistämättä happoa reiteen. Oranssilla valinnalla sen sijaan hidastavat tekijät voivat olla suunnistusteknisiä, sillä rastinotto alhaalta tyhjään rinteeseen on erittäin haastava. Tämän vuoksi en suosittele oranssia reittiä nopeakulkuisesta tiestä huolimatta.