Ratamestarin erikoinen: Saniaisviidakon läpi

Skotlannin JEC-kilpailuissa M20-sarjan rastiväli pakotti suunnistajat vaikeiden valintojen äärelle. Tässä jutussa lukija pääsee itse pohtimaan, millaiseen ratkaisuun olisit päätynyt.

Palataan kalenterissa takaisin viime vuoteen ja lokakuuhun. Skotlannissa kilpailtiin JEC eli Junior European Cup, joka on nuorten arvokilpailujen jälkeen kenties kovin kilpailu nuorten sarjoissa. Maastomatkoat juostiin kuninkaallisissa tunnelmissa Queen Elizabeth Forestin maastossa, joka nätistä nimestään huolimatta tarjosi välillä aika rajuakin risukkoa. Tämän kerran ratamestarin erikoisessa tarkasteltavalla M20-sarjan rastivälillä 13–14 suunnistajan eteen tuleekin kaikkia vihreän eri sävyjä. Tähän yhtälöön kun lisätään vielä maaston suuret korkeuserot, on edessä varsin haastava ongelma ratkaistavaksi.

Ratamestarit: Frank Townley & Alasdair Pedley

Ratkaisu: Saniaisviidakon läpi

Kun aloin pohtia reitinvalintaa rastivälille, nousi ensimmäisenä mieleen kysymys eri vihreiden kulkukelpoisuudesta. Kilpailijalla on onneksi päätöksenteon tukena alla jo 13 rasti­väliä kyseisessä maastossa, mutta lukijoille mielikuvan luominen on huomattavasti vaikeampaa. Silloin arvoonsa nousee suunnistajan oma maastopankki, jota on kerrytetty erilaisissa maastotyypeissä harjoitellessa. Suunnistaja pystyy peilaamaan aikaisempia kokemuksiaan edessään olevaan rastiväliin ja tekemään niiden avulla harkitumman päätöksen reitinvalinnan suhteen.

Tässä kohtaa jouduin toteamaan oman maastopankkini rajallisuuden. Kokemukset Brittein saarista perustuu ainoastaan kuviin ja kertomuksiin vuoden 2015 MM-kilpailuista. Tämän perusteella teen oletuksen, että vihreä voi oikeasti olla paikoin melkoista viidakkoa, ja sitä tulee kunnioittaa reitinvalinnoissa.

Kilpailijoiden reitinvalintoja tarkastellessa huomaamme, että vihreitä ja mäkiä on kunnioitettu jopa odotettua enemmän. Rastiväliä on kierretty teitä hyödyntäen todella kaukaa – jopa kauempaa kuin suomalaisissa maastoissa tulisi koskaan mieleen. Rastiväliajoista voimme kuitenkin todeta, että näillä reitinvalinnoilla on nopeimmillakin kavereilla tullut tappiota suoraan valintaan verrattuna. Rastivälin nopeimmin juossut Ruotsin Wilmer Selin on toteuttanut välin pelottomasti suoraan saniaisviidakkojen läpi. Näin ovat tehneet myös rastivälin toiseksi ja kolmanneksi nopeimmat suunnistajat, mikä kertoo tämän vaihtoehdon olleen paras.

Mitä pidempään kyseistä rastiväliä tarkastelee, sitä vahvempi fiilis tulee siitä, ettei tarjolla ole kuin huonoja reitinvalintoja. Näissä tapauksissa omalla kokemuksella suoraviivainen toteutus ei ainakaan mene pahasti pieleen. Jos reitinvalinnasta riippumatta vastassa on ikävää maastoa, kannattaa ainakin pyrkiä minimoimaan juostu matka.