Lumi suojaa maaston ja tasoittaa kuhmuraiset muodot, joten reittimestarin ei tarvitse rajoittua kesän polkuihin. Hän voi rakentaa linjauksen pyöräilyn ehdoilla.
Taitavan suunnittelijan reitit mutkittelevat hauskasti ja hyödyntävät maaston muotoja. Nousujen kulma on sellainen, että ote lumeen riittää. Laskuissa mutkat rajoittavat maksiminopeutta ja tuovat molempiin suuntiin ajettavalle uralle turvallisuutta.
Polkua seuraamattoman pohjoisen pyöräreitin huolto alkaa vasta, kun hanki yltää 30 senttimetriin. Ennalta suunnitellun reitin täsmällinen kohta ratkeaa moottorikelkan puikoissa. Koneen ja kuskin paino pakkaa lumen tiiviiksi, pakkanen kovettaa jäljen. Pohjustuksen jättö yhteen kelkan leveyteen kostautuisi kauden mittaan.
Lanan kiinnitys peräkoukkuun ennakoi reitin avausta. Yhdistelmä pakkaa jälleen lunta. Yön tai kahden jälkeen pinta kestää pyöräilyn – pakkasesta ja lumesta riippuen. Alle tosin tarvitaan läskipyörän leveät renkaat matalilla paineilla.
Pienen lumisateen tuomiset pakataan reitin pintaan, mutta reilu puuterikerros jäisi liian löysäksi. Silloin lanan aura siirtää lunta sivuun, eikä yksi ajokerta aina riitä. Tuiskujen jälkeen ura saattaa kadota kokonaan näkyvistä etenkin soilla ja avotunturissa, eikä avaus osu aina sentilleen samaan kohtaan. Kovettumisaikaa saatetaan tarvita pari vuorokautta. Tuuli siirtelee pakkaslunta, joten avaushommia tarvitaan tunturissa, vaikka lunta ei sataisi lisää.
Teksti ja kuva Tomi Savolainen