Erilaisten suunnistuskoulujen tavoitteena on opettaa osallistujille metsässä liikkumisen taitoja. Toisten opettamisessa piilee yksi yllättävä etu, sillä myös opettaja oppii samalla paljon.
Ikänsä suunnistaneet konkarit ovat jo löytäneet omat tavat toimia rasteilla. Useat tavoista ovat varmasti päteviä, mutta omien perinteiden haastaminen ajoittain ei ole huono ajatus.
Erityisesti aivan suunnistuksen alkeista lähtien opetettaessa joutuu perustelemaan paljon asioita, jotka ovat ehkä itselle muodostuneet jo liiankin itsestään selviksi. Joskus niin selviksi, ettei osaa edes perustella omaa toimintaansa. Perusasioiden äärellä oleminen saattaa auttaa yksinkertaistamaan ja selkiyttämään omaakin suunnistusajattelua.
Luvan kanssa rauhallisesti eteneminen sallii aikaa ajatuksille ja erilaisille huomioille. Muiden yrityksistä, erehdyksistä ja oivalluksista voi ammentaa myös omaan suunnistukseen.
Korkeuskäyrien logiikan selittäminen saa opettajankin katsomaan niitä tarkemmin. Kompassin käytön opettaminen ja kartan suuntaamisen merkitys muistuttaa konkariakin perusasioiden tärkeydestä. Viimeisen varman kohteen valinta ei ole merkityksellistä vain aloittelijalle. Samat lainalaisuudet pätevät myös vuosikymmeniä suunnistaneilla. Joskus aloittelijan ohjaaminen auttaa palaamaan oleellisen äärelle ja saattaa antaa uutta inspiraatiota omaan harrastukseen.
Nappaa siis lajista kiinnostunutta kaveria hihasta ja vie vielä syksyllä metsään. Yhdessä ihmetteleminen vie molempien taitoa eteenpäin.
Teksti Anu Uhotoinen Kuva Timo Mikkola