Suomen juoksutapahtumille on tyypillistä monipuolinen tarjonta ja pienten hölkkien viehätys, useimmiten maalaismaisemissa.
Hengissä on edelleen kisoja, joita on järjestetty sivukylien nuorisoseurojen taloilla ja tanssilavoilla jo vuosikymmenet, ja perinne jatkuu.
Yksi erikoisuus on harrastusporukoiden tai yksityisten henkilöiden organisoimat juoksukisat. Niissä osallistujia on usein vain kourallinen, mutta henki ilmeisen hyvä, koska osallistujia riittää. Esimerkkinä Nyyttärimaraton Helsingin Malmilla, Petrin maratonit Kangasalla tai Antti Nisosen valmennustallin juoksut Mikkelissä. Anders Collianderin järjestämä Paloheinämaraton saavuttaa pian 700:nnen kerran.
Pikkuhölkkiä on myös kritisoitu, koska ”syövät perinteisiä tapahtumia” tai ”matkat ja tulokset mitä sattuu”. Vapaata harrastustoimintaa ei silti kannata suitsia. Mukana on tietysti esimerkiksi maratonkeräilijöitä, joiden on helppo kerätä kisojen määrää pikkuhölkissä. Harrastajat äänestävät myös jaloillaan, jos suurempien tapahtumien osallistujamaksut ja palvelu eivät tunnu olevan tasapainossa.
Parkrunit ovat lisänneet viime vuosina suosiotaan. Taustalla on kansainvälinen sapluuna 5 kilometrin puistojuoksuille eri paikkakunnilla. Kuvassa juostaan Pokkinen Parkrunia Oulussa syyskuussa 2024.
- Lisätiedot: juoksija.fi/juoksukalenteri
