Vuorijuoksija Susanna Saapunki paketoi kilpailukauden ristiriitaisissa tunnelmissa. Uudet harjoituskuviot antavat rutkasti intoa tulevaan.
Kilpailukausi 2024 on saatu päätökseen lokakuun puolessa välissä, ja reilun kahden viikon loma Suomessa on lomailtu. Tätä tekstiä kirjoittaessa vietän ensimmäistä lepopäivää täällä Toscanan auringon alla. Se on uusi kotipaikkani talven ajaksi. Asun täällä Tuscany Campissa, jossa harjoittelee italialaisten johtamana kansainvälinen harjoitusryhmä.
Palataan kuitenkin vielä hetki ajassa takaisinpäin. Viikko Jungfrau Marathonin jälkeen minulla oli ohjelmassa heti vuorijuoksun Italian mestaruuskilpailut. Matkana oli ylämäkikilpailu 10 kilometriä ja 1 000 nousumetrillä. Oli tiedossa, etten mitenkään ehdi palautumaan kunnolla maratonin jälkeen viikossa. Vähän jopa hirvitti, kun lupauduin seuralle juoksemaan kyseisen kilpailun. Viikolla tein vain lyhyitä palauttavia harjoituksia ja kävin hieronnassa.
Juoksu itse asiassa tuntui yllättävän hyvältä. Osittain varmasti siksi, että puolet maratonista juostiin ylämäkeen, jolloin iskutus ei ole niin kova jaloille. Kilpailuissa sijoituin toiseksi Francesca Gelfin jälkeen. Olen iloinen, että Francesca laittoi minut todellakin tiukoille ja jouduin väsyneenä taistelemaan kunnolla. Minulla ei ollut kuitenkaan hirveästi annettavaa jyrkillä ylämäkiosuuksilla. En kyllä muista milloin olisi tuntunut noin pahalta juosta täysin tyhjillä lihaksilla. Todella hyvää harjoitusta kuitenkin pääkopalle.
Sairastuminen vei parhaan terän
Mieheni Ville oli jo flunssassa pari päivää ennen Italian mestaruuskilpailuja ja lopulta pari päivää kilpailun jälkeen minullekin ilmestyi samat oireet. Lopulta minun sairastumiseni päättyi todella kovaan norovirukseen. Olin aika varma, että kilpailukauteni olisi siltä osin taputeltu.
Kolmen päivän liikkumisen jälkeen soitin valmentajalleni Karille, etten juokse enää kahta viimeistä maailmancupin kisaa. Oli nimittäin sen verran huonoa tekemistä kaikin puolin. Kari sai kuitenkin käännytettyä päätäni sen verran, että päättäisimme kilpailemisesta vasta seuraavan kolmen päivän harjoitusten jälkeen. Meno parani napsun verran ja suostuin juoksemaan vielä Slovenian ja Italian viikonloput. Harjoituksien osalta meillä ei ollut aikaa rakentaa suorituskykyä takaisin, joten menin todella perinteisen aerobisen harjoittelun kautta viimeisiin kilpailuihin.
Ensimmäisenä oli vuorossa Slovenian Smarna Gora, jossa matkana on 10 kilometriä, 700 nousumetriä ja 300 laskumetriä. Kilpailu lähti hyvin liikkeelle ja olin alkumatkan neljäntenä. Ensimmäisessä jyrkässä ylämäessä tuli kuitenkin selväksi, etteivät jalat ole edelleenkään omat normaalit. Jouduin antamaan vähän periksi ja viimeiselle 500 metrille asti olin kuudentena.
Rehellisesti sanottuna en tiedä mistä syvältä kaivoin voimia ja tein ehkä elämäni parhaimman loppukirin viimeisessä nousussa. Sain kammettua itseni lopputuloksissa neljänneksi. Aivan kohtalainen kilpailu lähtötilanteeseen nähden. Kilpailun voitti Kenian Joyce Njeru. Toinen oli Britannian Scout Adkin ja kolmas Kenian Philaries Kisang. Viikonlopun jälkeen saimme nauttia viisi päivää Slovenian harjoituspaikoista ja maisemista ennen kuin siirryimme takaisin Italian puolelle.
Loppurypistys finaaleissa
Maailmancupin finaaliviikonloppu kilpailtiin tänä vuonna Chiavennassa. Monille paikka on tuttu yleisurheilukentän takia. Monet St. Moritzissa leireilevät käyvät Chiavennassa tekemässä alempana rataharjoituksia. Lauantaina ensimmäisenä kilpailuna oli vuorossa vertikaali 3,2 kilometriä ja 1 000 nousumetriä. Minun ei ollut alun perin tarkoitus kilpailla vertikaalia, koska sairastumisen myötä en uskonut pystyväni suorittamaan kahta kilpailua peräkkäisinä päivinä. Päätin kuitenkin haastaa itseäni vaikeammista lähtökohdista ja toisaalta maailmancupin kokonaistulokseen viimeisillä kilpailuilla ei ollut vaikutusta.
Chiavennan vertikaalissa kilpailuun lähdetään väliaikalähdöllä, mikä poikkeaa muista kilpailuista. Rata sisältää todella paljon portaita, ja se ei siksi kuulu suosikkeihini. Onnistuin yllättämään jopa itseni positiivisesti, kun olin lopputuloksissa neljäs. En todellakaan odottanut siinä kunnossa ja sillä radalla näin hyvää tulosta. Britannian Scout Adkin voitti. Kenian Kisang oli toinen ja Sveitsin Paola Stampanoni kolmas.
Kauden viimeisenä kilpailuna oli 23 kilometriä, 600 nousumetriä ja 1 100 laskumetriä. Kilpailun lähtö oli Sveitsin puolella ja maali Chiavennassa. Tästä kilpailusta ei todellakaan tullut minun suosikkiani. En muista, että olisin kilpaillut näin alamäkipainotteista kilpailua aikaisemmin. Nousuissa huomasi, että edeltävän päivän vertikaali painoi jaloissa. Loivissa ja tasaisella pätkällä juoksu sujui mainiosti, mutta viimeisellä neljällä kilometrillä jalat loppuivat täysin. Maalissa sijoitukseni oli viides. Joyce Njeru voitti, Philaries Kisang toinen ja Scout Adkin kolmas.
Lähtökohtiin suhteutettuna kahden viimeisen viikonlopun tulokset olivat kohtuullisia. Totta kai olisin halunnut lopettaa kauden terveenä ja paremmilla tuloksilla. Maailmancupin kokonaiskilpailussa sijoituin neljänneksi. Tavoitteena oli olla kolmen parhaan joukossa, mutta sairastumisten takia minulta jäi kaksi tärkeää kilpailua välistä. Kokonaisuutena kaudesta jäi käteen onnistumisia ja muutamia kyykkäyksiä.
Analyysien kautta uuteen treenikauteen
Kesällä sairastuin useamman kerran, mikä näkyi koko kauden ajan tekemisessä. Jouduimme soveltamaan harjoittelua normaalia enemmän. On vaikea sanoa olisiko sairastelut voinut estää, koska useimmiten Ville sairastui meidän taloudesta ensin ja sen jälkeen minä. Me elämme kuitenkin todella karanteeniin verrattavaa elämää vuorilla kahdestaan ja kontaktit ovat minimissä varsinkin kilpailukaudella.
Analyysit kaudesta on valmennuksen ja muun tiimin kanssa tehty. Myös suunnitelmat kaudelle 2025 ovat hyvin selkeät. Siitä tulee erilainen kuin tästä vuodesta ja motivaatio lähteä työstämään asioita on suuri. Kuten aluksi kirjoitin, olen nyt ensimmäistä viikkoa täällä Toscanassa ja viisi kuukautta olisi vielä edessä. Pääsen myöhemmin avaamaan teille lukijoille tarkemmin minkälaista elämä täällä harjoituskeskuksessa on.
Lue myös:
Susanna Saapunki: Ylämäkivääntöä maailmancupissa ja voitokas maratonkokeilu
Susanna Saapunki – allergiaa ja alavireinen alkukausi
Susanna Saapunki – harjoitusmäärät ja juoksuvauhdit nousussa
Teksti Susanna Saapunki Kuvat Marco Gulberti / WMRA