Kuinka pitää hyvä nousukiito yllä ja päästä yli vaikeuksista, vaikka ensi kesä häämöttää jo nurkan takana? Ota oppia huippujen metodeista.
Suunnistaja, joka pystyy harjoittelemaan säännöllisimmin ja palautumaan parhaiten, suurella todennäköisyydellä myös menestyy parhaiten. Yksittäisiä superonnistumisia, niin sanottuja tähdenlentoja, nähdään toki suunnistusmaailmassakin, mutta pitkäkestoinen ura on varmasti enemmistön kiikarissa.
Pitkäikäisen uran luominen kestävyysurheilun parissa ei ole kuitenkaan minkään taikatempun tulos. Vaikka nopeitakin nousuja juniorisarjoista aikuisten menestyjiksi on nähty, suunnistajia nähdään maailman huipulla vielä neljänkympin toisella puolella.
Erityisesti suomalaisille suunnistajille yksi suuri etappi koittaa ensi vuonna, kun Kuopiossa suunnistetaan metsämatkojen MM-kilpailut. Suomen taso on noussut viime vuosina laajemmalla rintamalla kohti kansainvälistä kärkeä, ja kotikilpailujen kisajoukkueeseen löytyykin useita potentiaalisia ehdokkaita.
Kuopion maailmancup antoi monille suomalaisille uskoa kisalipun lunastamisen mahdollisuuteen. Kun aikaa H-hetkeen on jäljellä enää yhdeksän kuukautta, pitää harjoittelun onnistua, mutta ylilyönnit ja loukkaantumiset on syytä jättää välistä.
Liian innokas panostus tulevaan kesään saattaa kostautua korkojen kanssa. Mutta kuinka luottaa siihen kuuluisaan omaan tekemiseen, kun kaikki muut rinnalla hamuavat samoja kisapaikkoja? Entä miten selvitä yllättävistä ei toivotuista tilanteista.
Huippujen metodeista ja mielentilasta kannattaa ottaa oppia myös harrastajien keskuudessa.
Kausi päätökseen ja eteenpäin
Helsingin Suunnistajien MM-viestimitalisti Topi Syrjäläinen koki kesällä sen, mikä useita suunnistajia jossain kohtaa odottaa: nilkka pyörähti ikävästi kesken harjoituksen. Vielä ikävämmän tilanteesta teki ajankohta: Unkarin EM-kilpailuihin oli enää pari viikkoa.
– Ei ole ikinä nilkat menneet kunnolla. En ihan osannut sanoa, miten paha se silloin oli. Tajusin, että nyt vähäsen otti osumaa, mutta en keskeyttänyt treeniä.
Kyseessä oli kova keskimatkan harjoitus, jonka alamäessä Syrjäläisen nilkka pyörähti.
– Juoksin pari minuuttia. Nilkka oli niin löysä, että se pyörähti vielä pari kertaa uudelleen. Totesin, että nyt on parempi keskeyttää, ennen kuin se menee totaalisen mäsäksi. Mutta kyllähän se oli jo mennyt aika pahasti.
Syrjäläinen lähti EM-joukkueen kanssa Unkariin, mutta mallisuunnistuksessa kävi selväksi, että rikki on jotain muutakin kuin nivelsiteet. Syrjäläinen lensi takaisin Suomeen ja maajoukkueen lääkärin, Katja Mjösundin tutkittavaksi. Lopulta magneettikuvissa ilmeni kantaluussa murtumalinja ja nilkassa irrallinen pala.
Kun EM-kilpailut ja koko loppukausi menee suunnistajalta sivusuun, voisi kuvitella tunnelman olevan melko apea. Syrjäläinen kuitenkin osasi selättää surkeimmat ajatukset.
– Ainut semmoinen hetken pettymys oli Unkarissa, kun tajusin, että kisat jää väliin. Sen jälkeen kaikki oli vähän sitä samaa. Ei niinkään hetkauttanut. Kun selvisi, että se on murtunut ja pari kuukautta menee ilman juoksua, oli aika selkeää, että nyt voi vaan keskittyä ensi kauteen. Tämä kausi oli tässä.
Vaikka diagnoosi oli oletettua synkempi, tavallaan Syrjäläinen koki helpotuksena sen, ettei tarvinnut koittaa väkisin päästä Kuopion maailmancupjoukkueeseen puolikuntoisena sitkuttelemaan.
– Se oli sitten kausi päätökseen ja eteenpäin.
Menestysmahdollisuudet välittyvät myös tv:n kautta
Maailmancupin päätöstä Kuopion metsissä Syrjäläinen seurasi kotisohvalta. Siitäkin kokemuksesta Syrjäläinen osasi ottaa parhaat palat.
– Hienohan se on nähdä, että kotimaastoissa pärjätään noinkin hyvin. Kun on tuttua porukkaa kaikki Suomen maajoukkueesta ja tietää miten on keskinäiset kamppailut menneet, niin totta kai se antaa aika hyvää luottoa itsellekin. Ensi vuonna, jos pääsee viivalle, kyllä siellä on ihan hyvät menestymismahdollisuudet.
Motivaatiota erilaiseen harjoitteluun Syrjäläisen ei ole tarvinnut etsiä.
En ole ajatellut tätä korvaavaa jaksoa niinkään, että nyt pitäisi puurtaa ensi kauteen.
– En ole ajatellut tätä korvaavaa jaksoa niinkään, että nyt pitäisi puurtaa ensi kauteen. Yllättävän paljon jopa nauttinut nyt kun on päässyt enempi pyöräilemään ja uinnistakin voi jopa sanoa nauttineensa.
Syrjäläinen on pitkään sanonut, että jos joskus pidempi juoksutauko osuu kohdalle, tämä opettelee uinnin tekniikkaa.
– En ole oikeastaan koskaan ennen kauheasti uinut. Nyt se on ollut ihan mielenkiintoista saada siitäkin uutta haastetta.
– Olen pysynyt edelleen kiireisenä ja aina se arkiharjoittelu on ollut niin mieluisaa, että se on ihan sama, onko se pyöräilyä vai mitä se on.
Syrjäläinen ei ole yksin vammansa kanssa. Suunnistajan yleisin tapa loukata itsensä on muljauttaa nilkka. Joskus lievemmin, joskus niin, että juoksutauko venähtää. Jos korvaava harjoittelu ei maistu, apua kannattaa hakea lähipiiristä.
– Auttaa, että on ystäviä, joita saa treenaamaan mukaan. Ettei yksin puurra jossain kuntopyörällä päivästä toiseen ja yksin vesijuoksee. Kun on muitakin ympärillä, se on aika paljon helpompaa.
Nilkka meni, henkinen pääoma kasvoi
Syrjäläinen on välttynyt rasitusvammoilta, ja menossa oleva juoksutauko on pisin tämän kokema. Huipulla suunnistaminen on monin tavoin kova koettelemus keholle, eikä yllättäviltä vammoilta aina ole mahdollista välttyä. Siksi niihin voi myös suhtautua neutraalimmin.
– Kyllä varmasti kaikille jossain vaiheessa uraa joku vamma tulee ja sille ei välttämättä voi mitään.
Syrjäläisen vahvuus suunnistajana on ollut juuri ketteryydessä ja erityisesti vauhdikkaissa alamäissä. Niissä hän aikoo olla jatkossakin nopea.
– Ei sitä nyt kannata jatkossakaan alkaa pelkäämään.
Syrjäläisellä jäi maailmancupin lisäksi välistä myös viime vuoden Kuopion seudulla käyty maajoukkueleiri sairastumisen vuoksi. Maastotuntemusta ei ole kertynyt kuten oli tarkoitus, mutta se ei tunnu vaivaavan. Ensi kesänä tutustutaan sen verran kun on mahdollista.
Syrjäläisen positiivisesta asenteesta voi jokainen ottaa mallia, kun omalle kohdalle sattuu tai tapahtuu. Loukkaantuminen on jo käynyt, joten nyt voi vaikuttaa vain tulevaan ja omiin ajatuksiin.
Vaikka nilkka hajosi, Syrjäläisen henkinen puoli on vahvistunut.
– Kun ekaa kertaa tuli tämmöinen pidempi vamma ja on ollut juoksematta, ei se mikään maailmanloppu ole ollut. Tosi hauskaa mulla on urheilun parissa siitä huolimatta. Ihan sama mitä tulee, ei se ole ongelma jatkossa. Nyt tietää sen.
– Nämä on varmasti aika yksilöllisiä, miten näistä selviää ja miten sen kokee. En kuitenkaan ole ottanut urheilua niin vakavasti ikinä. Tai tosissaan, muttei vakavasti, niin kyllä nämä osaa laittaa perspektiiviin.
Syrjäläisen viimeinen kontrollikuva on lähestymässä. Jos jalka näyttää hyvältä, juoksulupa heltiää piakkoin.
Stop yliyrittämiselle
Ikaalisten Nousevan-Voiman Eetu Savolainen menestyi upeasti Kuopion maailmancupissa. Tuloksena oli pitkän matkan kolmossija ja keskimatkan nelossija. Viestissä Savolainen juoksi toisen osuuden ja lopputuloksena oli kolmas sija.
Savolaiselta löytyy historiaa erilaisten vaivojen kanssa. Ne ovat vaikeuttaneet niin harjoituskausia kuin kilpailukausiakin. Kausi 2024 on kuitenkin sujunut poikkeuksellisen ehjästi.
– En koe, että olisi merkittävästi tullut harjoiteltua eri tavalla. Ehkä jos jotain pitää veikata, niin harjoitusvuodet ja kilometrit alkaa siinä mielessä näkyä, että kroppa ja jalat kestää vähän paremmin myös harjoittelua ja iskutusta.
– Ei ole ollut mitään pidempää haastavaa jaksoa tämä kauden aikana ja se varmasti näkyy tuloksissa.
Venla Harju nosti esiin Kuopion maailmancupin jälkeen tärkeän huomion lähestyvistä kotikilpailuista: Kunpa Suomen urheilijat eivät lähtisi yliyrittämään tärkeän paikan alla.
– Voin allekirjoittaa, että ei pitäisi yliyrittää harjoittelussa. Varmaan isoimpana, että ei lähde mitään liian isoja muutoksia tekemän harjoittelussa, Savolainen komppaa.
Se tapa, jolla tähänkin asti on kehitystä tullut, kantaa varmasti jatkossakin.
– Henkilökohtaisesti ei ole tarkoitus kovin merkittävästi vaikka tähän kauteen nähden muuttaa harjoittelua. Aika samoilla suunnitelmilla.
Tavoitteet ovat pysyneet harjoittelussa ja perusasioissa
Savolainen kokee, että vaikka vaivat ovat olleet riesana, ne ovat toisaalta ehkäisseet muita ongelmia. Pahimpia ylilyöntejä on ehkäissyt se, että tavoitteet ovat pysyneet harjoittelussa ja perusasioissa, ei niinkään tuloksissa.
– Kun on jonkun verran kärsinyt vaivoista, on ollut aika luonnollista, että tavoitteena on usein ollut päästä takaisin harjoittelun pariin. Ei ole ollut erityisiä tarpeita saada jotain uutta ja mullistavaa lisäksi.
Nyt Savolainen on pystynyt harjoittelemaan toiveidensa mukaan.
– Riippumatta siitä, onko ongelmia vai ei, nykyään tulee palauttavia ja kevyitä harjoituksia ihan säännöllisesti viikoittain tehtyä myös muuten. Voi sanoa, että ei ole tällä kaudella tarvinnut jättää harjoituksia juurikaan välistä, mitä olisin halunnut tehdä juosten.
Savolainen on välttynyt ylirasitustiloilta. Vaivojen taustat voidaan jäljittää liian säntilliseen suunnitelman seuraamiseen.
– Sieltähän ne monet vaivat on lähtöisin, että on etukäteen suunnitellut, miten haluaisi harjoittelua viedä eteenpäin ja tehdä. Jos se ei alakaan onnistua ja alkaa ilmaantua jotain haasteita jalkojen kanssa, onhan se silloin tosi haastava tilanne pystyä toteamaan, että nyt ei pysty tätä suunniteltua harjoitusohjelmaa viemään läpi, vaan pitäisi malttaa ottaa se tauko ja parantaa paikat.
Varsinkin nuorempana Savolaisen kohdalle osui tilanteita, joissa tämä on koittanut toteuttaa harjoitusohjelmaa liian orjallisesti, vaikka kiputiloja oli jo ilmaantunut.
– Pitäisi osata kuunnella omaa kehoa ja tuntemuksia. Kuunnella ja reagoida mieluummin nopeasti kuin liian myöhään.
Toistuvat kiputilat harjoittelun yhteydessä pitäisi Savolaisen mielestä soittaa hälytyskelloja kaikilla. Ylirasitustilojen kohdalla tilanne on monimutkaisempi. Se, mikä toiselle on normaalia väsymystä, voi toisella olla jo todella huono tila.
Tässäkin asiassa kokemus auttaa.
– Itse koen, että olen oppinut vuosien aikana myös sitä puolta kuuntelemaan.
Lue myös:
Investoi tulevaan kesään – hyödynnän talviaika nilkkojen huoltamiseen
Teksti Anu Uhotoinen