Polkujuoksun maajoukkue – vihdoin!

polkujuoksun maajoukkue
Lukulistalle
Kirjaudu käyttääksesi lukulistaa Close

Uutukainen polkujuoksun maajoukkue tähtää syksyn MM-kisoihin Pyreneille Espanjaan.

Polkujuoksun maajoukkue otti ensiaskeleensa viime vuonna, jolloin ensimmäiset urheilijat valittiin. Aiemmin arvokisoihin lähtijät ratkesivat vähemmän organisoidusti kisoista kiinnostuneiden kesken.

Maajoukkuetta on perustanut polku­juoksun työryhmä, johon kuuluvat Jussi Nokelainen, Maija Oravamäki, Antti Lepistö sekä Janne Klasila Ultrajuoksuliitosta. Nokelainen on toiminut Suomen joukkueenjohtajana useissa arvokisoissa ja kilpaillut niissä itsekin.

– Työryhmää ei valittu mitenkään demokraattisesti, vaan nimesimme tavallaan itsemme. Tosin täytimme vain tyhjiön, koska kukaan muukaan ei ollut tehnyt mitään organisoidakseen maajoukkue­toimintaa, Nokelainen kertoo.

Kristiane Width ja Jussi Nokelainen juoksivat talvisia polkuja maajoukkueen leirillä helmikuussa.

Maajoukkue liitettiin Ultrajuoksu­liiton alaisuuteen, koska Nokelaisen mukaan resurssit eivät riittäneet oman lajiliiton perustamiseen. Lisäksi Ultrajuoksuliitto on Suomen Urheiluliiton alainen lajiliitto. SUL tekee viralliset urheilijavalinnat World Athleticsin alaisiin polkujuoksun EM‑ ja MM-kisoihin.

Työryhmä julkisti maajoukkueen valinta­kriteerit viime vuonna. Paikkoja on arvo­kisojen lyhyelle ja pitkälle matkalle eli noin 40 ja 80 kilometrille. Ensisijaisesti valinnat tehdään kansainvälisen polkujuoksuliiton ITRA-rankingin perusteella. Kriteereinä on miehille 800 pistettä ja naisille 700 pistettä.

Koska Suomen kisoista on vaikea kerätä tarvittavia pisteitä, valinnan voi saavuttaa myös kotimaan karsintakisojen perusteella.

– Emme halunneet, että MM-joukkueesta tulisi liian pieni, Nokelainen sanoo.

Maajoukkueen kokoa ei ole tarvinnut rajata muutamaan urheilijaan myöskään taloudellisen tuen kohdentamisen takia, koska yhteistyökumppaneita ei ole.

Johanna Antila juoksi maaliskuussa Chianti Ultra Trail by UTMB:n pisimän, 120 kilometrin matkan kakkoseksi voittaen kovia kilpakumppaneita. Italiassa olosuhteet olivat sateiset ja mutaiset eli hyvin erilaiset kuin Pajulahden leirillä.

Kohti Espanjaa

Maajoukkueen seuraava tavoite on ensi syksynä Espanjan Pyreneiden vuoriston ­Canfrancissa pidettävissä MM-kisoissa. Järjestäjät tukevat osallistuvia maajoukkueita taloudellisesti. 

– Tuki kohdistuu heille, joilla on riittävästi ITRA-pisteitä. Muut matkustavat MM-kisoihin omakustanteisesti, Nokelainen sanoo.

Maajoukkueen toiminta ylipäänsä on toistaiseksi omakustanteista. Leiritys pyörii täysin vapaaehtoisvoimin. Polkujuoksussa ja kestävyyslajeissa monipuolisesti menestynyt Oravamäki oli esimerkiksi järjestämässä leiriä Pajulahdessa. Hän on myös lupautunut joukkueenjohtajaksi MM-kisoihin.

Toiveissa olisi jatkossa järjestää kaksi–kolme maajoukkueleiriä vuodessa. Se vaatisi taloudellista tukea ainakin nuorille urheilijoille. Nokelainen miettii heidän kehitystään.

Tomi Mikkola on maajoukkueen kokenutta kaartia.

– Olisi siistiä olla tukemassa nimenomaan nuorten, innokkaiden ja lahjakkaiden urheilijoiden mahdollisuuksia luoda juoksijanuraa. Leireillä heille olisi tarjolla ammattimaista apua sekä vertaisoppia muilta urheilijoilta, hän sanoo.

Maajoukkueen ensisijainen lähestymiskulma on urheilullinen. Lisäksi polkujuoksua on tarkoitus tehdä näkyväksi massoille.

Maajoukkueen ensimmäinen leiri järjestyi oma­kustanteisesti ja talkoovoimin.

Urheilukoulussa polkujuoksijana

Casper Höglund, 21, valittiin maajoukkueeseen viime vuoden onnistuneiden kisojen jälkeen. Hän sijoittui toiseksi 120 kilometrin pituisessa Julian Alps Trail Run -kisassa ­Sloveniassa viime syksynä.

Höglund sai leiriltä Pajulahdesta uudenlaisia kokemuksia muun alppimajasta.

– Se oli tosi mielenkiintoista. Sain ensimmäistä kertaa mahdollisuuden harjoitella oloissa, jotka vastaavat korkeaa ilmanalaa. Oli myös hyviä keskusteluita, etenkin koskien MM-valmisteluita, Höglund sanoo.

Hän koki maajoukkueen porukan mukavana ja kertoi osallistuvansa leireille vastaisuudessakin mielellään.

Sipoosta kotoisin oleva Höglund harrasti aiemmin kilpa­hiihtoa. Silloin polkujuoksu oli hänelle rakas harjoittelumuoto kesäisin. Kilpailu-ura alkoi hieman sattumalta pari vuotta sitten.

Casper Höglund treenasi Pajulahden alppimajassa ensimmäistä kertaa maajoukkueen leirillä.

Höglund osallistui vuonna 2022 lukiokaverinsa kanssa Nutsin 66 kilometrin kilpailuun Hetasta Pallakselle. Kisa meni niin hyvin, että hän osallistui vielä samana vuonna Nuts Pyhä -kisaan, Nuuksio Classiciin sekä Kolin ­Vaarojen maratonille. Talven Höglund vielä mietti lajivalintaansa, mutta seuraavan kesän menestyksen myötä hän päätti keskittyä polkujuoksuun.

Höglund suorittaa tällä hetkellä varusmiespalvelustaan Santahaminan urheilukoulussa. Hän on tiettävästi ensimmäinen polkujuoksija, joka on päässyt urheilukouluun.

– Maajoukkueessa on paljon kokemusta. Itse en ole kilpaillut polkujuoksussa pitkään, joten on kiva oppia sellaisilta, jotka ovat juosseet jo kymmenen vuotta tai enemmän, Höglund sanoo.

Slovenian kisa oli vasta hänen toinen kisansa ulkomailla. MM-kisan ohessa hän aikoo osallistua arvostettuun UTMB-kisaan ensi vuonna.

Viisiottelijasta polkujuoksijaksi

Toinen sipoolainen Eevi Bengs, 35, aloitti polkujuoksun lopetettuaan menestyksekkään uransa nykyaikaisessa viisi­ottelussa. Hän ei päässyt osallistumaan leirille, koska se oli liian lähellä Trans Gran Canaria -kisaa, mutta hänkin on innostunut maajoukkueesta.

– Minusta on hienoa, että on maajoukkue. Olen pitänyt siitä, että viestintä on ollut selkeää koskien esimerkiksi valintakriteereitä MM-kisoihin, Bengs sanoo.

Bengsin lisäksi maajoukkueessa on muitakin urheilijoita, joilla on taustaa jossain muussa urheilulajissa. Taustaltaan tunnetuimmat ovat ehkäpä entinen suunnistaja Mårten Boström ja entinen jalkapalloilija Juuso Simpanen. Bengs uskoo, että erilaisilta taustoilta tulevilla urheilijoilla voi olla hyödyllisiä vinkkejä toisilleen.

– Luulen, että voin saada hyödyllistä oppia muilta maajoukkueessa. Siellä on moni juossut tosi pitkään. Heillä on varmasti paljon tietoa jaettavana.

Bengs osallistui etänä leirin yhteydessä järjestettyyn kokoukseen, jossa maajoukkueen jäsenet saivat tutustua toisiinsa. Kokouksen aiheena oli myös valmistautuminen tuleviin MM-kisoihin.

– Olen tuntenut itseni tervetulleeksi alusta alkaen. Uskon, että meillä tulee olemaan tosi hyvä joukkuehenki ­MM-kisoissa, Bengs sanoo.

Eevi Bengs Vaarojen Maratonin 65 km kilpailussa vuonna 2023. Kuva Lauri Kontkanen

Viisiottelussa joukkue arvokisoissa oli usein todella pieni, ja Bengs kaipasi isompaa ryhmää. Hän pitääkin polku­juoksun maajoukkuerinkiä innostavana.

Bengs toivoo pääsevänsä vuoristoon harjoittelemaan ennen MM-koitosta, koska hänellä ei ole kokemusta korkealla kisaamisesta. Trans Gran Canaria oli Bengsille ensimmäinen vuoristokisa, mutta siellä edettiin vain osa reitistä yli tuhannen metrin korkeudessa. Tulevissa MM-kisoissa yhdistyvät vuoret ja hapen imeytymiseen vaikuttava korkeus.

– On vielä vähän vaikea asettaa kovin korkeita tavoitteita, mutta haluan tietysti panostaa MM-kisaan. Se on korkea­tasoisin kisa, jossa olen ollut mukana, hän sanoo.

Bengs uskoo, että maajoukkueen avulla on mahdollista nostaa polkujuoksun arvostusta urheilulajina. Ulkopuolisille voi olla vaikea hahmottaa eri kisojen tasoa: ­MM‑kisat, UTMB-viikon kisat Chamonix’ssa ja muut arvostetut kilpailut.

– Kaikki parhaat eivät välttämättä osallistu MM-kisoihin, mutta on muitakin kovatasoisia kisoja. MM-kisoissahan ei esimerkiksi ole sataa mailia, vaikka se on monelle mieluisa matka, Bengs sanoo.

Lue myös:

Eevi Bengs – nykyaikaisesta 5-ottelusta NUTS 300 reittiennätykseen 

Vastaa