Backyard Ultra – Kierros kierroksen perään

Kuulostaako helpolta juosta 6,7 kilometriä tunnissa? Entä jos se pitää toistaa tunnista toiseen tietämättä, milloin se päättyy? Backyard Ultra on ultrajuoksun äärimmäinen psykologinen koettelemus, jossa nopeus ei ratkaise, vaan sitkeys. Lajin omalaatuinen konsepti, yhteisöllisyys ja alati kasvavat ennätykset ovat tehneet siitä maailmanlaajuisen ilmiön myös Suomessa.

Miltä sinusta tuntuisi juosta 6,7 kilometriä tunnissa? Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes et enää jaksa tai pysty jatkamaan? Tästä on pohjimmiltaan kyse Backyard Ultrassa. Lähtö tapahtuu aina tasatunnein, jonka aikana tulee selvittää tuo 6,7 kilometrin mittainen reitti.

Kilpailu jatkuu niin pitkään kuin juoksijoita riittää, ja voittajaksi julistetaan kilpailija, joka on kiertänyt yhden kierroksen muita enemmän. Kierrosten välissä kilpailijoille jää hetki aikaa lepäämiseen ja huoltoon. Teoriassa tai paperilla vaadittava vauhti ei päätä huimaa. Eihän se ole kuin himpun alle 9 min/km tai 1 340 metrin tulos Cooperin testissä. Helppoa siis.

Kunnes se ei enää olekaan. Tunti toisensa jälkeen tämäkin vauhti alkaa lopulta tuntumaan kropassa. Ehkä liian rauhallinen ja luonnoton juoksuvauhti vaatii veronsa tai vastaavasti liian kova vauhti vie lopulta voimat jaloista. Käytettävissä oleva tunti tuolla matkalla ei aina mahdollista isompaa taukoa ongelmien ilmaantuessa. Jossain muussa kilpailussa voit pitää pidemmänkin tauon ja jatkaa tilanteen helpotuttua matkaa, mutta Backyardissa sinun tulee pystyä juoksemaan kyseinen 6,7 kilometriä jokaisena tuntina. Myös univaje alkaa näyttelemään isompaa roolia kilpailun jatkuessa pidempään. Yli kahden vuorokauden valvominen onnistuu harvoilta, ja jossain vaiheessa kilpailijat yrittävätkin nukkua muutaman minuutin kierrosten välissä.

Sata mailia vuorokaudessa

Lajina Backyard Ultra on ollut olemassa runsaat 10 vuotta. Konseptin on kehittänyt samainen herra Lazarus Lake, joka on kuuluisan Barkley Marathonin takana. Siitä lähtien laji on levinnyt ympäri maailman, ja nykyisin Suomessakin juostaan noin puolen tusinaa Backyard-kisaa vuodessa.

Osallistujamäärät ovat logistisista syistä pieniä, usein alle sadan juoksijan kilpailuja. Yhden tunnin aikana juostava 6,7 kilometrin matka tarkoittaa sitä, että vuorokauden kokonaismatkaksi tulee sata mailia. Tämä on tyypillinen kisamatka ultrajuoksussa ja se onkin ollut lähtökohtana kisaformaatin suunnittelussa.

Kilpailuissa käytetyt reitit ovat hyvin erilaisia. Säännöissä ei ole muuta määritelmää kuin tuo vähintään 6,7 km mittainen reitti. Alusta voi olla tietä, polkua, mukulakiveä tai mitä tahansa muuta ja niiden yhdistelmää. Korkeuseroja saa olla tai olla olematta. Tämä asettaa eri kilpailut hyvin erilaiseen asemaan. Olisiko parempi suunnitella mahdollisimman helppo reitti ja saada kovia tuloksia vai jotain muuta?

Tilastot eivät kuitenkaan suoraan tue sitä teoriaa, että mitä helpompi reitti, sitä kovemmat tulokset.

Korona-aika nosti suosiota

Koronan myötä laji sai kokonaan uuden ulottuvuuden, kun kilpailuja alettiin järjestää virtuaalisesti. Osallistujat juoksivat kierrokset omilla tutuilla lenkkipoluillaan ja kirjasivat ne järjestäjän toivomalla tavalla yhteiseen taulukkoon netissä. Kukin sai juosta mieleisessään ympäristössä ilman riskiä taudista.

Lajissa ei ole säädelty juoksualustaa, ja osa juoksikin ulkona pakkasessa toisten jolkotellessa sisällä juoksumatolla tai radalla. Pandemia-ajan virtuaalikisat olivat valtavan suosittuja, ja osallistujia tapahtumissa oli tuhansia ympäri maailman. Tämä näkyy varmasti osallistujamäärissä tämän päivän tapahtumissa.

Korona-aika synnytti myös ainutlaatuisen Backyardin joukkue-MM-kilpailun. Ennen koronaa, Lazarus Lake oli kutsunut maailman parhaat juoksijat omalle Backyard-reitilleen kisaamaan, mutta vuonna 2020 juostiin ensimmäinen virtuaalinen joukkueiden MM-kilpailu, jossa jokaisen osallistuvan maan joukkueeseen kuului 15 juoksijaa.

Kilpailun lähtö tapahtui samaan aikaan jokaisessa maassa, mikä tarkoitti yhdysvaltalaisille kello 7.00 lähtöaikaa ja suomalaisille starttia kello 15.00. Aasiassa lähdettiin liikkeelle myöhään illalla. Jokaisen maan kisapaikalla oli kamerat, joilla tapahtumaa pystyttiin seuraamaan netin välityksellä. Tuloksia maiden välillä seurattiin tunti tunnilta.

Tämän jälkeen MM-kilpailut on järjestetty vuorovuosin siten, että joka toinen vuosi juostaan joukkue-MM-kisat virtuaalisesti jokaisessa maassa samaan aikaan ja joka toinen vuosi juostaan henkilökohtainen MM-kilpailu Lazarus Laken takapihalla Tennessessä Yhdysvalloissa maailman parhaiden välillä. Yhteensä 63 maata asetti oman joukkueensa viime vuoden MM-kilpailuihin.

Omintakeiset säännöt tuovat mielenkiintoa

Osa lajin viehätystä on varmasti sen tarjoama yhteisöllisyys. Missä muussa juoksulajissa voit juosta kilpailun ennakkosuosikkien kanssa tunnista toiseen, samalla vaikka toisiinne tutustuen? Tämä on hyvin tyypillistä Backyard-tapahtumissa ja usein ensikertalaiset tai vähemmän kisoja kolunneet lyöttäytyvät konkareiden matkaan ja imevät lajitietoa itseensä matkan taittuessa tasaisesti. Tästä syystä juoksijat etenevät usein ryhmissä, joissa iloinen puheensorina kuuluu jo pidemmälle. Tai ainakin kisan alkupuolella, kun energiaa vielä riittää.

Juoksijoiden keskinäinen kannustus on myös tärkeää. Ei pelkästään kunnioituksesta muita kohtaan, mutta myös siitä syystä, että mahdollisimman hyvän tuloksen saaminen kilpailussa vaatii hyvää tulosta myös muilta juoksijoilta. Kilpailun voittajan tulos riippuu siitä miten pitkään toiseksi paras jaksaa kilpailussa juosta, koska kilpailu päättyy siihen, kun yksi juoksija juoksee yhden kierroksen muita enemmän.

Voittaja ei siis voi enää jatkaa uusien kierrosten juoksemista, vaikka voimia riittäisi. Kilpailun toiseksi paras juoksija onkin isossa roolissa voittajan tuloksen kannalta. Mikäli kilpailussa eniten kierroksia juoksee useampi kuin yksi juoksija, ei kilpailulla ole voittajaa. Voittajia voi siis olla vain yksi.

Tasa-arvoinen kilpailumuoto

Kansainvälisten Backyard-kilpailujen tulostaso on kehittynyt vuosien aikana valtavasti. Vuonna 2011 Lazarus Laken järjestämässä ensimmäisessä Big’s-kisassa voittajan tulos oli 18 kierrosta. Mukana oli 32 juoksijaa.

Vuonna 2014 juostiin ensimmäisen kerran yli kaksi vuorokautta. Voittajaa ei tosin julistettu, koska viimeiset kaksi kilpailijaa juoksivat saman määrän kierroksia. Osallistujamäärä oli noussut 40:een. Vuonna 2018 voittoon vaadittiin jo 68 kierrosta. Kisaformaatti oli tässä vaiheessa alkanut kiinnostaa myös maailman parhaimpia ultrajuoksijoita, mikä näkyi tulostasossa.

Seuraavana vuonna 2019 nähtiin ensimmäinen naispuolinen voittaja, Maggie Guterl. Viimeistään tämä alleviivasi naisten tasavertaisia mahdollisuuksia kilpailla voitosta juuri tämän tapaisessa kilpailussa. Tämän jälkeen maailmanennätystä on parannettu käytännössä joka vuosi. Nykyinen ennätys on 116 kierrosta, jonka Łukasz Wróbel juoksi Belgiassa tämän vuoden huhtikuussa. Puolalaisen ennätysmiehen tulos on siis ajassa lähes viisi vuorokautta ja matkassa 777,8 km.

Onnistumisen monet strategiat

Miten tähän hieman erilaiseen lajiin kannattaa sitten lähteä tutustumaan? Backyard Ultra tarjoaa hyvin turvallisen ympäristön pidempien matkojen kokeiluun. Matkavauhti on normaalisti rauhallinen, ja vaikka juoksisi kovempaakin, niin seuraavalle kierrokselle pääsee vasta seuraavan tunnin lähtiessä käyntiin.

Jokaisella on oma luonnollinen juoksuvauhtinsa, ja Backyardissa on saavutettu erittäin hyviä tuloksia niin reippaalla kuin hitaallakin vauhdinjaolla. Mitään suoraa voitonreseptiä ei voi antaa. Yksi yleinen virhe juoksijalle on asettaa etukäteen tavoite tietystä määrästä kierroksia. Tavoitteen täyttyessä on hyvin vaikea asettaa uutta tavoitetta ja jatkaa kilpailua. Oma retkituoli tai makuupussi huoltoalueella vie usein voiton tässä tilanteessa.

Juoksijan ainoa tavoite pitäisi olla lähteminen seuraavalle kierrokselle. Energian tankkauksen kannalta kilpailu on muita kilpailuja helpompi hitaamman vauhdin ansiosta. Evästä voi nauttia helpommin esimerkiksi kävelyosuuksilla, joilla on hyvä rytmittää kierrosta. Kuitenkin lopulta vaikeuksien tullessa on ne helpompi kohdata hyvien juoksuystävien ympäröimänä.

Henkinen kantti ja sitkeys ratkaisevat

Backyard Ultran palkintokorokkeella paistattelevat harvoin kilpailun nopeimmat juoksijat. Kuten ultrajuoksussa yleensäkin, on henkisten voimavarojen merkitys fyysisiä voimavaroja suurempi. Naiset ovat vahvoja tässä lajissa, koska nopein ei voita, vaan sitkein.

Henkisiin voimavaroihin vaikuttaa monella myös se, että ennakolta ei tiedä miten kauan kilpailu lopulta kestää. Kilpailuissa on alettu nähdä myös tietynlaista henkistä pelaamista, jossa kilpakumppanille saatetaan esittää vahvempaa tai heikompaa oloa kuin tilanne varsinaisesti on. Monesti nähdään myös se, että juoksijan tilanne vaikuttaa kierrokselle lähtiessä vahvalta, mutta noutaja tuleekin hyvin nopeasti kesken kierroksen, ja kilpailija jättää vähän yllättävästikin kisan kesken.

Tilastojen valossa Suomen kisoissa on tyypillisesti vuorokauden juoksun jälkeen mukana enää kourallinen juoksijoita. Kilpailun voitosta tässä vaiheessa taistellessa voi vain arvailla muiden kilpailijoiden tuntemuksia. Tähän liittyy jokaisen omat tavoitteet ja tavat lähestyä asiaa.

Kohtaaminen tasatunnein tunnista toiseen lähtöviivalla asettaa omat henkiset paineet. Vaikuttaminen kanssakilpailijaan tässä kohtaa eri tavoin voi keikauttaa voiton suuntaan tai toiseen. Oma kokemukseni on, että Backyard-kilpailut ratkaistaan usein juuri seuraavan kierroksen lähdössä.

backyardultrafinland.com | bigsbackyardultra.com