Mikkeli-Jukolasta sanottua

Kysyimme Mikkeli-Jukolan osallistujilta, mikä viikonlopusta jäi parhaiten mieleen.

Mikkeli-Jukola jätti jälkeensä vahvoja tunteita ja ikimuistoisia hetkiä – välillä karmeita kokemuksia, välillä voitonjuhlaa ja suurta yhteenkuuluvuutta. Vaativat radat, raskas maasto ja pitkiksi venyneet osuudet koettelivat niin huippuja kuin harrastajiakin. Yksi jos toinenkin juoksija pohti jaksamistaan, mutta toisaalta moni kiitti reittien tarjoamaa haastetta ja upeaa luontoa. Tässä kahdeksan erilaista tarinaa siitä, miltä Jukola ja Venlat näyttivät ja tuntuivat radalla.

Pekka Noponen

Suunta Jyväskylä 8, Jukolan viestin 3. osuus

”Elämäni karmein kokemus. Olin sairastellut ennen Jukolaa ja luulin tervehtyneeni, mutta en ollut. Sippasin aivan totaalisesti. Radan eteläosissa tuli täydellinen noutaja. Ei ollut häävi tunne, kun sitten käärin kartan auki ja huomasin jäljellä olevan neljän kilometrin rastivälin.

Maasto oli todella vaativa, erityisesti fyysisesti. Jo oman osuuteni aikana mietin, miten aloittelijat tästä selviävät. Ja mitä olisi tapahtunut, jos sää olisi ollut sateinen? Alamäet ja jyrkänteet olisivat olleet todella liukkaita, ne olivat hurjia jo nytkin. Mutta hyvässä kunnossa tämä olisi ollut hauskaa. Rata tarjosi paljon reitinvalintaa ja siitä tykkään.

Mutta hengissä selvittiin. Ensi vuonna Kotkaan, mutta mielellään lyhyemmälle osuudelle. Olen juossut jokaisen Jukolan viestin vuodesta 1982 lähtien paitsi Jyväs-Jukolan, jota olin järjestämässä. Pitäisi saada 50 Jukolaa täyteen. Enköhän saa, kun pysyn terveenä.”

Meri Boström

Polvisuunta OK, Venlojen viestin 3. osuus, kolmas kerta Venlojen viestissä

”Jukolan ja Venlojen viestissä on aina ollut hieno urheilujuhlan tuntu ja hieno yhteishenki. Se saa ilmoittautumaan mukaan aina uudelleen. Paikka ja maasto olivat mielenkiintoisia. Metsä oli koskemattomampaa kuin aikaisemmissa viesteissä. Itse pidin korkeuseroista ja haastavasta suunnistuksesta. Siellä sai todellakin suunnistaa. Ehkä vähän harmittaa, ettei letkoja päässyt ohittamaan, kun urilta ei viitsinyt poistua. Mutta toisaalta ehkä hyvä tällaiselle aloittelevalle suunnistajalle. Pysyipähän paremmin kartalla.

Meillä on sukujoukkue, jossa suunnistaa serkuksia ja heidän puolisoitaan. Meillä on ollut mukana joukkue sekä Venloissa että Jukolassa. Joukkueen kokoonpanossa on ollut aina hieman vaihtelua. Nyt on hienoa nähdä, että mukana on myös serkusten lapsia. Ensi vuonna taas Kotkassa mukana, jos joukkueen pääpromoottorilta tulee kutsu joukkueeseen.”

Viktor Svensk

Stora Tuna OK 1, Jukolan 6. osuus, voitti Jukolan kuudennen kerran peräkkäin

”Paras hetki tämän vuoden Jukolassa oli, kun majoituksessamme heräsin lyhyiltä yöunilta ennen osuuttani ja avasin telkkarin. Veljeni Jesper vei viestiä yksin kärjessä. Tismalleen sama tilanne kuin vuotta aiemmin. Hän osaa kyllä tehdä hommansa yöosuuksilla. Tämän vuoden rataa oli hauska juosta. Periaatteessa oli aika helppoa, mutta jos tiheillä alueilla tippui kartalta, piti ottaa todella rauhallisesti, jotta sai luettua itsensä kartalle.

Olemme miettineet, montako kertaa voimme voittaa. Oikeastaan joukkue on aika nuori, joten voimme jatkaa muutaman vuoden, jos suoritusvarmuus säilyy. Se tuo melkoisen turvallisuuden tunteen, kun on voittanut kuusi kertaa peräkkäin. Kapasiteettia löytyy ja normaali perussuoritus riittää korkealle. Onhan meillä ollut vähän tuuriakin siinä, että joka kerta kaikki ovat olleet ehjiä ja terveitä. Toisaalta se johtuu huolellisesta valmistautumisesta. Kukaan ei ole tehnyt tyhmyyksiä edeltävinä viikkoina. Tällä kokoonpanolla yksi mies voi jäädä pois ja tilalle tuleva varamies on sen verran vahva, että voimme pärjätä samalla tasolla. Olemmehan voittaneet myös Tiomilan ja siinä tarvittiin kymmentä miestä.”

Malin Agervik Kristiansson

IFK Göteborg 1, Venlojen 1. osuus, uran ensimmäinen Venla-voitto

”Viikonlopun hienoin hetki oli se, kun Sanna tuli viimeiselle rastille ja me seisoimme odottamassa häntä. Oli todella paljon yleisöä katsomassa. Toisaalta se ajatus jäi jonnekin taka-alalle, kun olimme vain omassa kuplassamme loppusuoralla juhlimassa voittoa. Eniten harmittaa oma suoritus, olisin halunnut tehdä joukkueen eteen enemmän.

Perjantaina oli jännitystä ilmassa, sillä tiesin, että meillä on paras mahdollinen joukkue. Mutta minä se olin, joka loi eniten paineita itselleni. Halusin tehdä tuloksen eteen itsekin jotain, enkä olla vain joukkueen yksi jäsen. Ykkösjoukkueessa kolme paikkaa olivat aika selviä. Pääsin neljäntenä naisena joukkueeseen uskoakseni hyvän Tiomilan suorituksen ansiosta. Toisaalta tilalleni olisi voitu valita kuka tahansa kakkos- tai jopa kolmosjoukkueen juoksijoista, ja tulos olisi todennäköisesti ollut sama. Voi jopa sanoa, että minulla oli tuuria. Illalla majoituksessa juhlimme voittoa maltillisesti kakun ja kuohuviinin kera seuraten Jukolan lähtöä. Suuremmat juhlat kaikista seuramme menestyshetkistä odottavat syksyllä.

Suurviesteillä on minulle suuri henkilökohtainen merkitys. Voitto niissä on yhtä arvokas kuin huippusijoitus mestaruuskilpailuissa. Tiomila on ruotsalaisille se suurin viesti, mutta on aina upeaa nähdä, kuinka hullun paljon ihmisiä Jukolan ja Venlojen viestissä on mukana.”

Håkon Jarvis Drage

IL Tyrving 1, pääsi Jukolan viestin 3. osuudelle lähes kolmen minuutin johtoasemassa

”Jos Benjamin Wey ja Matthias Kyburz suunnistavat edeltävät osuudet, olisi ollut tyhmää olla valmistauttumatta siihen, että lähtee kärjessä metsään. Oman osuuden aikana shokeeraavin hetki oli, kun näin rastivälin 15–16. TV-kuvistakin näkee, kuinka seisoin minuutin ajan ja mietin, mitä reittiä menisin. Järjestäjän pitäisi antaa realistinen kuva siitä, kuinka pitkiä osuudet ovat. Tänä vuonna ei ollut näin. Mielestäni on epäammattimaista erehtyä niin paljon aika-arvioiden kanssa. Varsinkin niitä ihmisiä käy sääliksi, jotka eivät olleet fyysisesti tai henkisesti varautuneita siihen, että osuudet olivat pidemmät kuin odotettiin. Toki itselleni tämä oli uskomattoman hieno haaste selvitä näin pitkästä radasta.

Maasto oli raskas ja vaikea. Vähän petyin, kuinka hirveää se lopulta oli. Mutta Jukolan lähdön näkeminen on aina yhtä maagista. Kaikki lähtevät yhtä aikaa metsään ja lähtösuoran ympärillä on valtava määrä ihmisiä kannustamassa. Se on jotain, mitä suunnistuksesta tietämättömät ’tavalliset ihmiset’ eivät koskaan pääse kokemaan.”

Juho Ylinen

Ikaalisten Nouseva-Voima 1, aloitusosuus: vaikeuksien kautta vaihtosija 16, +3.15 kärkeen

”Tein ison virheen ykköselle ja usean minuutin virheen pari rastia myöhemmin. Alun rynnistyksessä ei pysty katsomaan koko rataa, vaan yritin vain selviytyä seuraavalle rastille. Matkalla perälenkille ehdin vihdoin katsoa koko radan. Huomasin, että tästä on vielä aivan hirveä matka vaihtoon, vaikka on juostu jo 40 minuuttia. Ajattelin, että olen jumalauta ainakin vartin kärkeä perässä. Paniikki alkoi iskeä.

TV-rastilla järven itäpuolella vastaan tuli paljon joukkueita GPS-liivit päällä ja suurin hätä poistui. Tiesin, että olen sittenkin vain muutaman minuutin päässä kärkijoukkueista. Rastille 17 juoksin tietä pitkin todella kovaa. Seuraavilla väleillä oli hyvä näkyvyys eteen ja taakse. Juoksin Venlojen uria kohti omaa rastia, enkä pitkään aikaan nähnyt ketään yhtään missään, en edessä enkä takana. Mietin, että missä ihmeessä muut ovat. Mietin jopa, olenko yksin kärjessä. Vaihtoon oli matkaa melkein kolme kilometriä ja kello näytti, että osuutta on juostu 80 minuuttia ja vaihdossa piti olla 73 minuutissa. Oli aika erikoinen kokemus. Vaihtoleimauksessa näin oman sijoitukseni ja kuulin eron kärkeen. Tuli aika iso helpotuksen huokaus.”

Eino Liuha

Kangasala SK 3, 5. osuus, ensimmäinen suunnistettu Jukola

”Olen ollut mukana Jukolassa lapsesta asti, mutta nyt oli ensimmäinen kerta suunnistamassa. Aikaisemmin olen hengannut kisakeskuksessa ja seurannut viestejä. Tällä kertaa ehkä lepäsin pikkuisen enemmän, kun piti aamuyöllä juostakin. Yleensä Jukolan lähdön jälkeen olen mennyt nukkumaan ja niin tein tänäkin vuonna. Aiemmista vuosista poiketen nyt piti herätä aika aikaisin aamuyöstä suunnistamaan. Omalla osuudella tavoite oli, etten ota hylsyä enkä pummaa. Vähän kyllä pummasin, mutta hylsyä en ottanut. Maasto oli rankempaa kuin mitä odotin. Tai radalla oli mäkeä enemmän kuin ennalta arvasin. Sen kyllä tiesin, että puskaa siellä on. Ensi vuonna lähden hakemaan taas hyvää suoritusta. Ja myös parempaa sijoitusta. Riippuu toki siitäkin, mihin joukkueeseen valitaan.”