Hisumiesten matkassa: No hejsan vaan!

Tässä on menty koko kesä himojen vietävänä ja välillä on ollut enemmän intoa kuin järkeä. Liekö puolen vuoden päässä siintävät MM-kisat saanut jo keski-ikää lähenevät hisupojat vielä hurmiolliseen harjoittelumaniaan?

Heinä-elokuulta pojat tulevat kellottamaan yhteensä yli 400 harjoitus­tuntia. Järkevääkö? Se nähdään talvella.

Kesän päätavoitteessa, Jukolan viestissä, molemmat pojat paikkasivat viime vuoden epäonnistumisensa ja antoivat kohtalaisen hyvän joukkuepanoksen. Kolmososuudella Aapo pääsi lähtemään kärjen tuntumassa ja vähäisistä yötreeneistä huolimatta selätti pimeyden tullen vaihtoon 19. sijalla. Parman kakkosjoukkue oli lopulta kisan toiseksi paras kakkosjoukkue 23. sijallaan, tasaisen hyvällä joukkuesuorituksella. Miskan ja koko Valkeakosken Hakan hurmoksellinen Jukola-veto ei kantanut aivan loppuun saakka, mutta loppusijoitus 41 oli kuitenkin seuraennätys.

SM-keskimatkan karsintaan pojat lähtivät peräkkäin, suoritus muuttui letkajenkaksi jo kolmosrastin jälkeen, kun Aapo ajoi eteen lähteneen Miskan kiinni. Se juna ei kuitenkaan puksuttanut A-finaalin arvoisesti, voihan vitti sanois suunnistaja, kun betoniin joutui. Jos sitä sitten SM-pitkällä noustaisiin A-finaalimiehik­si, lienee kuitenkin liian optimistinen tavoite näille sippireisille.

Maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi valikoi­tui alkukesästä Maria Ruutiainen ja fysiikkavalmen­tajaksi Eivind Tonna. Yhteistyö urheilijoiden ja valmentajien välillä on lähtenyt liikkeelle innostuneesti ja tavoitteellisesti. Harjoitteluun on tullut uutta energiaa ja hyvää vuorovaikutusta. Kaikki toiminta tähtää kohti Japanin tavoitteita.

Maajoukkueeseen on myös saatu tälle kaudelle mukavasti uutta verta, josta me vanhat pierutkin ammennetaan aivan uudenlaista energiaa. Se ottaa kummasti luonteen päälle, kun häviää tasurivedoissa kymmenen vuotta nuoremmille kukoille. Balsamia haavoille antaa tieto siitä, että nuoremmat operoivat vielä hieman nopeammilla rullasuksilla.

Tuleville kuukausille meillä on edessä vaikka mitä mukavaa ja toisaalta myös ahdistavan rasittavaa tekemistä. Aloitetaan kuitenkin positiivista suunnitelmista. Syys-lokakuun vaihteeseen osa hiihtosuunnistusmaajoukkueen miehistä on suunnitellut omaa korkeanpaikanleiriä Ranskan Font Romeoon. Pojat ovat tietenkin mukana, ja kolmen viikon reissu 1800 m korkeudessa nostaa toivottavasti veriarvomme aivan uusiin sfääreihin.

Lisäksi on luvassa rullahiihdon SM-kisat sekä maajoukkueleiri Vuokatissa, ettei nyt vaan tulisi makeaa mahan täydeltä. Ennen näitä hekumallisia tapahtumia olisi kuitenkin jotain normaalielämän velvollisuuksiakin hoidettavana. Aapon pitäisi kirjoittaa opinnäytetyö valmistuakseen rakennusinsinööriksi sekä Miskan kuntouttaa jalkansa, jotta Ranskan leirille on järkevää lähteä.

Vuosikellon rientäessä jo kovaa vauhtia kohti viimeistä neljännestä on kuitenkin hyvä muistuttaa itseään, että tulevan kauden päätavoite on vielä puolen vuoden päässä. Ei siis välttämättä kannata ajautua epätoivoon, vaikka vaaran nousuissa happo olisi 8,3 ja vauhti luokkaa hippokoulu. Paljon ehtii vielä tapahtua, toivottavasti parempaan suuntaan. Vaikka syksy painaa jo kovasti päälle, eivät pojat vaihda vielä terassi-ipaa jouluglögiin.