Evely Kaasiku: ”Ei haittaa, vaikka menee väärin”

Yksi hyvä tapa valmistautua tärkeisiin kilpailuihin on piirrellä vanhalle kartalle ratoja ja pohtia, miten radat ja rastivälit kilpailussa tulevat kulkemaan. Helsingin Suunnistajien Evely Kaasiku kertoi Suunnistaja-lehdelle, mitä hyötyä tästä on, ja miten siinä onnistuttiin Luhalahden SM-viestin osalta.

Huippusuunnistajille kilpailuun valmistautuminen alkaa usein jo hyvissä ajoin ennen lähtöhetkeä karttapöydän äärellä. Vanhalle kartalle piirretyt ratahahmotelmat eivät ole yritys arvata tulevaa oikein, vaan keino harjoitella ajattelua, maastonlukua ja reitinvalintoja. Helsingin Suunnistajien Evely Kaasiku avaa, miksi ennakkoratojen piirtäminen on olennainen osa valmistautumista erityisesti tärkeissä viesteissä, ja miten tätä työtä tehtiin Luhalahden SM-viestiä silmällä pitäen.

Miten onnistuitte SM-viestin ratojen ennakossa?

– Tehdessäni ratoja käytössä ei ollut vielä areenakarttaa. Kilpailukeskuksen sijainti oli kuitenkin tiedossa, ja oli helppo arvata, että radat lähtevät louhoksen eteläpuolelta kohti itää ja tulevat takaisin pohjoispuolelta. Kun kilpailuohjeista ilmeni, että käytössä on yleisörasti, oli sekin aika helppo laittaa kartalle. Emme toki yhtään tienneet, missä vaiheessa rataa se tulee, mutta kilpailukeskuksen sijainnin perusteella pystyi arvaamaan, että loppulenkki on todennäköisesti lyhyt. Lisäksi pystyimme ennakoimaan ykkösrastien alueen.

Piirrättekö seuraporukassa jokaiseen kilpailuun ennakkoradat?

– Aika usein, mutta se riippuu tekijästä ja tapahtumasta. HS:n edustusryhmässä teemme vuorotellen ennakkoja SM-kisoihin. Minä ja Olli Ojanaho teimme SM-viestiin. Tähän ennakkoon piirsin ratahahmotelmia.

Kuinka paljon tällaisesta on hyötyä?

– Ainakin omaa suunnistustani nopeuttaa, jos minulla on ennakkokäsitys niistä kohteista, mitä kussakin maastossa pitää lukea rastille päästäkseen. Tavoitteena ei koskaan ole arvata rataa tai rastivälejä oikein, vaan tarkoitus on leikkiä rastiväleillä. En aina edes piirrä koko rataa, vaan tärkeintä on piirtää paljon rastivälejä. Tämä on erittäin tärkeää varsinkin pitkien rastivälien reitinvalintavaihtoehtojen hahmottamisessa. Jos ei jaksa tai ehdi piirtää välejä vanhalle kartalle, pelkästään maaliin tai vaihtoon saapumisen ennakoiminen vanhalle kartalle on hyödyllistä.

Pitääkö näitä tehdä jokaiseen kisaan?

– Näitä kannattaa tehdä ennen tärkeitä kisoja, muttei joka ikiseen kisaan. On hyvä harjoitella myös odottamattomia tilanteita eli lähteä suunnistamaan rataa, josta ei ole ennakkokäsitystä. Olen huomannut itse olevani usein epävarmempi ja hitaampi suunnistaja, jos en ole hahmotellut ratoja tai varsinkaan rastivälejä etukäteen. Ja olen huomannut, että olen nopeampi, jos ajatuksen tasolla on tiedossa, mitä kohteita kartasta kannattaa lukea.

Haittaako se, jos arvaus menee pieleen? Eli jos radat ovatkin ihan erilaiset kuin ennakolta arvattiin?

– Ei se ainakaan minua haittaa. Päinvastoin on hyvä, että tekee monenlaisia ratoja, joista osa ei ole sinne päinkään. Joskus saattaa jäädä liian kiinni johonkin ideaan, miten radat kilpailussa kulkevat. Varsinkin sprintissä kilpailumaaston eri alueiden oppiminen ja hahmottaminen vanhasta kartasta on tärkeää, mutta ei voi koskaan tietää, mitkä portit ja kulkuväylät on kilpailussa suljettu. Vääriin illuusioihin ei saa koskaan jäädä kiinni. Ja lopulta kilpailussa käteen annettua karttaa pitää käyttää rastien löytämiseen.

Miten onnistuitte itse viestissä?

– Ykkösjoukkue oli seitsemäs ja kakkosjoukkue kahdeksas eli seurana onnistuimme ihan hyvin. Tietenkin Ellin (Punto) sairastuminen ja poisjäänti muutti ykkösjoukkuetta, eikä seitsemäs sija ole ihan sitä mitä haimme. Pysyimme mitalitaistossa puolitoista osuutta. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että meillä on joukkue, joka pystyy hyvänä päivänä taistelemaan mitaleista.