SM-keskimatkan taso puhutti Outokummussa – ulkomaalaiset kiristivät kilpailua äärimmilleen

Outokummun SM-keskimatka sai kiitosta maastosta, kartoista ja radoista, mutta kilpailun poikkeuksellisen kova taso puhutti. Ulkomaalaisten suuri määrä herätti kysymyksiä A-finaalipaikoista, ja avasi samalla keskustelun siitä, mitä SM-kisojen kansainvälisyys suomalaiselle huippusuunnistukselle merkitsee.

Kalevan Rastin järjestämä SM-keskimatka suunnistettiin Outokummussa toukokuun lopussa. Kilpailu ansaitsisi artikkelin niin maaston, kartan kuin erinomaisen ratamestarityöskentelyn puolesta. Yksi puhuttu aihe ennen ja jälkeen kilpailun oli kuitenkin sen äärimmäisen kova taso. Pääsarjojen 359 osallistujasta 63 kilpaili SM-kisan ulkopuolella eli he olivat ulkomaan kansalaisia eivätkä he asuneet Suomessa. Sunnuntain A-finaaleissa ulkomaalaisten osuus vain kasvoi: vain kaksi kolmasosaa A-finalisteista oli suomalaisia.

Suunnistusliitossa osattiin ounastella kilpailun suosiota Suomen ulkopuolelta. Siksi A-finalistien määrä nostettiin 50:stä 60:een juuri vuoden 2025 SM-keskimatkalle.

Kansainvälisyys tärkeää myös finaalista pudonneille

Ulkomailta ei tultu Pohjois-Karjalaan kuntoilemaan. Outokummussa valmistauduttiin Kuopion MM-kisoihin. Ulkomaalaisista lähes 80 prosenttia pääsi naisten sarjassa karsinnasta A-finaaliin. Finaalissa miesten 20 kärjessä oli seitsemän ulkomaalaista. Naisten viiden kärkeen mahtuivat vain Venla Harju ja Marika Teini. Oliko heitä liikaa?

Ei ole, jos kysytään parilta suomalaiselta osallistujalta. Vehkalahden Veikkojen Matti Suutari oli ensimmäinen karsiutuja ja jäi 18 sekuntia A-finaalipaikasta. Edellä oli neljä ulkomaalaista.

– Tykkään, että Suomessa on kovia kansainvälisiä kisoja ja myös WRE-kisoja, joista on mahdollista saada hyviä pisteitä. Jos SM-kisat eivät niitä olisi, Suomesta tuskin löytyisi Finnish Springin ohella muita kovatasoisia WRE-kisoja, Suutari perustelee.

Suutarin mukaan finalistien määrän lisääminen Outokummussa oli ehdottomasti hyvä ratkaisu. Se kompensoi jonkin verran ulkomaalaisten viemiä A-finaalipaikkoja.

– Tietenkin omasta ja muiden finaalista ulosjääneiden suomalaisten puolesta harmittaa. Siellä kuitenkin taisteltiin plakettien lisäksi paikoista Idren maailmancupiin. B-finaalin veto sunnuntaina oli itseltäni kuitenkin hyvä ja samanlaisella suorituksella A-finaalissa olisin voinut taistella plaketista ja maailmancup-paikasta. Mutta onhan maailmancupissakin karsinta ja se pitää selvittää, että pääsee finaaliin, Suutari huomauttaa.

Myös MS Parman Sonja Julkunen tippui A-finaalista. Suurin syy oli hänen mukaansa huono fyysinen vire. Mutta edellä oli myös aika monta ulkomaalaista.

– Mielestäni ulkomaalaiset ovat tervetulleita SM-kilpailuihin. Heidän osallistumisensa nostaa kilpailun tasoa ja tuo mielenkiintoista lisäväriä tapahtumaan, etenkin jos kyseessä on WRE-kisa, jossa kansainvälinen osanotto on tärkeä osa kokonaisuutta.

Julkunen pitää hyvänä, että Suunnistusliitto lisäsi A-finalistien määrää. Samaa voisi tehdä jatkossakin.

– Jos ulkomaalaisten osanotto on poikkeuksellisen runsasta, tällainen jousto finaalipaikkojen määrässä on hyvä keino säilyttää kilpailun mielekkyys myös kansallisesta näkökulmasta.

Voiko tehdä luovia ratkaisuja?

Julkusen mielestä voisi silti pohtia, pitäisikö ulkomaalaisille olla oma sarjansa tai rinnakkainen finaaliratkaisu, jossa kaikki juoksisivat kansallisuudesta riippumatta saman radan, mutta eri aikaan.

– Tällä tavalla mahdollisimman moni suomalai­nen, erityisesti nuoremmat suunnistajat, pääsisivät kokemaan A-finaalin tunnelman ja oppimaan hyvälaatuisista radoista. Se on tärkeää suomalaisen huippusuunnistuksen kehityksen kannalta. Toki yksi SM-kisojen hienous on juuri siinä, että finaalipaikka pitää aidosti ansaita – myös karsinta on tällöin oikeasti kilpailu, ei pelkkä läpijuoksu.

Hän tosin myöntää, ettei tiedä voiko WRE-sääntöjen puitteissa tehdä luovia ratkaisuja.

SM-kilpailut voisivat toki olla ilman WRE-statusta, jolloin ulkomaalaisten määrä vähenisi. Suunnistusliiton tapahtuma- ja seurapäällikkö Timo Saarinen sanoo, että WRE-status on ollut toivottua.

– Ajatuksena on ollut tarjota WRE-kilpailuja suomalaisille suunnistajille. Ulkomaalaisten läsnäolo kisoissa nostaa tasoa ja tuo suurempia pisteitä osallistujille. SM-kisojen WRE-status on ollut myös maajoukkuejohdon toive. Pisteet ovat tärkeitä erityisesti nuoremmille nouseville tähdille, mikäli he eivät ole niitä vielä kansainvälisistä kisoista saaneet.

Aiemmin WRE-kilpailujen järjestämissäännöt ovat olleet melko tiukat, mutta ruotsalaiset onnistui­vat järjestämään keväällä mestaruuskisoissaan keskimatkan, jossa jokaisesta karsintaerästä A-finaaliin pääsi aina seitsemän ruotsalaista. Ulkomaalaiset pääsivät finaaliin, jos olivat nopeampia kuin seitsemäs ulkomaalainen.

– Tämä voisi olla keskustelun paikka IOF:n suuntaan. Tarkoitus on kuitenkin mahdollistaa mahdollisimman laaja osanotto suomalaisille kilpailijoille, kun kyse on SM-kisasta.

Epätasaiset karsintaerät?

Ongelmatonta sekään ei olisi. A-finalistien määrä muuttuisi sen mukaan, kuinka moni ulkomaalainen ylittää ”karsintarajan”. Lisäksi lähtölistat perustuvat maailmanrankiin, jolloin suomalaisten määrä kussakin karsintaryhmässä saattaisi olla epäsuhtainen ja jatkoon meno riippua yhä enemmän tuurista: mikäli yhdessä erässä viisi viimeistä urheilijaa olisivat ulkomaalaisia, edellä lähtevien kansallisen tason suomalaisten olisi keskimääräistä helpompi päästä A-finaaliin, sillä siellä ei ole suomalaisia ”viemässä” heidän A-finaalipaikkojaan.

Tulospalvelu laatisi manuaalisesti lähtölistoja kiireellä karsinnan jälkeen. Ratamestari ei tietäisi ennen karsinnan päättymistä, montako karttaa A-finaaliin tarvitaan.

Eikä kenenkään kävisi kateeksi järjestäjiä.