Suunnistus vei mennessään – siskosten yhteinen polku löytyi omatoimirasteilta

Kiireisen arjen keskellä suunnistus tarjoaa Ulla-Maija ja Kristiina Knuutille hengähdystauon, joka alkaa jo ennen aamukahvia. Omatoimirastit ovat madaltaneet kynnystä lähteä metsään, ja siskokset kertovat, miksi laji vei mukanaan ja miten metsä palkitsee aina.

Kun suurin osa vasta keittää aamukahvejaan, ovat sastamalalaiset Ulla-Maija Knuutti ja Kristiina Knuutti jo metsässä kartat kädessä. Kiireisen arjen keskellä suunnistus on löytänyt paikkansa varhaisista aamuista ennen työpäivän alkua. Omatoimirastit antavat vapauden lähteä metsään silloin, kun se parhaiten sopii.

Ulla-Maijan suunnistuspolku alkoi jo parikymmentä vuotta sitten Hyvinkäällä. Naapurin Borgenströmien rinnassa sykki suunnistajan sydän, ja he innostivat Ulla-Maijan talkoolaiseksi Kytäjä-Jukolaan 2010. Siitä tie vei Hyvinkään Rastin Jukola-kouluun, iltarasteille ja lopulta Venlojen viestiin Salpa-Jukolaan. Välillä laji on jäänyt taka-alalle, kunnes korona toi sen takaisin. Ulla-Maijan siskolle Kristiinalle korona oli lähtölaukaus koko harrastukselle. Suunta-Seppojen omatoimirastit mahdollistivat lajin aloittamisen. Kun toinen pyörittää ravintolaa Sastamalassa ja toinen työskentelee HAMK:ssa kansainvälisissä hankkeissa, aikatauluihin sidotut iltarastit olisivat mahdottomuus.

Suunnistus vei mukanaan – ja opetti kärsivällisyyttä

Suunnistuksen aloittaminen sujui helpoimpien ratojen kautta, mutta pian siirryttiin vaikeammille B-radoille. Tässä lajissa ei voi olla kehittymättä, kun vain menee metsään. Juoksuvauhdin ei tarvitse huimata päätä, sillä kartan ja maaston lukemisen opettelu on avainasemassa.

Ulla-Maijalle ja Kristiinalle suunnistus on paljon muutakin kuin pelkät rastit. Suunnistus on muuttanut tapaa nähdä tuttua Sastamalan kotiseutua, sillä rastit ovat vieneet tuntemattomien maisemien ja polkujen äärelle. Rasteilta on tarttunut mukaan kokemusten lisäksi kaikenlaista muutakin hirvensarvista kantarelleihin ja kauniisiin valokuviin. On virkistävää pysähtyä ihastelemaan kallioita ja käkkärämäntyjä samalla kun ihmettelee miksi kompassit osoittavat eri suuntiin. Lajin viehätys on, ettei kaikki aina mene nappiin.

– Parasta on, kun eksyy ja onnistuu löytämään itsensä takaisin kartalle, Ulla-Maija naurahtaa.

– Palkitseva on myös se lyhyt hetki, kun kuvittelee osaavansa suunnistaa! Kristiina lisää.

Lajin opettelu ei aina ole sujuvaa ja kommelluksia sattuu, se aloittelijan kannattaa muistaa. Ei pidä lannistua, vaikkei aina löytäisikään jokaista rastia.

Vaikka rastien löytäminen on joskus aiheuttanut siskoksillekin haasteita, niin omatoimirastit keräävät kiitosta ja ovat toimineet loistavasti. Konsepti madaltaa suunnistamaan lähtemisen kynnystä, kun maksut ja karttojen saaminen hoituvat vaivattomasti. Kristiina myöntääkin, ettei todennäköisesti olisi eksynyt lajin pariin ilman käytännöllisiä omatoimirasteja. Lähinnä on tarvinnut jännittää sitä, löytääkö metsään ja sieltä vielä takaisin kotiin.

Metsä palkitsee aina – vinkit aloittelijalle

Ulla-Maija puolestaan pohtii lajin aloittamisen olleen helppoa Jukola-koulun kautta, siellä auttajia riitti jokaiselle. Pehmeä lasku lajin pariin voisi myös olla suunnistuskummi, joka veisi ensimmäisillä kerroilla rasteille auttaen käytännöissä sekä lajin opettelussa.

Millaista siskosten suunnistaminen on sitten nykyään? Suunnistuskerrat suunnitellaan viikkoja etukäteen, jotta yhteinen hetki metsässä saadaan toteutettua. Yhdessäolo, luonnossa liikkuminen ja pään nollaaminen on tärkeämpää kuin vauhti tai virheettömät rastivälit. Ulla-Maija kertoo kiertävänsä myös kiintorasteja sellaisten sattuessa työmatkan varrelle. Niistä hän haluaa välittää isot kiitokset kiintorastitoiminnan mahdollistaville seuroille.

– Kyllä tässä jotain maagisen hienoa täytyy olla. Haluamme sen vaivan nähdä, että päästään viikoittain metsään!

Tulevaisuudessa Ulla-Maijan ja Kristiinan saattaa nähdä jo tutuiksi tulleissa rogaining-tapahtumissa tai kenties Venlojen viestin lähtöviivalla, sillä lähetyksen seuraaminen televisiosta on saanut Venla-kipinän syttymään.

Vinkkinä muille lajin aloittajille he korostavat helppojen ratojen tärkeyttä: kannattaa aloittaa C-radoista, lähteä vaikka kaverin kanssa kiintorastikartalle ja hyödyntää puhelimen karttasovelluksia turvana. Ei kannata turhaan pelätä, metsä kyllä palkitsee sinne lähtevän – vaikka sitten karttamuovillisella kantarelleja.