Miksi huiput sietävät intervallikuormitusta pidempään? Tutkimus paljastaa eron eliitin ja harrastajien välillä

Huippu-urheilijat eivät ole vain nopeampia ja vahvempia, vaan he kestävät myös toistuvaa kovaa rasitusta paremmin kuin harrastajat. Norjalaistutkimus osoittaa, että eliittihiihtäjät sietävät kilpailunomaista intervallikuormitusta pidempään, vaikka suhteellinen teho on sama.

Pari vuotta sitten Eivind Holsbrekken Norjan liikuntatieteellisestä yliopistosta vertasi kumppaneidensa kanssa kahtatoista eliittihiihtäjää kymmeneen kovakuntoiseen harrastajaan [2]. Erityisesti tutkijoita kiehtoi aika uupumiseen.

Ensin he pistivät ryhmät rullahiihtämään tuhannen metrin aika-ajon. Tunnin palautuksen jälkeen tutkittavat luisteluhiihtivät vielä uupumiseen asti intervallikuormituksen, jossa he vuorottelivat 40 sekunnin kovaa osuutta ja 20 sekunnin palautusta. Veto oli 120 prosenttia maksimaalisesta hapenotosta ja palautus 60 prosentin intensiteetillä.

Vaikka eliittihiihtäjät olivat luonnollisesti nopeampia aika-ajossa, suhteessa maksimaaliseen suorituskykyyn molemmat ryhmät hiihtivät yhtä kovaa, noin 110 prosentin teholla. Sen sijaan intervalliharjoitusta eliittihiihtäjät jaksoivat selvästi pidempään. He pysyivät tavoitellussa syklissä kahdeksan minuuttia, kun harrastajat pystyivät kuuteen minuuttiin. Eliittihiihtäjät siis sietivät pidempään toistuvaa, kilpailunomaista intervallimuotoista väsytystä.