Joonas Harjamäki teki komean uran estejuoksijana kymmenisen vuotta sitten. Opiskelu tuki huippu-urheilua, ja kiivaimman tahdin hellitettyä juoksija siirtyi jouhevasti harrastuksesta työelämään urheiluvälineiden markkinointiin. Nyt Joonas Harjamäki aloittaa Kustannus Oy Juoksijan mediamyyjänä.
Joonas Harjamäen este-ennätys on komea 8.35, ja plakkarissa on kuusi SM-mitalia, joista kolme kultaista. Nyt 34-vuotias Harjamäki oli vakionimi miesten maajoukkueessa ja edusti Suomea vuoden 2010 EM-kisoissa Barcelonassa, joista tuliaisina oli alkuerien 11:s sija.
Juoksu-ura jatkuu edelleen, mutta nyt on hyvä hetki muistella hieman menneitä. Harjamäen rakkain juoksumuisto ei kuitenkaan liity edellä mainittuihin saavutuksiin.
– Se oli Maakuntajuoksu Seinäjoella vuonna 2008. Juoksin viidennen osuuden ja pääsin tuomaan viestin samana syksynä 50 vuotta täyttävälle isälleni Sauli Harjamäelle kärkipaikalla. Kisa järjestettiin kyseisenä vuonna viimeistä kertaa.
– Toinen hieno hetki oli vuoden 2012 SM-viestit. Saavutimme Seinäjoen Seudun Urheilijoiden joukkueella pronssimitalin miesten 4 × 1 500 metrin viestissä. Saavutuksesta tekee merkityksellisen se, että olimme aloittaneet mitalin tavoittelun joukkueessa mukana olleen Tuomo Hipin kanssa jo vuonna 2002, jolloin sijoituimme M19-sarjassa neljänneksi. Tuomo oli urani alkuvaiheessa tärkeä esikuva treeniporukassamme, ja viestimitali täytti pitkäaikaisen yhteisen tavoitteen.
Viestijuoksun kautta Harjamäki pääsi SM-mitalikantaan myös viime kesänä Helsingin Kisa-Veikkojen joukkueessa.
Kuinka paljon isäsi Sauli Harjamäki, itsekin 2.17-maratoonari vuodelta 1986, vaikutti urheiluusi? Entä valmentaja Pentti Koskiahon rooli?
– Aluksi en oikeastaan tykännyt juoksemisesta. Ensimmäinen varsinainen kisani oli 15-vuotiaana Ilmajoella. Isäni ehdotti, että ostetaan piikkarit ja juostaan kisa. Kävin muutaman kerran lenkillä ja juoksin 3 000 metrillä ajan 9.49, joka oli ikäluokassani melko kova tulos. Hieman myöhemmin sijoituin Kuortaneen Maastofinaalissa kolmanneksi. Sen kisan jälkeen aloin ajatella, että olen juoksussa ehkä aika hyvä.
Harjoittelu ei kuitenkaan heti kiinnostanut, ja motivaation syttymisessä Pentillä oli iso vaikutus. Hän otti minut mukaan ryhmäänsä. Hieman peruslaiskana harjoittelijana tarvitsin jonkun katsomaan perääni ja ohjaamaan oikeaan suuntaan. Yhteistyö Penan kanssa onkin sitten jatkunut nykyhetkeen asti. Hän valmensi myös isääni hänen koko uransa ajan.
Siirryit urheilu-uraltasi suoraan työelämään. Kuinka urheilu auttoi siinä?
– Olen koulutukseltani tuotantotalouden insinööri. Olin myös vuoden urheilustipendiaattina Lamar Universityssä Yhdysvaltain Teksasissa. Tällä hetkellä teen työn ohessa suoritettavia EMBA-opintoja Hankenilla.
Urheilulla oli iso vaikutus työurani alkuun. Olin urheilija-asiantuntijana silloisen yhteistyökumppanini Adidaksen mukana lanseeraamassa Boost-välipohjateknologiaa vuonna 2013. Se yhteistyö johti pian työpaikkaan Adidas Suomi Oy:ssä. Opintojeni aikana tein myös työharjoittelun ja opinnäyteprojektin Polar Electro Oy:lle.
Aluksi olin Adidaksella juoksuun erikoistuneena teknisenä edustajana ja kouluttajana. Tämän jälkeen siirryin myyntityöhön teknisten tuotteiden avainasiakkuuspäälliköksi. Urani jatkui samassa yrityksessä Reebokin juoksun kategoriapäällikkönä. Viimeisessä tehtävässäni vastasin jälleenmyyjämarkkinoinnista Suomessa kaikkien Adidaksen ja Reebokin tuotteiden osalta.
Mitä ohjeita antaisit nuorille urheilijoille koulutuksesta?
Huippu-urheilun ja opiskelun yhdistämistä on jokaisen mietittävä henkilökohtaisesti. Minä tarvitsin aina jonkinlaista vastapainoa urheilemiselle. Voisi jopa sanoa, että opiskelu oli minulle urheilu-urani mahdollistaja. Kokeilin valmistumiseni jälkeen panostaa jonkin aikaa pelkästään urheiluun, mutta en pystynyt enää saavuttamaan päämatkoillani samoja tuloksia, vaikka puitteet urheilulle olivat erinomaiset.
Miltä juoksukenkien kehitys näyttävät ammattilaisen silmin?
Juoksukenkien kuluttajalla on enemmän valinnanvaraa kuin koskaan aikaisemmin.
Ympäristön kuormituksen huomioivat sovellukset kenkäteknologiassa ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeä kehitysaskel. Isojen merkkien rooli tässä kehityksessä on myös huomioitava.
Ympäristö- ja suorituskeskeisen lähestymistavan lisäksi uskon, että juoksukengät tulevat kehittymään käyttäjälle muokkautuvampaan ja sitä kautta henkilökohtaisempaan suuntaan.
Juoksija-lehdellä on korostuva rooli asiantuntijalähteenä tärkeiden alaa muuttavien uutuuksien esittelijänä.
Millaisena näet Suomen kestävyysjuoksun tilanteen?
Kansallisen kärkitason osalta tilanne ei mielestäni ole viimeisen kymmenen vuoden aikana ainakaan merkittävästi heikentynyt. Meillä on edelleen urheilijoita, joilla on lyhyellä tähtäimellä mahdollisuus menestyä vähintäänkin Euroopan kärkitasolla. Myös juniorisarjoissa on tulossa lupaavia urheilijoita.
Tärkeintä olisi löytää keinot, joilla nuoret urheilijat saadaan pidettyä lajin parissa ja kehitettyä heistä huipputason aikuisurheilijoita. Runsas lajitarjonta vie lahjakkaita nuoria pois yleisurheilun piiristä. Olisin itsekin voinut kuulua tähän ryhmään, sillä harrastin nuorempana aktiivisesti jalkapalloa ja pesäpalloa, joista viimeistä kansallisella kärkitasolla nuorten sarjoissa. En usko, että olisin ilman ulkopuolista kannustusta löytänyt juoksijan lahjojani.
Millä tavalla olet mukana kuntojuoksussa ja teetkö valmennusta?
Nautin kuntojuoksutapahtumiin ja veteraanikisoihin osallistumisesta. On hienoa seurata, kun ihmiset hyvin erilaisin tavoittein ja taustoin voivat kokea juoksun kautta onnistumisia ja iloita suorituksistaan. En valmenna ketään, mutta olen antanut kavereilleni vinkkejä yksittäisiin harjoituksiin. Jos valmentaminen tulee joskus ajankohtaiseksi, haluaisin ennen kaikkea keskittyä myöhemmällä iällä aloittavien aikuisurheilijoiden ohjaukseen.
Mitkä ovat tavoitteesi nyt juoksijana?
Vaikka en enää otakaan paineita harjoittelustani ja tuloksistani, juoksen silti niin tosissani kuin pystyn. Kilpaileminen motivoi minua. Olen joka vuosi asettanut enemmän tai vähemmän tosissani tavoitteekseni maaotteluun pääsyn (edellinen 2012) ja Kalevan kisojen mitalin (2014), eikä tämä vuosi ole poikkeus. Olen myös viimeisten vuosien aikana innostunut pidemmistä juoksumatkoista, kympistä ja maratonista, joilla uskon vielä pystyväni rikkomaan ennätyksiäni.
Tärkeintä on pysyä peleissä mukana ja päästä kisoihin härnäämään nuorempia!
Muistoja Juoksija-lehdestä
Lehti on tullut meille kotiin jo ennen syntymääni. Juoksijan sivuille pääsyllä oli nuorelle urheilijalle aina erityinen merkitys. Yllätys oli suuri, kun lehdessä 5/2004 Porvoon SM-maastojen jälkeen kannessa oli valmentajani ehdoton huippujuoksija Jussi Utriainen historiallisen tuplakultansa jälkeen ja pääkirjoituksessa kuva minusta 19-sarjan hopeajuoksun jälkeen.
JOONAS HARJAMÄKI
Ikä 34
Koulutus AMK-insinööri (2012), tuotantotalous. Käynnissä EMBA-koulutusohjelma Hankenilla.
Perhe Vaimo ja pian kaksivuotias poika
Asuinpaikka Helsinki vuodesta 2006, kotoisin Kauhajoelta ja lapsuus Seinäjoella.
Urheilu Kolme Suomen mestaruutta 3 000 metrin estejuoksussa 2007–2012. EM-edustaja 2010, seitsemän aikuisten Ruotsi-ottelua, ennätys 8.35,77.
Uusi työ Kustannus Oy Juoksijan mediamyyjä
Joonaksen seinätaulu urheilussa
- Jos harjoittelet tavoitteellisesti, hanki valmentaja.
- Harjoittelun ja muun elämän tasapaino: “Jos välillä pitää polttaa kynttilää molemmista päistä, älä enää polta vielä keskeltä!”
- Nauti ennätyksistä ja hyvistä suorituksista.
- Pienestäkin lenkistä tulee hyvä fiilis.
- Säännöllisyys.
Teksti Ari Paunonen
Kuvat Ari J. Hyytiäinen
Juttu julkaistu Juoksijassa 4/2020